Jumalan asuinsija on ihmisten keskellä

Jee­sus il­mes­tyi Jo­han­nek­sel­le näys­sä ja pyy­si kir­joit­ta­maan ylös hä­nen an­ta­man­sa sa­no­man. Näin Jo­han­nes toi­mi, ja syn­tyi Il­mes­tys­kir­ja.

Il­mes­tys­kir­ja ker­too, kuin­ka Jo­han­nes näki us­ko­vais­ten osan ja tai­vaan iha­nuu­den. Teks­tis­sä Jee­sus roh­kai­see us­ko­maan ja luot­ta­maan hä­nen lu­pauk­siin­sa.

Mis­sä Ju­ma­la asuu?

Jo­han­nes kuu­li voi­mak­kaal­la ää­nel­lä il­mais­tun sa­no­man, joka sa­not­tiin val­tais­tui­mel­ta: ”kat­so Ju­ma­lan asuin­si­ja ih­mis­ten kes­kel­lä”.

Ju­ma­la on tai­vaas­sa, mut­ta hän asuu nii­den sy­dä­mis­sä, joil­la on sär­jet­ty ja nöy­rä hen­ki. Ju­ma­la siis asuu hen­ken­sä kaut­ta us­ko­vais­ten sy­dä­mis­sä. Hän vai­kut­taa maan pääl­lä omien­sa kes­kuu­des­sa ja toi­mii hei­dän vä­li­tyk­sel­lään kut­su­va­na, ar­mah­ta­va­na, an­teek­si­an­ta­va­na ja loh­dut­ta­va­na Ju­ma­la­na.

Ju­ma­la ei ole vain tai­vaas­sa, vaan tä­nään­kin hän kut­suu yh­tey­teen­sä yh­tey­des­tään pois kul­ke­nut­ta ih­mis­tä.

Hän lä­hes­tyy ky­sy­mäl­lä: ”Mis­sä sinä olet? Tule pois il­lan vii­ley­des­tä. Käy epä­us­kon al­ta va­loon ja läm­pöön, Ju­ma­lan val­ta­kun­taan.”

Vie­lä täl­lä­kin ajal­la Ju­ma­la esit­tää tätä kut­sua ja tah­toi­si evan­ke­liu­mil­laan ar­mah­taa.

Ju­ma­la löy­tyy us­ko­vais­ten jou­kos­ta

Ju­ma­lan asuin­si­ja on us­ko­vais­ten ih­mis­ten kes­kel­lä. Mi­ten se on löy­det­tä­vis­sä? Lut­her opet­taa: Si­nun tu­lee löy­tää maan pääl­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­ta, joka koos­tuu us­ko­vai­sis­ta ih­mi­sis­tä.

Mik­si on täl­lai­nen ar­vo­jär­jes­tys? Jee­sus jät­ti evan­ke­liu­min­sa omil­leen, us­ko­vai­sil­le ih­mi­sil­le.

Au­tuut­ta ei ole il­man ve­ren vuo­da­tus­ta: ih­mi­nen tar­vit­see syn­tin­sä an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä.

Jee­sus ke­hot­taa: ”Seu­rat­kaa mi­nua”. Jo­han­nes kir­joit­taa: ”Hän asuu hei­dän luo­naan ja heis­tä tu­lee hä­nen kan­san­sa.”

Ju­ma­lan kan­sa tah­too seu­ra­ta hän­tä, Jee­sus­ta Kris­tus­ta, opis­sa, elä­mäs­sä ja kär­si­mi­ses­sä. Jo­han­nek­sen Il­mes­tys­kir­ja lu­paa, et­tä Ju­ma­la on kan­san­sa luo­na (Ilm. 21:3).

Ar­mah­ta­van Ju­ma­lan seu­raan

Us­kon kaut­ta ym­mär­räm­me, et­tä Jee­suk­sen seu­raa­mi­ses­ta mak­se­taan ker­ran val­ta­va palk­ka: osa ian­kaik­ki­suu­des­sa, Jee­suk­sen seu­ras­sa. Jo­han­nes kir­joit­ti muis­tiin Jee­suk­sen va­kuu­tuk­sen ”Ju­ma­la it­se on hei­dän luo­naan.”

Ju­ma­la asuu maan pääl­lä Ju­ma­lan seu­ra­kun­nas­sa ja hen­ken­sä kaut­ta us­ko­vais­ten sy­dä­mes­sä. Tai­vaas­sa pää­sem­me Ju­ma­lan luok­se, us­ko muut­tuu nä­ke­mi­sek­si, nä­em­me hä­net kas­vois­ta kas­voi­hin.

Ju­ma­la on ar­mol­li­nen us­ko­vai­sia koh­taan, hän ei näyt­täy­dy jul­ma­na, vaan ar­mol­li­se­na ja ar­mah­ta­va­na Ju­ma­la­na. Hän an­taa kaik­ki syn­tim­me an­teek­si val­ta­kun­nas­taan ju­lis­te­tun evan­ke­liu­min kaut­ta.

Kan­nat­taa us­koa omat syn­nit an­teek­si, jot­ta ker­ran pää­si­si le­poon hä­nen seu­raan­sa ylis­tä­mään hän­tä. Ju­ma­lan seu­ras­sa ja huo­len­pi­dos­sa on tur­val­lis­ta teh­dä mat­kaa tai­vas­ta koh­den ja siir­tyä ker­ran täy­del­li­seen iloon.

Ai­mo Kos­ke­lo