Mitä usko on? Kreikan kielessä siitä käytetään nimitystä ’pistis’, joka voidaan suomentaa usko, luottamus, uskollisuus, todistus, vakuus. Usko on Jumalan työ ihmisessä. Hän vaikuttaa Pyhän Henkensä kautta uskon ihmisessä, joka ottaa vastaan hänen sanansa (Room. 10:17).
Uskon saa aikaan ja sitä ylläpitää evankeliumi, joka on sanoma Kristuksen teosta meidän edestämme. Evankeliumi antaa uskovalle omakohtaisen varmuuden Kristuksen teon kuulumisesta hänelle tässä ja nyt.
Kehotuksen sanoja
Heprealaiskirje on ikään kuin alkukirkossa pidetty saarna. Sen kirjoittaja on jäänyt tuntemattomaksi. Lienee selvää, että kirjeen kirjoittaja on apostolien läheinen työtoveri.
Kirjeen hienostunut kreikka paljastaa, että kirjoittaja on saanut hyvän koulutuksen – ehkä Aleksandriassa, antiikin kuuluisassa kulttuurikeskuksessa. Toisaalta kirjoittaja on perehtynyt pyhiin kirjoituksiin perusteellisesti – tämä viittaa siihen, että kirjoittaja on juutalainen.
Henkilöitä, joihin nämä tuntomerkit sopivat, mainitaan Uudessa testamentissa ainakin muutamia, esimerkiksi Apollos, Silas ja Barnabas. Voi olla, että joku heistä on Heprealaiskirjeen kirjoittaja. Kirkkoisä Origenes päätyy kuitenkin toteamaan: ”Kirjeen kirjoittajan tietää varmasti vain Jumala.”
Heprealaiskirje on kirjoitettu seurakunnalle, joka eli vaikeita aikoja. Apostolit olivat kuolleet marttyyreina. Jerusalemin alkuseurakunta oli hävinnyt. Kristittyjen vainot olivat ovella. Kirjeen vastaanottajat olivat näin ollen joutumassa luopumuksen hengen valtaan.
Mutta kirjeen kirjoittajalla on kehottajan armolahja. Nöyrästi hän sanoo omasta kirjeestään: ”Veljet, pyydän teitä kestämään nämä kehotuksen sanat” (Hepr. 13:22).
Syvällisen opetuksensa lomassa hän vähän väliä puhuttelee kirjeen vastaanottajia. Hän kehottaa ja rohkaisee heitä mitä erilaisimmilla tavoilla. Koskaan hän ei kehota tai nuhtele kertomatta ensin, millaisista ihmeellisistä rikkauksista uskovat ovat tulleet evankeliumissa osallisiksi.
Jeesuksen hoivissa
Useimmat kehotuksen sanat liittyvät uskovien keskinäiseen yhteyteen ja palveluun. Näidenkin kehotusten taustalla on kirjoittajan varmuus siitä, että todellisen sydämen rauhan lahjoittaa Jumala Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Yksin hän varustaa uskovat hyvillä lahjoillaan, ”niin että voimme täyttää hänen tahtonsa” (13:20–21). Kehotusten kautta saamme ennen kaikkea jättäytyä ja heittäytyä koko painollamme suuren lammasten paimenen, meidän Herramme Jeesuksen hoiviin.
Kirjeen kirjoittajan kehotuksen ydin on sanoissa: ”Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään” (Hepr. 12:1–2).
Virressä veisaamme: ”Sinulla on Isän sydän, niin myös Isän rakkaus. Herra, lapsenasi pyydän: Kuule uskon rukous. Auta, että armostasi täällä aina päivin öin, ajatuksin, puhein, töin, etsin, Herra, kasvojasi. Ja kun loppuu aikani, ylistää saan iäti.” (VK 270:12.)
Risto Räihä
Uskon saa aikaan ja sitä ylläpitää evankeliumi, joka on sanoma Kristuksen teosta meidän edestämme. Evankeliumi antaa uskovalle omakohtaisen varmuuden Kristuksen teon kuulumisesta hänelle tässä ja nyt.
Kehotuksen sanoja
Heprealaiskirje on ikään kuin alkukirkossa pidetty saarna. Sen kirjoittaja on jäänyt tuntemattomaksi. Lienee selvää, että kirjeen kirjoittaja on apostolien läheinen työtoveri.
Kirjeen hienostunut kreikka paljastaa, että kirjoittaja on saanut hyvän koulutuksen – ehkä Aleksandriassa, antiikin kuuluisassa kulttuurikeskuksessa. Toisaalta kirjoittaja on perehtynyt pyhiin kirjoituksiin perusteellisesti – tämä viittaa siihen, että kirjoittaja on juutalainen.
Henkilöitä, joihin nämä tuntomerkit sopivat, mainitaan Uudessa testamentissa ainakin muutamia, esimerkiksi Apollos, Silas ja Barnabas. Voi olla, että joku heistä on Heprealaiskirjeen kirjoittaja. Kirkkoisä Origenes päätyy kuitenkin toteamaan: ”Kirjeen kirjoittajan tietää varmasti vain Jumala.”
