Jumala näkee sydämeen

Is­ra­e­lin ku­nin­kaa­na oli kaik­kien ihai­le­ma, suu­ri­ko­koi­nen ja voi­ma­kas ku­nin­gas Saul. Sit­ten kui­ten­kin ta­pah­tui, et­tä Saul osoit­ti tot­te­le­mat­to­muut­ta Ju­ma­lan tah­dol­le ja me­net­ti oi­keu­ten­sa toi­mia ku­nin­kaa­na.

Pro­feet­ta Sa­mu­el sai Ju­ma­lal­ta teh­tä­vän et­siä Is­ra­e­lil­le uu­si ku­nin­gas. Teh­tä­vä oli vai­kea, kos­ka se piti teh­dä niin, et­tei vie­lä hal­lit­se­va ku­nin­gas Saul sai­si tie­tää asi­as­ta.

Her­ra lä­het­tää pal­ve­li­jan­sa

Her­ra lä­het­ti Sa­mu­e­lin bet­le­he­mi­läi­sen Ii­sain luo. Hä­nel­lä oli kah­dek­san poi­kaa, ja joku heis­tä oli­si tu­le­va ku­nin­gas. Mut­ta kuka heis­tä oli­si Ju­ma­lan va­lit­tu? Ju­ma­la oli lu­van­nut il­moit­taa sen Sa­mu­e­lil­le.

Po­jat kut­sut­tiin kool­le, ja Sa­mu­el tu­tus­tui hei­hin. Van­hin po­jis­ta oli Eli­ab. Hän oli ro­te­va ja vah­va mies. Li­säk­si hän oli so­ti­las. Sa­mu­el ajat­te­li hä­nen var­mas­ti ole­van so­pi­va ku­nin­kaak­si.

”Mut­ta Her­ra sa­noi Sa­mu­e­lil­le: älä kat­so hä­nen ko­ko­aan ja ko­meut­taan, sil­lä minä en hä­nes­tä vä­li­tä. Her­ra ei kat­so ku­ten ih­mi­nen. Ih­mi­nen kat­soo ul­ko­kuor­ta, mut­ta Her­ra nä­kee sy­dä­meen.” (1. Sam. 16:7.)

Her­ra va­lit­see oi­kein

Sa­mu­el tar­kas­te­li vuo­ron pe­rään kaik­ki pai­kal­la ol­leet seit­se­män poi­kaa. Hän jou­tui kui­ten­kin ker­to­maan Ii­sail­le, et­tä ku­kaan heis­tä ei ol­lut Her­ran va­lit­tu. Sa­mu­el ky­syi Ii­sail­ta, täs­sä­kö ovat kaik­ki poi­ka­si. Ii­sai ker­toi ole­van vie­lä yh­den po­jan, joka oli juu­ri sil­loin lam­pai­ta pai­men­ta­mas­sa.

Ii­sai oli aja­tel­lut, et­tä pai­me­nes­sa ol­lees­ta Daa­vi­dis­ta ei mi­ten­kään tu­li­si uut­ta ku­nin­gas­ta. Hän oli po­jis­ta nuo­rin ja vä­hä­pä­töi­sin, ei­kä hä­nel­lä ol­lut edes so­ti­las­kou­lu­tus­ta, ku­ten muil­la po­jil­la.

Daa­vid kui­ten­kin ha­et­tiin pai­kal­le, jot­ta Sa­mu­el sai­si tu­tus­tua hä­neen­kin. Ju­ma­la sa­noi, et­tä tämä se on, voi­te­le hä­net. Niin ta­pah­tui: Sa­mu­el ot­ti öl­jy­sar­ven­sa ja voi­te­li Daa­vi­din sii­nä vel­jes­ten näh­den Is­ra­e­lin uu­dek­si ku­nin­kaak­si. Tun­te­mal­la ih­mi­sen si­sin­tään myö­ten Ju­ma­la tie­si, ke­net va­li­ta teh­tä­vään.

Her­ra tie­tää aja­tuk­sem­me

Ju­ma­la va­roit­ti Sa­mu­e­lia kat­so­mas­ta ih­mi­sen ul­kois­ta ole­mus­ta. Ju­ma­lan kas­vo­jen edes­sä tär­kein­tä on se, mitä ih­mi­nen on si­sim­mäl­tään ja sy­dä­mel­tään. Ih­mi­nen nä­kee toi­ses­ta ih­mi­ses­tä vain ul­ko­kuo­ren. Voim­me op­pia tun­te­maan toi­sen ih­mi­sen vah­vuu­det ja heik­kou­det. Tie­tä­mään sen, mikä tuot­taa iloa, mikä su­rua. Nä­ke­mään sen, mitä tämä vi­haa, mitä ra­kas­taa.

