Onko oikein manipuloida potilasta psykiatrisessa hoidossa? Voiko potilasta manipuloida syömään lääkkeitä, hakeutumaan psykoterapiaan, yhteishakuun tai ammatilliseen kuntoutukseen esim. uhkailemalla, että sitten ei tule tukia tai heitetään sairaalasta ulos? Minulle on nyt tehty tällaista, vaikka aiemmat lääkärit ja hoitajat ovat suositelleet minulle lääkkeetöntä hoitoa ja kertoneet, että psykoterapiaan ei koskaan saa pakottaa, eikä tarvitse tehdä yhteishakua tms. jos kokee, ettei siihen ole valmis. Minulle joskus teinivuosina syötetyt psyykenlääkkeet vain pahensivat psykiatrista hoitoani ja uusi lääkäri sitten purkasi lääkityksen ja niiden aikana alkaneet ikävät oireet katosivat, kuin seinään ja sitten lääkäri suositteli lääkkeetöntä hoitoa aikuisuuteen.
Manipulointi psykiatrisessa hoidossa
Anonyymi
16165
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ja olen tosiaan lapsena vanhempieni hylkäämä ja vanhempani ovat rikollisiin verrattavia ja olen vailla täysin perheen ja suvun tukiverkkoa, sekä minulle ei ole ystäväpiiriä, joitain kavereita on ollut ja ne ovat olleet toisia huonovointisia mielenterveyspotilaita, jotka eivät voi auttaa minua, siksi koen tuen tukien poisotolla kiristämisen sairaaksi käytökseksi tilanteessani psykiatriselta henkilökunnalta. Minulla ei tosiaan ole vanhempia, ystäviä tai muita sukulaisia, joiden luokse kävellä, kun he potkasevat minut mielisairaalasta ulos tai eivät anna enää tukia? Kai sitten kävelen vaan spurgu rikollispiireihin tai alan myymään itseäni? Vai kannattaako vain suorilta käsin tappaa heti itsensä?
Ethän sä ole sairas , niin miksi sun pitäisi olla sairaalassa vai eikö ole muuta paikkaa missä asua?
Ilmeisesti sulla ei ole mitään tarvetta mihinkään hoitoon, hommaas asunto jos sulla ei ole ja ala elää omaa elämää ja jätä lääkärit, sairaat, sairaalat sekä mömmöt.
Ei tietenkään saa pakottaa mihinkään. Ikävää, että sinua on painostettu ja jopa kiristetty tuilla. Voisit periaatteessa tehdä asiasta valituksen AVI:in eli aluehallintovirastoon, jos haluat. Valituksen tekemisessä auttaa potilasasiamies, tai jos painostus on tapahtunut sosiaalitoimessa, sosiaaliasiamies.
Mielenterveyslain mukaan ihmisiä saa tietyissä tilanteissa pakottaa sairaalaosastolle ja lääkitykseen, mutta se ei koske sinua. Avohoidossa - siis muualla kuin sairaalassa - olevaa henkilöä ei saa pakottaa eikä painostaa yhtään mihinkään, ei edes olemaan yhteyksissä hoitojärjestelmään ja sen edustajiin. Sama koskee sosiaalitointa: kenenkään ei ole pakko asioida sosiaalityöntekijän kanssa ellei halua.
Pidä vain kiinni omista näkemyksistäsi ja itsemääräämisestäsi. Sen verran kuitenkin sanon mielipiteenäni, eikä sinun tietenkään tarvitse olla samaa mieltä, että tiedän monien hyötyneen psykoterapiasta. Mutta terapia toimii vain jos ihmisellä on siihen motivaatiota.
Kopio kelan sivuilta.
Perustoimeentulotukea voi saada henkilö tai perhe, jonka tulot ja varat eivät riitä välttämättömiin jokapäiväisiin menoihin. Pikaopas neuvoo sinua tuen hakemisessa.
Kuten joku totesi, olet oikeutettu toimeentulotukeen. Se on viimesijainen vaihtoehto, mutta kyllä sitä saa. Ehkä alennettuna, mutta saa kuitenkin.
Itse olin viimeiset 10 v ennen eläkettä joko täysin ilman tuloja tai toimeentulotuella, sen jälkeen käytin sairaspäivärahat ja kuntoutustuet. Olin asunnoton, sen jälkeen asuntolassa, tukiasunnossa ja vuokrakämpässä. 10 v on sen verran pitkä aika, että siinä ennätti tulla fyysistä kremppaa myös. Eli tipahti eläkepaperit loppujen lopuksi.