Heprealaiskirje on kirjoitettu seurakunnalle, joka eli vaikeita aikoja. Apostolit olivat kuolleet marttyyreina. Jerusalemin alkuseurakunta oli hävinnyt. Kristittyjen vainot olivat ovella. Kirjeen vastaanottajat olivat näin ollen joutumassa luopumuksen hengen valtaan.
Mutta kirjeen kirjoittajalla on kehottajan armolahja. Nöyrästi hän sanoo omasta kirjeestään: ”Veljet, pyydän teitä kestämään nämä kehotuksen sanat” (Hepr. 13:22).
Syvällisen opetuksensa lomassa hän vähän väliä puhuttelee kirjeen vastaanottajia. Hän kehottaa ja rohkaisee heitä mitä erilaisimmilla tavoilla. Koskaan hän ei kehota tai nuhtele kertomatta ensin, millaisista ihmeellisistä rikkauksista uskovat ovat tulleet evankeliumissa osallisiksi.
Jeesuksen hoivissa
Useimmat kehotuksen sanat liittyvät uskovien keskinäiseen yhteyteen ja palveluun. Näidenkin kehotusten taustalla on kirjoittajan varmuus siitä, että todellisen sydämen rauhan lahjoittaa Jumala Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Yksin hän varustaa uskovat hyvillä lahjoillaan, ”niin että voimme täyttää hänen tahtonsa” (13:20–21). Kehotusten kautta saamme ennen kaikkea jättäytyä ja heittäytyä koko painollamme suuren lammasten paimenen, meidän Herramme Jeesuksen hoiviin.
Kirjeen kirjoittajan kehotuksen ydin on sanoissa: ”Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään” (Hepr. 12:1–2).
Virressä veisaamme: ”Sinulla on Isän sydän, niin myös Isän rakkaus. Herra, lapsenasi pyydän: Kuule uskon rukous. Auta, että armostasi täällä aina päivin öin, ajatuksin, puhein, töin, etsin, Herra, kasvojasi. Ja kun loppuu aikani, ylistää saan iäti.” (VK 270:12.)
Risto Räihä
Vastaukset 6
Vanhimmat
Uskon kautta ymmärrämme.
20 Rauhan Jumala, joka ikuisen liiton uhriveren tähden on nostanut kuolleista lampaiden suuren paimenen, meidän Herramme Jeesuksen,
21 varustakoon teidät hyvillä lahjoillaan, niin että voitte täyttää hänen tahtonsa. Sen, mikä on hänelle mieleen, hän itse tehköön meissä, hän ja Jeesus Kristus. Hänen on kunnia aina ja ikuisesti. Aamen.
22 Veljet, pyydän teitä kestämään nämä kehotuksen sanat, olenhan kirjoittanut aivan lyhyesti.
23 Vielä voin kertoa teille, että veljemme Timoteus on päässyt vapaaksi. Jos hän tulee ajoissa, otan hänet mukaani teidän luoksenne.
24 Tervehtikää kaikkia johtajianne, tervehtikää kaikkia pyhiä. Italiasta kotoisin olevat veljet lähettävät teille tervehdyksensä.
25 Armo teille kaikille!
"Pistis" tarkoittaa kokemusperäistä tietoa, minkä pohjalle rakentuu usko. Vl-uskossa ovat omat tulkinnat tälle: "elävään uskoon" liitetään muun muassa tunteilu, jolloin ollaan oikeassa sieluntilassa, Pyhän Hengen vaikuttamana yms.
Korona-aikana joukkosuggestiokin hiipuu, kuten koko vl-liike. Etänäkö ei onnistu toiminnan pyörittäminen?
7 Mitä meidän on siis sanottava? Onko laki syntiä? Ei toki. Mutta vasta lain vaikutuksesta tulin tuntemaan synnin. Himo olisi ollut minulle tuntematon asia, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse."
8 Saatuaan lain käskystä aiheen synti herätti minussa kaikenlaisia himoja. Ilman lakia synti on kuollut.
9 Minä elin ensin ilman lakia, mutta kun lain käsky tuli, synti heräsi eloon
10 ja minä kuolin. Näin käsky, jonka oli määrä antaa elämä, tuottikin minulle kuoleman.
11 Saatuaan lain käskystä aiheen synti käskyn avulla petti ja surmasi minut.
12 Laki itse on silti pyhä, ja käsky on pyhä, oikea ja hyvä.
7 Lihan pyrkimykset sotivat Jumalaa vastaan, sillä ne eivät alistu Jumalan lakiin eivätkä voikaan alistua.
8 Ne, jotka elävät turmeltuneen luontonsa mukaisesti, eivät voi olla Jumalalle mieleen.
9 Te ette kuitenkaan elä oman luontonne vaan Hengen alaisina, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa.
10 Jos Kristus on teissä, teidän ruumiinne tosin on kuollut synnin vuoksi, mutta Henki luo elämää, koska teidät on tehty vanhurskaiksi.
11 Jos siis teissä asuu Jumalan Henki, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, niin hän, joka herätti Kristuksen kuolleista, on tekevä eläviksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne teissä asuvan Henkensä voimalla.