Ku­kaan ei kui­ten­kaan tun­ne tois­ta ih­mis­tä niin hy­vin, et­tä nä­ki­si hä­nen si­sim­pään­sä as­ti. Vain Ju­ma­la nä­kee sy­dä­meen. Ju­ma­la tun­tee mei­dän aja­tuk­sem­me, sa­nam­me ja työm­me.

Her­ra ar­mah­taa epä­on­nis­tu­neen

Ju­ma­lal­ta ih­mi­nen ei voi sa­la­ta mi­tään. Hep­re­a­lais­kir­jees­sä to­de­taan, et­tä kaik­ki on avoin­ta ja alas­ton­ta hä­nel­le, jol­le mei­dän on teh­tä­vä tili.

Ju­ma­lan lap­si ko­kee usein to­dek­si sen, et­tä syn­ti tart­tuu ja te­kee us­kon­mat­kan hi­taak­si. Syn­tiin jou­tu­mi­nen voi pe­lot­taa ja hä­vet­tää. Sil­loin ih­mi­nen saat­taa yrit­tää pei­tel­lä te­ko­jaan. Ih­mis­ten sil­mien edes­sä peit­te­ly voi on­nis­tua, mut­ta Ju­ma­lan edes­sä ei.

On Ju­ma­lan suur­ta ar­moa ja rak­kaut­ta, et­tä epä­on­nis­tu­nee­na­kin kel­paam­me Ju­ma­lal­le. Evan­ke­liu­min ilo­sa­no­ma pe­see syn­nit pois ja an­taa uut­ta us­kon­voi­maa kil­voi­tuk­sen mat­kal­le.

Ju­ma­lan kaik­ki­val­tius ja si­sim­pään nä­ke­mi­nen ei siis ole­kaan Ju­ma­lan lap­sel­le pe­lot­ta­va asia. Se on Ju­ma­lan huo­len­pi­toa ja rak­kaut­ta. On tur­val­lis­ta, et­tä Her­ra nä­kee sy­dä­meen. Ju­ma­la ha­lu­aa huo­leh­tia omis­taan ja tal­let­taa tai­vas­tiel­lä.

Pek­ka Töl­li
1<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Jumala näkee jokaisen sydämeen.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Is­ra­e­lin ku­nin­kaa­na oli kaik­kien ihai­le­ma, suu­ri­ko­koi­nen ja voi­ma­kas ku­nin­gas Saul. Sit­ten kui­ten­kin ta­pah­tui, et­tä Saul osoit­ti tot­te­le­mat­to­muut­ta Ju­ma­lan tah­dol­le ja me­net­ti oi­keu­ten­sa toi­mia ku­nin­kaa­na.

Pro­feet­ta Sa­mu­el sai Ju­ma­lal­ta teh­tä­vän et­siä Is­ra­e­lil­le uu­si ku­nin­gas. Teh­tä­vä oli vai­kea, kos­ka se piti teh­dä niin, et­tei vie­lä hal­lit­se­va ku­nin­gas Saul sai­si tie­tää asi­as­ta.

Her­ra lä­het­tää pal­ve­li­jan­sa

Her­ra lä­het­ti Sa­mu­e­lin bet­le­he­mi­läi­sen Ii­sain luo. Hä­nel­lä oli kah­dek­san poi­kaa, ja joku heis­tä oli­si tu­le­va ku­nin­gas. Mut­ta kuka heis­tä oli­si Ju­ma­lan va­lit­tu? Ju­ma­la oli lu­van­nut il­moit­taa sen Sa­mu­e­lil­le.

Po­jat kut­sut­tiin kool­le, ja Sa­mu­el tu­tus­tui hei­hin. Van­hin po­jis­ta oli Eli­ab. Hän oli ro­te­va ja vah­va mies. Li­säk­si hän oli so­ti­las. Sa­mu­el ajat­te­li hä­nen var­mas­ti ole­van so­pi­va ku­nin­kaak­si.

”Mut­ta Her­ra sa­noi Sa­mu­e­lil­le: älä kat­so hä­nen ko­ko­aan ja ko­meut­taan, sil­lä minä en hä­nes­tä vä­li­tä. Her­ra ei kat­so ku­ten ih­mi­nen. Ih­mi­nen kat­soo ul­ko­kuor­ta, mut­ta Her­ra nä­kee sy­dä­meen.” (1. Sam. 16:7.)

Her­ra va­lit­see oi­kein

Sa­mu­el tar­kas­te­li vuo­ron pe­rään kaik­ki pai­kal­la ol­leet seit­se­män poi­kaa. Hän jou­tui kui­ten­kin ker­to­maan Ii­sail­le, et­tä ku­kaan heis­tä ei ol­lut Her­ran va­lit­tu. Sa­mu­el ky­syi Ii­sail­ta, täs­sä­kö ovat kaik­ki poi­ka­si. Ii­sai ker­toi ole­van vie­lä yh­den po­jan, joka oli juu­ri sil­loin lam­pai­ta pai­men­ta­mas­sa.

Ii­sai oli aja­tel­lut, et­tä pai­me­nes­sa ol­lees­ta Daa­vi­dis­ta ei mi­ten­kään tu­li­si uut­ta ku­nin­gas­ta. Hän oli po­jis­ta nuo­rin ja vä­hä­pä­töi­sin, ei­kä hä­nel­lä ol­lut edes so­ti­las­kou­lu­tus­ta, ku­ten muil­la po­jil­la.

Daa­vid kui­ten­kin ha­et­tiin pai­kal­le, jot­ta Sa­mu­el sai­si tu­tus­tua hä­neen­kin. Ju­ma­la sa­noi, et­tä tämä se on, voi­te­le hä­net. Niin ta­pah­tui: Sa­mu­el ot­ti öl­jy­sar­ven­sa ja voi­te­li Daa­vi­din sii­nä vel­jes­ten näh­den Is­ra­e­lin uu­dek­si ku­nin­kaak­si. Tun­te­mal­la ih­mi­sen si­sin­tään myö­ten Ju­ma­la tie­si, ke­net va­li­ta teh­tä­vään.

Her­ra tie­tää aja­tuk­sem­me

Ju­ma­la va­roit­ti Sa­mu­e­lia kat­so­mas­ta ih­mi­sen ul­kois­ta ole­mus­ta. Ju­ma­lan kas­vo­jen edes­sä tär­kein­tä on se, mitä ih­mi­nen on si­sim­mäl­tään ja sy­dä­mel­tään. Ih­mi­nen nä­kee toi­ses­ta ih­mi­ses­tä vain ul­ko­kuo­ren. Voim­me op­pia tun­te­maan toi­sen ih­mi­sen vah­vuu­det ja heik­kou­det. Tie­tä­mään sen, mikä tuot­taa iloa, mikä su­rua. Nä­ke­mään sen, mitä tämä vi­haa, mitä ra­kas­taa.

Ku­kaan ei kui­ten­kaan tun­ne tois­ta ih­mis­tä niin hy­vin, et­tä nä­ki­si hä­nen si­sim­pään­sä as­ti. Vain Ju­ma­la nä­kee sy­dä­meen. Ju­ma­la tun­tee mei­dän aja­tuk­sem­me, sa­nam­me ja työm­me.

Her­ra ar­mah­taa epä­on­nis­tu­neen

Ju­ma­lal­ta ih­mi­nen ei voi sa­la­ta mi­tään. Hep­re­a­lais­kir­jees­sä to­de­taan, et­tä kaik­ki on avoin­ta ja alas­ton­ta hä­nel­le, jol­le mei­dän on teh­tä­vä tili.

Ju­ma­lan lap­si ko­kee usein to­dek­si sen, et­tä syn­ti tart­tuu ja te­kee us­kon­mat­kan hi­taak­si. Syn­tiin jou­tu­mi­nen voi pe­lot­taa ja hä­vet­tää. Sil­loin ih­mi­nen saat­taa yrit­tää pei­tel­lä te­ko­jaan. Ih­mis­ten sil­mien edes­sä peit­te­ly voi on­nis­tua, mut­ta Ju­ma­lan edes­sä ei.

On Ju­ma­lan suur­ta ar­moa ja rak­kaut­ta, et­tä epä­on­nis­tu­nee­na­kin kel­paam­me Ju­ma­lal­le. Evan­ke­liu­min ilo­sa­no­ma pe­see syn­nit pois ja an­taa uut­ta us­kon­voi­maa kil­voi­tuk­sen mat­kal­le.

Ju­ma­lan kaik­ki­val­tius ja si­sim­pään nä­ke­mi­nen ei siis ole­kaan Ju­ma­lan lap­sel­le pe­lot­ta­va asia. Se on Ju­ma­lan huo­len­pi­toa ja rak­kaut­ta. On tur­val­lis­ta, et­tä Her­ra nä­kee sy­dä­meen. Ju­ma­la ha­lu­aa huo­leh­tia omis­taan ja tal­let­taa tai­vas­tiel­lä.

Pek­ka Töl­li

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu