Ihmisen tarvitsee kuulla Jumalan sanaa, jotta hänen sydämessään voi syntyä pelastava usko.
Maailman alusta alkaen Jumalan elävä, julistettu sana on tavoittanut ihmisiä: ”Monet kerrat ja monin tavoin Jumala puhui isillemme profeettojen suulla, mutta näinä viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassaan – – ” (Hepr. 1:1–2).
Jumala puhui ihmisille profeettojen ja Poikansa Jeesuksen kautta. Ennen taivaaseen astumistaan Jeesus lähetti opetuslapsensa julistamaan Pyhän Hengen voimalla evankeliumia kaikkeen maailmaan (Luuk. 24:47–48).
Uskon lahjan syntymiseksi on välttämätöntä, että Jumalan sanaa julistetaan ja kuullaan. Apostoli Paavali kirjoittaa: ”Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista?” (Room. 10:14).
”Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana” (Room. 10:17). Jumalan sanan kuulossa Pyhä Henki voi avata ihmisen korvat kuulemaan ja sydämen vastaanottamaan evankeliumin. Kun Pyhä Henki tekee työtään, ihminen alkaa ymmärtää saarnattua sanaa. Herännyt ihminen tuntee sydämessään: Tämä sana ei ole ihmisen sanaa, vaan Jumalan sanaa, Kristuksen evankeliumia. Sitä Pyhän Hengen saaneet ihmiset minulle julistavat.
Jumala voi avata kyselevälle ihmiselle hänen tahtonsa mukaisen mielen. Silloin herätetty ihminen sanoo Korneliuksen tavoin: ”Nyt olemme kaikki täällä Jumalan edessä kuullaksemme, mitä Herra on käskenyt sinun puhua" (Ap. t. 10:33).
Evankeliumin saarnan kautta Jumala voi synnyttää uskon ihmisen sydämessä. Evankelista Luukas todistaa: ”Pietarin vielä puhuessa laskeutui Pyhä Henki kaikkiin, jotka olivat hänen sanojaan kuulemassa” (Ap. t. 10:44).
Kuulevat korvat ja kätkevä sydän
Jeesus opettaa Vuorisaarnassa Jumalan sanan kuulemisen ja sen uskomisen tärkeydestä. Opettaessaan hän käyttää vertausta kahdesta rakentajasta. Kalliolle talonsa rakentanut mies on ihminen, joka kuulee Jumalan sanan ja uskoo sen. Hänen elämänsä on uskon kautta rakennettu Kristus-kalliolle. Se kestää ajan myrskyissä ja kuolemassa. Hiekalle talonsa rakentanut mies kuvaa ihmistä, joka ei usko kuulemaansa Jumalan sanaa. Epäusko osoittautuu sortuvaksi perustaksi elämän myrskyissä ja ennen kaikkea kuolemassa (Matt. 7:24–27).
Raamattu varoittaa meitä olemasta kuin ne Vanhan testamentin ihmiset, jotka eivät uskoneet kuulemaansa Jumalan sanaa: ”Heille ei kuitenkaan ollut mitään hyötyä sanasta, jonka he kuulivat, koska he eivät uskoneet eikä se näin sulautunut heihin” (Hepr. 4:2).
Uskonelämää hoitamassa
Jumala puhuu meille Pyhän Hengen kautta sanan saarnassa, Kristuksen seurakunnassa. Jumalan sanalla hoidetussa omassatunnossa puhuu myös Jumalan ääni. Ilmestyskirjan seurakuntakirjeissä Jeesus kehottaa seitsemän seurakunnan kristittyjä ja meitä tämän päivän uskovaisia: ”Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille” (Ilm. 2:7).
Meidän uskovaisten on hyvä lukea myös Pyhää Raamattua, Jumalan sanaa sekä keskustella siitä yhdessä. Se ankkuroi meidän uskomme Jumalan sanan kestävälle perustalle. ”Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani” (Ps. 119:105).
Jumala, rakas taivaallinen Isämme kysyy meiltä lapsen uskoa, kuuliaisuutta Jumalan sanalle ja evankeliumille valtakunnassaan.
Jaakko Kaltakari
Maailman alusta alkaen Jumalan elävä, julistettu sana on tavoittanut ihmisiä: ”Monet kerrat ja monin tavoin Jumala puhui isillemme profeettojen suulla, mutta näinä viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassaan – – ” (Hepr. 1:1–2).
Jumala puhui ihmisille profeettojen ja Poikansa Jeesuksen kautta. Ennen taivaaseen astumistaan Jeesus lähetti opetuslapsensa julistamaan Pyhän Hengen voimalla evankeliumia kaikkeen maailmaan (Luuk. 24:47–48).
Uskon lahjan syntymiseksi on välttämätöntä, että Jumalan sanaa julistetaan ja kuullaan. Apostoli Paavali kirjoittaa: ”Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista?” (Room. 10:14).
”Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana” (Room. 10:17). Jumalan sanan kuulossa Pyhä Henki voi avata ihmisen korvat kuulemaan ja sydämen vastaanottamaan evankeliumin. Kun Pyhä Henki tekee työtään, ihminen alkaa ymmärtää saarnattua sanaa. Herännyt ihminen tuntee sydämessään: Tämä sana ei ole ihmisen sanaa, vaan Jumalan sanaa, Kristuksen evankeliumia. Sitä Pyhän Hengen saaneet ihmiset minulle julistavat.
Jumala voi avata kyselevälle ihmiselle hänen tahtonsa mukaisen mielen. Silloin herätetty ihminen sanoo Korneliuksen tavoin: ”Nyt olemme kaikki täällä Jumalan edessä kuullaksemme, mitä Herra on käskenyt sinun puhua" (Ap. t. 10:33).
Evankeliumin saarnan kautta Jumala voi synnyttää uskon ihmisen sydämessä. Evankelista Luukas todistaa: ”Pietarin vielä puhuessa laskeutui Pyhä Henki kaikkiin, jotka olivat hänen sanojaan kuulemassa” (Ap. t. 10:44).
Kuulevat korvat ja kätkevä sydän
Jeesus opettaa Vuorisaarnassa Jumalan sanan kuulemisen ja sen uskomisen tärkeydestä. Opettaessaan hän käyttää vertausta kahdesta rakentajasta. Kalliolle talonsa rakentanut mies on ihminen, joka kuulee Jumalan sanan ja uskoo sen. Hänen elämänsä on uskon kautta rakennettu Kristus-kalliolle. Se kestää ajan myrskyissä ja kuolemassa. Hiekalle talonsa rakentanut mies kuvaa ihmistä, joka ei usko kuulemaansa Jumalan sanaa. Epäusko osoittautuu sortuvaksi perustaksi elämän myrskyissä ja ennen kaikkea kuolemassa (Matt. 7:24–27).
Raamattu varoittaa meitä olemasta kuin ne Vanhan testamentin ihmiset, jotka eivät uskoneet kuulemaansa Jumalan sanaa: ”Heille ei kuitenkaan ollut mitään hyötyä sanasta, jonka he kuulivat, koska he eivät uskoneet eikä se näin sulautunut heihin” (Hepr. 4:2).
Uskonelämää hoitamassa
Jumala puhuu meille Pyhän Hengen kautta sanan saarnassa, Kristuksen seurakunnassa. Jumalan sanalla hoidetussa omassatunnossa puhuu myös Jumalan ääni. Ilmestyskirjan seurakuntakirjeissä Jeesus kehottaa seitsemän seurakunnan kristittyjä ja meitä tämän päivän uskovaisia: ”Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille” (Ilm. 2:7).
Meidän uskovaisten on hyvä lukea myös Pyhää Raamattua, Jumalan sanaa sekä keskustella siitä yhdessä. Se ankkuroi meidän uskomme Jumalan sanan kestävälle perustalle. ”Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani” (Ps. 119:105).
Jumala, rakas taivaallinen Isämme kysyy meiltä lapsen uskoa, kuuliaisuutta Jumalan sanalle ja evankeliumille valtakunnassaan.
Jaakko Kaltakari
Vastaukset 17
Vanhimmat
Uskon ja toivon menettää jos joutuu liian kauan kärsimään epäoikeudenmukaisuutta ja joku toinen asetetaan tärkeämpään asemaan kuin sinä itse olet murheinesi.
Ei ole tarvetta puhua mistään kasvotusten.
Ihmiset ovat usein ymmärtämättömiä, mutta Jumala kuulee rukoukset, hänelle olet tärkeä.
Jos olet pienestä pitäen pakotettu kuulemaan Jumalan sanaa, niin silloin uskot mitä olet kuullut, jos et ala itsenäisesti ajattelemaan. Näinhän se toimii muslimeilla, hinduilla ja vanhoillislestadiolaisilla. Aivopesu on aivopesua.
Vl usko saattaa tulla jos kuuntelee SRK:n propagandaosaston lähettämiä nettiseuroja. On kuin entisen Neuvostoliiton tiltu joka lähetti sota-aikana omaa propagandaa radiossa.
Sillä pestään ihmisten mieltä haluttuun suuntaan.
Lukemisen arvoinen aloitus.
Muuten on mutta täyttä tietämättömyyttä.
Jumalan Sana oli Jeesuksen nimi, ennen ihmiseksi syntymistä-
Joh 1;1 Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.
2 Jo alussa Sana oli Jumalan luona.
3 Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä
Tajuatko?
r
Täh, ei kuulu! Olen kuuro!
Täh täh täh?
Usko tulee luulosta ja tieto on sen vastakohta.
Onneksi on Jumalan valtakunnassakin alattu uskomaan, että myös ilman korvin kuultavaa saarnaa ihminen voi saada pelastuksen armon ja siitä on hyvänä osoituksena seuroissa ja varsinkin Suviseuroissa järjestetty kuurojen käsitulkkaus. Eräs puhujaveljemme uskalsi jopa sanoa, että se Pyhän Hengen saarna ja puhe, joka on on Jumalan Sanassa kirjoitettuna on elävää Pyhän Hengen puhetta ja evankeliumia sen sanan uskojalle, joka siihen uskoo. Sanassa oleva usko synnyttää uutta elävää uskoa:uskosta uskoon.
Ei todellakaan opeteta näin, se on Pyhän Hengen virka eikä Sanan virka. Se oli Lutherinkin löytö että se on Pyhän Hengen virka, se oli silloinkin kirkolta hukassa, niinkuin se meinaa olla tänäkin päivänä.
Missä "pelastuksen armo" on kirjoiettu Raamattuun?
Avaatko asian?
r
Mitä! Huuda kovempaa!
Onkohan siellä veeällissä mitään oppia joka olisi Raamatun opin mukainen, olis ihm e kuulla sellainen tapahtuma.
Ei mitään, Raamattu uhkaa heidän uskonnonvapautta.
17 Keille Jumala oli vihoissaan neljäkymmentä vuotta? Niille, jotka lankesivat syntiin ja joiden ruumiit sitten jäivät autiomaahan.
18 Keille hän vannoi, etteivät he pääse hänen lepopaikkaansa? Niille, jotka eivät totelleet.
19 Huomaamme näin, että perillepääsyn esti epäusko.