Kaikkia painostetaan käytössä oleviin hoitomuotoihin, eli lääkkeisiin ja/tai terapiaan. Jos ei ole pakkohoidon kriteerejä, niin pakolla ei voi lääkkeitä syöttää eikä muutakaan laittaa tekemään. Toki sanktioida voi. Se ei ole uhkailua, vaan ihan laillista. Johonkin minimiin olet kuitenkin oikeutettu, eli (mahdollisesti alennettuun) toimeentulotukeen.
Yhteishaku ei ole ainoa kanava hankkia ammattia. Kun pää ei toimi, niin tuskin mikään opiskelu onnistuu. Ei ole itsetunnolle hyväksi, kun tulee paljon keskeyttämisiä ja uudelleen aloittamisia. Eli mieti, voisitko päästä johonkin käsiksi vaikka työkokeilun kautta ja ehkä myöhemmin oppisopimuksella ammattiin. Osoitat ainakin aktiivisuutta, kun ehdotat jotain, etkä vain kieltäydy kaikesta.
Itsellänikään ei käytännössä ole sukulaisia. Viimeisiin yhden käden sormilla laskettaviin ovat välit tulehtuneet pahasti. Eli sukulaisettomia ja tukiverkottomia ihmisiä on. Mitä vanhemmaksi elää ja mitä onnettomamman elämän, niin sen todennäköisempää, että on yksin.
Kämpän saanti riippuu paljon asuinkunnasta, ja siitä, onko luottotiedot kunnossa. Millään taholla ei ole velvollisuutta tarjota asuntoa, joten sen suhteen jokainen on omillaan. Itse olen sen suhteen ollut onnekas. Saan nyt ainakin vuokran maksettua, kun on eläke.
Sanktiointi kuulostaa sairaalta, sen takana on ihmisviha ja rankaisevuuden tunnelukko. Kaikki mikä on laillista ei välttämättä ole oikein. Lakikin voi pohjautua johonkin sairaaseen, jolla haetaan jonkun ihmisryhmän etua, joka on sitten taas toisilta ihmisryhmiltä pois, ehkä vakavastikin. Sanktioilla uhkailu on UHKAILUApa hyvinkin.
Minäkin olen ollut yksin ja ilman perhettä. Perheeni käänsi selkänsä minulle jo ollessani teini-ikäinen. Vanhemmat vihasivat, ja sen jälkeen sisaruksenikin.
Sellainen joka ei ole kokenut vanhempien vihaa ei tiedä mitä se on. Asiaa on mahdotonta edes kertoa kenellekään.
Terapia auttoi minua sitten kun sain terapeutin joka pystyi ymmärtämään minua. Aluksi kävin keskusteluhoidoissa jotka eivät auttaneet vaan enemmänkin pahensivat tilannetta.
Tiedän mitä on olla yksin. Niin yksin, että se murentaa sisältä.
Mutta niin ei tarvitse aina olla. Toivon, että sinulle aloittaja käy hyvin. ja muillekin.
Voi olla hyväksi hankkiutua johonkin töihin, vaikka pieniin, sellaisiin missä tapaa ihmisiä. Siitä eteenpäin. - Ei ole sinun syytäsi että näin on tapahtunut, muista se. Jos ihmiset kohtelevat sinua huonosti se johtuu heidän omista ongelmistaan.
Sinun ja minunkin tarinaani mahtuu muutakin kuin vihaa. On ollut hyviäkin asioita. - Ei tästä enempää...
Suomessa on lait, asetukset ja määräykset. Ne koskevat kaikkia samalla tavalla. Kun sinulle kerrotaan mitä mistäkin valinnastasi lakien mukaan seuraa, se ei ole uhkailua, vaan sinulle neuvoksi, joka sinun kannattaa ottaa huomioon, kun teet elämääsi koskevia valintoja.
Parasta tietysti on, että hoidat asiasi itse niin, että saat mitä haluat ja tarvitset eikä sinun elämääsi tarvitse muiden puuttua.
Minä en koskaan ole päässyt psykiatriseen hoitoon eikä kukaan ole neuvonut, mikä missäkin tilanteessa olisi parasta. Kaikki on pitänyt itse selvittää tai oppia ns. kantapään kautta, mutta selvitty on eläkkeelle asti. Yksin, yksin, tosi yksin.
No voi kun sääliksi sinua käy. Helppoa on nuoria rankaista ja kertoa miten heidän tulee vain alistua ja alistua. Kun on vanha, ruma ja yksinäinen, on nastaa rankaista nuoria.
Minä olen se vanha ja ruma. Toivon, että nuoret hoitaisivat asiansa hyvin. Ei pidä alistua eikä alistaa itse itseään toisten hoidettavaksi, huolehdittavaksi ja elätettäväksi. Ei ole hyvä roikkua toisten kukkarolla ja olla riippuvainen yhteiskunnan hyvästä tahdosta. Töihin ja tienaamaan ja hankkimaan hyvä elämä!
