Hyvä Paimen tarjoaa turvan

Anonyymi kirjoitti:

Mo­nel­le yk­si rak­kaim­mis­ta raa­ma­tun­koh­dis­ta on pai­menp­sal­mi 23. Tuos­sa psal­mis­sa ku­va­taan Her­ran pai­men­net­ta­va­na ole­van osaa: Mi­tään ei puu­tu, elä­mä on yl­tä­kyl­läis­tä.

Hyvä Pai­men joh­dat­taa vih­reil­le, elä­vil­le lai­tu­mil­le ja ve­den ää­rel­le, niin et­tä heik­ko­kin saa le­väh­tää. Hyvä Pai­men oh­jaa oi­ke­al­le tiel­le ja huo­leh­tii jo­kai­sen lam­paan pe­ril­le. Sy­vim­mil­lään se mer­kit­see, et­tei edes pi­me­äs­sä laak­sos­sa kul­kies­sa tar­vit­se pe­lä­tä mi­tään pa­haa. Kuo­le­man, vi­hol­li­sis­ta vii­mei­sen­kin edes­sä saa ko­kea täy­del­lis­tä rau­haa.

Lam­mas­pai­me­nil­le oli an­net­tu Is­ra­e­lis­sa tär­keä teh­tä­vä. Lam­mas­lau­ma oli koko omai­suus, ja hyvä pai­men oli val­mis puo­lus­ta­maan hal­tuun­sa us­kot­tu­ja oman hen­ken­sä uhal­la. Hän ei sääs­tä­nyt vai­vo­jaan, jos joku lam­pais­ta oli hä­däs­sä. Hän ei toi­mi­nut it­sek­kääs­ti. Pai­men oli myös kuva hal­lit­si­jas­ta, joka piti vah­vem­mat ku­ris­sa ja toi hei­kom­mat suo­jaan lau­man kes­kel­le.

Kuka on ek­sy­neen tu­ke­na?

He­se­kie­lin kir­jas­sa (Hes. 34) on ku­vaus sii­tä, mi­ten lam­mas­lau­ma kär­si ja jou­tui ek­syk­siin, jos pai­men hyl­kä­si sen. Lam­mas­lau­ma oli sil­loin kuin su­mus­sa ei­kä enää näh­nyt eteen­päin. Voi­mak­kaam­mat tal­la­si­vat sil­loin hei­kom­pien ja­loil­le, ja lam­paat ha­jaan­tui­vat kuka min­ne­kin. Ek­sy­neet yk­si­näi­set lam­paat oli­vat pe­doil­le help­po­ja saa­lii­ta. Ku­kaan ei puo­lus­ta­nut nii­tä. Ek­syk­sis­sä lam­mas nään­tyi näl­kään ja ja­noon.

He­se­kiel nuh­te­li ai­kan­sa pai­me­nia, Is­ra­e­lin kan­san hen­gel­li­siä joh­ta­jia. Huo­nos­ti teh­tä­vän­sä hoi­ta­nut tul­tai­siin vaa­ti­maan sii­tä ti­lil­le.

Her­ra lu­pa­si lä­het­tää sel­lai­sen pai­me­nen, joka et­si­si ek­sy­neet, nään­ty­neet ja jal­kan­sa tait­ta­neet, vail­le hoi­toa jää­neet lam­paat. Et­si­si, nos­tai­si, si­toi­si mur­tu­neen ja­lan. Tätä var­ten Ju­ma­la lä­het­ti Jee­suk­sen maan pääl­le.

Jee­sus kut­sui niin pai­me­nia kuin pai­men­net­ta­via luok­seen Ju­ma­lan val­ta­kun­taan. Hy­vän pai­me­nen luo tuli mo­nen­lai­sia ih­mi­siä, ja he sai­vat tur­van. He­se­kie­lin kir­jas­sa on lu­paus: ”Minä teen hei­dän kans­saan lii­ton ja ta­kaan heil­le rau­han. Minä hä­vi­tän pe­dot koko maas­ta, niin et­tä he ovat tur­vas­sa aa­vi­kol­la­kin ja voi­vat nuk­kua vaik­ka met­säs­sä.” (Hes. 34:25.)

Jee­sus kuo­li lam­pai­den­sa, ih­mis­ten edes­tä. Hän sa­noi “Minä olen hyvä pai­men: hyvä pai­men an­taa hen­ken­sä lam­mas­ten edes­tä”. (Joh. 10:11)

Kris­tuk­sen työ jat­kuu hä­nen seu­ra­kun­nas­saan: Evan­ke­liu­min sana et­sii ek­sy­nei­tä, nos­taa ja te­kee sär­ky­neet eh­jäk­si. Pyhä Hen­ki kut­suu pa­ran­nuk­seen. Evan­ke­liu­mis­sa saa us­koa syn­tin­sä an­teek­si Jee­suk­sen so­vin­to­työn täh­den.

Sa­ka­ri Typ­pö

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä