Jumalan sanan voima

Anonyymi kirjoitti:

Py­sy­vän sa­nan voi­ma

Ih­mi­sel­le on tär­ke­ää voi­da il­mais­ta it­se­ään sa­noil­la. Sa­noil­la ker­rom­me pe­ru­sa­si­oi­ta, ku­ten mitä kuu­luu, mitä ha­lu­an. Sa­noil­la vas­taam­me, kun meil­tä ky­sy­tään.

Sa­no­jen avul­la teem­me myös eri­lai­sia so­pi­muk­sia, jois­sa joko suu­sa­nal­li­ses­ti lu­va­taan jo­ta­kin tai mer­kit­tä­väm­mäs­sä ta­pauk­ses­sa ha­lu­taan teh­dä kir­jal­li­nen so­pi­mus. Täl­löin­kin so­vit­ta­va il­mais­taan sa­noil­la.

Pi­tää­kö sana?

Ys­tä­vyys­suh­teis­saan ih­mi­set ha­lu­a­vat luot­taa tois­ten­sa sa­noi­hin. Mo­nil­la ih­mi­sil­lä on pit­kä­ai­kai­sia lä­hei­siä ja luot­ta­muk­sel­li­sia ys­tä­vyys­suh­tei­ta. Nii­tä toi­voi­si ole­van kai­kil­la ih­mi­sil­lä.

Kui­ten­kin sitä, mitä ih­mi­nen si­sim­mäs­sään tun­tee ja ko­kee, ei ku­kaan pys­ty täy­sin toi­sel­le ih­mi­sel­le ker­to­maan. Moni on jou­tu­nut ko­ke­maan, et­tei pit­kä­ai­kai­nen ja luot­ta­muk­sel­li­nen ih­mis­suh­de ole kes­tä­nyt. On etään­nyt­ty tai vä­lit ovat rik­kou­tu­neet jopa ko­ko­naan.

Ih­mis­ten vä­lil­lä so­vit­tuun sa­naan ei voi ai­na luot­taa. Ta­lou­del­li­sis­ta asi­ois­ta so­vit­ta­es­sa on tar­peen teh­dä kir­jal­li­nen so­pi­mus ja mer­ki­tä yk­si­tyis­koh­tai­ses­ti ylös, mitä on tark­kaan ot­ta­en so­vit­tu.

Näis­sä so­pi­muk­sis­sa tar­vi­taan usein eril­li­set va­kuu­det, jos toi­nen so­pi­ja­puo­li ei sit­ten­kään toi­mi so­vi­tun mu­kai­ses­ti.

Ju­ma­lan lu­paus pi­tää

Ju­ma­la on an­ta­nut sa­nan­sa ih­mis­tä var­ten en­nen ajan al­kua Po­jas­saan Jee­suk­ses­sa Kris­tuk­ses­sa. Ju­ma­lan sana on lu­paus ih­mi­sen pe­las­ta­mi­ses­ta sie­lun­vi­hol­li­sen val­las­ta kirk­kau­den tai­vaa­seen.

Lu­pauk­sen sa­nas­ta on an­net­tu täy­si va­kuus, mak­set­tu täy­si hin­ta. Ih­mi­sel­lä on mah­dol­li­suus saa­da pe­las­tus an­si­ot­to­ma­na täy­sin ar­mos­ta us­kon kaut­ta.

Her­ran sana py­syy ikui­ses­ti. Ju­ma­la an­toi sa­nan­sa en­sin en­sim­mäi­sel­le ih­mis­pa­ril­le syn­tiin­lan­kee­muk­sen jäl­keen. Sen ih­mi­nen ot­ti us­kol­la vas­taan.

Lu­paus täyt­tyy vai­heit­tain

Van­han lii­ton Ju­ma­lan lap­set saar­na­si­vat lu­pauk­sen sa­naa ja us­koi­vat sii­hen.

Kun ai­ka täyt­tyi, sana tuli li­hak­si. Py­häs­tä Hen­ges­tä siin­nyt Ju­ma­lan Poi­ka syn­tyi jou­lu­na maa­il­maan.

Lu­pauk­sen sana täyt­tyi pää­si­äi­se­nä, kun Jee­sus Kris­tus nou­si syn­nin ja kuo­le­man voit­ta­ja­na hau­das­ta. Lu­pauk­sen sa­naa saar­na­taan edel­leen maan­pääl­lä Py­hän Hen­gen voi­mal­la jo­kai­sel­le, joka ot­taa sen us­kol­la vas­taan.

Ker­ran, kun Ju­ma­lan ai­ka täyt­tyy, to­teu­tuu se, mitä jo alus­sa sana lu­pa­si: Ju­ma­lan Poi­ka Jee­sus Kris­tus tu­lee nou­ta­maan lu­pauk­sen sa­nan us­kol­la vas­taa­not­ta­neet tai­vaa­seen.

Pie­ta­rin ver­taus sie­me­neen

Pie­ta­ri ke­hot­taa kir­jees­sään sen vas­taa­not­ta­jia ra­kas­ta­maan toi­si­aan us­kol­li­ses­ti ja kai­kes­ta sy­dä­mes­tä: ”Olet­te­han te syn­ty­neet uu­des­ti, et­te ka­to­a­vas­ta sie­me­nes­tä, vaan ka­to­a­mat­to­mas­ta, Ju­ma­lan elä­väs­tä ja py­sy­väs­tä sa­nas­ta. Sil­lä ih­mi­nen on kuin ruo­ho, ih­mi­sen kau­neus kuin ke­don kuk­ka. Ruo­ho kui­vuu, kuk­ka la­kas­tuu, mut­ta Her­ran sana py­syy iä­ti. Juu­ri tämä sana on teil­le ilo­sa­no­ma­na ju­lis­tet­tu.”

Ju­lis­tet­tu sana on elä­vä ja elä­väk­si te­ke­vä. Sana on sie­men, joka hy­väs­sä maas­sa kas­vaa hy­vän sa­don. Täs­sä sa­nas­sa on voi­ma, joka vai­kut­taa kas­vun ja ai­na uu­des­taan vir­voit­taa us­koa, jot­ta se py­syy elos­sa.

Han­nu Ter­vo­nen

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä