Jumalan lapsi on vapaa synnin orjuudesta

Koh­da­tes­sa­ni ky­sy­myk­sen ”Mitä on va­paus?” aja­tuk­sii­ni nou­see hel­pos­ti mo­nia vas­tauk­sia. Va­paus on esi­mer­kik­si kan­sa­kun­nan it­se­näi­syyt­tä, va­paut­ta vie­raan val­ti­on mää­räys­val­las­ta.

Suo­mi juh­li hiljattain sa­dan vuo­den it­se­näi­syy­den ai­kaa. Se ei ole ai­na ol­lut rau­han ai­kaa. Käy­ty­jen so­tien seu­rauk­se­na kan­sa­kun­tam­me on jou­tu­nut mak­sa­maan va­pau­des­ta kal­liin hin­nan mo­nen­lais­ten me­ne­tys­ten ja uh­rien joh­dos­ta.

Myös yk­sit­täi­nen hen­ki­lö voi me­net­tää va­pau­den. Hen­ki­lö, joka on rik­ko­nut ajal­lis­ta la­kia niin, et­tä hä­net tuo­mi­taan van­keus­ran­gais­tuk­seen, ei ole va­paa toi­mi­maan omas­sa ajal­li­ses­sa elä­mäs­sään.

Moni on teh­nyt so­pi­muk­sia, joi­den nou­dat­ta­mi­seen hän on si­tou­tu­nut. Avi­o­liit­toon men­nes­sään puo­li­sot si­tou­tu­vat yh­tei­se­lä­mään ja kan­ta­maan vas­tuun omas­ta per­hees­tään. On mo­nia mui­ta­kin ti­lan­tei­ta, joi­hin liit­tyy va­paus, jol­la on ra­jat.

Va­paut­ta luon­nos­sa

Luon­nos­sa koh­taam­me va­pau­den mo­nel­la ta­val­la. Meil­le on tut­tu sa­non­ta ”va­paa kuin tai­vaan lin­tu”. Jee­sus ke­hot­ti kat­so­maan va­paas­ti len­tä­viä tai­vaan lin­tu­ja: ”Ei­vät ne kyl­vä, ei­vät ne leik­kaa ei­vät­kä ko­koa va­ras­toon, ja sil­ti tei­dän tai­vaal­li­nen Isän­ne ruok­kii ne” (Matt. 6:26).

Moni ko­kee va­paut­ta luon­nos­sa liik­ku­es­saan, joko asuin­paik­kan­sa lä­hi­seu­dul­la tai vaik­ka­pa La­pin erä­maas­sa. Ju­ma­lan lap­si­na saam­me ol­la kii­tol­li­sia, et­tä saam­me elää ja toi­mia isän­maas­sam­me, jos­sa ajal­li­nen laki tur­vaa myös oman­tun­non ja us­kon­non va­pau­den.

Us­ko tuo si­säi­sen va­pau­den

Tä­män­ker­tai­nen Mat­ka­e­vääk­si-kir­joi­tuk­sen ai­he pu­huu jo­kais­ta ih­mis­tä kos­ket­ta­vas­ta si­säi­ses­tä va­pau­des­ta. Paa­va­li kir­joit­taa Ga­la­ta­lais­kir­jees­sä: ”Va­pau­teen Kris­tus mei­dät va­paut­ti. Py­sy­kää siis lu­ji­na äl­kää­kä alis­tu­ko uu­del­leen or­juu­den ikee­seen.” (Gal. 5:1.)

Ju­ma­la on val­mis­ta­nut tä­män va­pau­den jo­kais­ta ih­mis­tä var­ten us­kol­la vas­taa­no­tet­ta­vak­si. Pää­si­äi­sen sa­no­mas­sa saim­me jäl­leen py­säh­tyä suu­ren Ju­ma­lan rak­kau­den lu­pauk­sen ää­reen. Se sa­no­ma ker­too kaik­ki­val­ti­aan Ju­ma­lan Po­jan, Va­pah­ta­jam­me Jee­suk­sen Kris­tuk­sen lu­nas­ta­mas­ta va­pau­des­ta.

Ju­ma­la on lah­joit­ta­nut Py­hän Hen­gen kaut­ta us­ko­vai­sel­le tuon Kris­tuk­sen lu­nas­ta­man va­pau­den. Hän on myös an­ta­nut Py­hän Hen­gen kaut­ta voi­man sen tal­len­ta­mi­seen Ju­ma­lan lap­sen sy­dä­meen.

Evan­ke­liu­mi va­paut­taa syn­nis­tä

Us­kon­kil­voi­tuk­ses­sa Ju­ma­lan lap­sel­la on joka päi­vä tais­te­lu syn­nin or­juut­ta vas­taan. Syn­ti voi vie­dä va­pau­den. Jee­sus sa­noi: "To­ti­ses­ti, to­ti­ses­ti: jo­kai­nen, joka te­kee syn­tiä, on syn­nin or­ja” (Joh. 8:34). Eri­tyi­ses­ti tänä ai­ka­na sie­lun­vi­hol­li­nen yrit­tää mo­nin eri ta­voin saa­da Ju­ma­lan las­ta syn­nin pau­loi­hin.

Ju­ma­lan lap­si on va­paa us­kon­van­hurs­kau­den täh­den; van­hurs­kaus Ju­ma­lan edes­sä omis­te­taan us­kon kaut­ta. Evan­ke­liu­min sa­nan us­ko­mal­la ih­mi­nen saa omak­seen us­kon lah­jan ja va­pau­den syn­nis­tä. Va­pau­des­ta osa­ton­ta ih­mis­tä kut­su­taan Ju­ma­lan val­ta­kun­taan.

Han­nu Ter­vo­nen