Ainahan sitä saa kaikenlaista toivoa.
Itsekin olen vanha ja ruma (?) mutta pidän tässä asiassa nuorten puolia.
Kaikilla ei ole välttämättä niin helppoa kuin ehkä sinulla on saattanut olla..?
Yhteiskuntamme on siitä hyvä että silloin jos/kun apua tarvitsee niin sitä on saatavilla, ainakin suhteellisen hyvin, nopeudesta en niin tiedä.
Aikuiseksi kasvaminen ei ole kaikille yhtä helppoa, siihen kun vaikuttaa paljon myös jo koettu lapsuuskin.
Jos nuori tarvitsee apua ja tukea, sitä ei pidä tuomita, maksakoon siitä osan sitten kuka maksaa.
Jos ihminen ei saa tukea jota tarvitsee niin se tulee maksamaan tulevaisuudessa vielä enemmän.
Yleensäkin kun ajattelee ihmisen elämää ja vaikeita elämän tilanteita ahdinkoineen niin mielessä ei pitäisi olla ensimmäisenä kysymys " paljonko maksaa " tai " kuka maksaa ".
Voisi yrittää asettaa mielessään oman itsensä vaikeaan tilanteeseen ja miettiä mitä ajatuksia herättäisi kun silloin jäisi apu itselleen saamatta siitä syystä että kuka maksaa.
Tuskin kukaan hyvällä omalla tunnolla roikkumalla roikkuu toisten kukkarolla huvikseen, suurimmalla osalla on siihen syynsä ehkä jossain elämänsä vaiheessa.
Jos itsellä on mennyt ja menee hyvin niin silti ei saisi tuomita muita.
Ei se mene läheskään aina niin että hankitaan vain hyvä elämä....
Tetten tunne tätä " avopotilasta". Hienolla farmariautolla hän on tälläkin viikolla vaimonsa kanssa ajellut.
Asuu talossa, johon meikä äijällä ole ikuna varaa.
Veti kuitenkin yks luminen talvi moponi aurauspenkasta, johon ½-olvea yliottaneena olin ajaa tupsauttanut susiliukkaalla kelillä.
Ei mun koulutuksellaan tarvi jumartta, miks viä 50 v kestäneen avioliittonsa jälkeen pitää ripustautua nettipalstoilla leikkihirteen/thirteen.
No eiköhän sieltä kannata poistua sitten..Alat eleleen omassa vuokra kämpässä ja haet töitä niin alkaa pääkin parantua.Ei kaikilla muillakaan sitä oikein omaa sukua tai perhettä ole auttamassa ja joskus ne on enemmän rasitteena kun ovat niin kateellisia olemattomista asioista muutenkin.Mun on ainakin niin sairaan narsistisia useimmat että uskomatonta on!.Pää pysyy paremmin kasassa kun ei ole hullun suvun kans niin lähi tekemisissä.Lähetä vaan onnittelukortti(nimi tai synttäri) ja jos niitä ei sekään kiinnosta niitä, niin pysy joka asiasta vaan kaukana
Ei ole oikein manipuloida. Ongelma vaan on siinä että lääkäreitä, psykiatreja ym. vaan ohjataan antamaan lääkkeitä joka tilanteessa. Vaikka sulle suositeltas mitä ja ois mitkä vaan diagnoosit niin ongelma löydetään jostain univelasta tai täysin irrelevantista asiasta. Välillä lääkäri toteaa että koska sulla on esim. peruskoulu suoritettu ja siistit vaatteet niin et voi olla ollut viimestä 15vuotta masentunut. Ja sitten ohjaa sut takas nollapisteeseen eli kunnan terveystalolle joka määrää joka ongelmaan taas lääkkeitä. Jos et suostu niin tulkitaan hoidosta kieltäytymiseksi. Asia nyt vaan on niin että jos sulla on psyykkeen ja mielenterveyden kanssa häikkää niin ne asiat vaan pahenee ajan kanssa, teki mitä teki. Nimimerkillä päälle 20vuotta olen rampannut lekurilta ja psykiatrilta toiselle ja ainoa vaikutus on ollut että aivokemiat on kai sekasin kun suostuin vetämään ssri:tä 10vuotta.
Mun mielestä ne psykoterapeutit on tosi epätoivoisia, kun niille pitää ihan pakottaa asiakkaita psykiatrian potilaista! Ja uskon, et moni lääketeollisuuden pomo ei tykkää siitä, että heidän valmistamia lääkkeitä pakotetaan sun tyyliset nuoret ihmiset syömään. :,/
Se pomo hieroo kiero hymy silmissään käsiään. Nykypäivää on suuret voitot muista piittaamatta.