kumppani??? Oletko koskaan ollut sellaisen kanssa?
Millainen on unelmiesi
Anonyymi
79657
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 79
Vanhimmat
Ikävä 😢
Huppua o urheilu suomessa ja peräaukko hommoo
Riittäisikö nämä peräaukko-hommat täällä jo?? Joka palstalla tarttee huudella. Ketään ei kiinnosta peräaukkohommat!!!!!
Nuorena kun menin ex-avomieheni eli ekan poikaystäväni kanssa suhteeseen, en edes ajatellut millainen ihminen mulle sopii. Silloin vaan hengas yhdessä päivän kerrallaan ilman huolta ja mietettä huomisesta. Siitä en tiedä mitä todella mieltä mut loukkaantu mulle kun eron jälkeen sanoin sille et ei oikeesti edes sovittu yhteen ja et ollaan jonkun toisen kans onnellisempia.
..Mutta siinä ajatuksessa oon vieläkin. Oltiin pitkään yhdessä ja monin osin oltiin hyvät toisillemme kun homma sujui niin monta vuotta. Ei se ois päiväkään kahden niin vahvan persoonan kans sujunu jos ei yhteen hommat ois toiminut.
Jälkikäteen kuitenkin monesti oon miettinyt että oltiin kovin erilaisia ja kaivattiin toisen tyyppistä ihmistä suhteeseen ja varsinkin exäni yritti musta vääntää erilaista. Ekstroverttia. Se oli
Sen unelmien nainen. En mä.. introvertti. Yritin kai vuosia niellä sitä mielipahaa etten hänelle riitä sellaisena kuin oon. Se taas oli mun ongelma hänessä. Toivoin että hän muuttuisi empaattisemmaksi ja huomaavaisemmaksi mun herkkyyttä ja arkuutta kohtaan. Ajattelisi enemmän mun tunteita ennen kuin päättää asioita ja tekemisiään omavaltaisesti.
Suhteemme oli pitkään onnetonta mun puolelta koska kärsin hiljaisesti siitä ette riitä ja kelpaa. Moitteita tuli usein arkuuteeni liittyen ja se satutti.
Sen jälkeen muut miehet on vain vahvistanut näkemystäni siitä että introverttius ja arkuus on väärää ja oon epäkelpo naisystäväksi. Miehet haluu tyrkyn. Ne haluu päälle käyvän riehuvan imartelevan väkisin itseään tarjoavan ja hallitsevan naisen..
Siis en oo löytänyt miestä joka olisi unelmieni mukainen. Unelmieni mukainen mies ei juoksis tyrkkyjen perässä ja syyttäis mua siitä et miks en oo samanlainen ja yrittäis väkisin muuttaa musta sellasta huutaen mököttäen ja haukkuen
Mää tunnen sut ja pidän susta tollasena. Sun ex ukot on hakeneet egoonsa nostetta ihailusta, siks toi tyrkkyily on niil ollu niin tärkee juttu. Kovakouraiset ukot ei sul sovikkaan. Siin oot oikees.
Hakis sen itsetunnon jollain terveemmällä tavalla kuin käyttämällä mua hyväkseen. Mä menen rikki ja palasiksi psyykkisesti tollasesta. Tuntis edes sen verran vastuuta elävistä toisista ihmisistä, eikä olis vaan itsekäs
Ukoil on ollu projekti muuntaa susta unelmiensa eukko. Ei oo hyväksyny sua sun omal luonteel ollenkaan. Fantasioinu et pienel remontil sää oot unelma
Se onkin oikeesti tosi haavoittavaa. Saada jatkuva viesti toiselta ettei kelpaa omana itsenään.
Ymmärrän jos huonoa käytöstä moittii kuten pettämistä, henkistä/fyysistä väkivaltaa, laskujen maksamattomuutta tms. ne on tekoja ei luonnetta.
Mutta kun yrittää muuntaa toisen luonteen joksikin muuksi niin se on kuin sanoisi:
” haluan toisen ihmisen suhteeseen kanssani. ”
Muistan ihan ton ekan suhteen alusta, sillee et tapailtiin vasta. Oltiin jotain 2 kk tapailtu. Niin ex mökötti kun olin arka osallistuun joukkuepeleihin. Lentopalloo pelas muut ja mä tyypillisen introvertin tavoin jättäydyin sivuun tarkkaileen. Introvertit usein toimii niin että ei oo heti suuna ja päänä juoksemas kaikkeen mukaan vaan jää tarkkaileen ja tulee mukaan kun rohkaistuu ja kokee olonsa turvalliseksi siihen.
Exäni kuitenkin rankaisi mua mököttämällä ja vähän katkerana vertailemalla muihin tyttöihin et parempia kun lähtee noihin mukaan.
Muistan nielleeni kyyneliä. Olin ekaa suhdetta aloittamassa ja heti ekan pojan viesti oli ettet kelpaa omana itsenäsi. Se oli haavoittava viesti.
Pitäs olla kännissä tissit töröllä haarat levällään jokaiselle lisääntyvä tuleva teiniäiti. Sellanen kuva tuli silloin
Miks sää et tollasta dorkaa heittäny heti mäkeen?
Koska olin nuori, kokematon ja ihastunut.
Mä ajattelin että mun pitää muuttua jotta miellytän sitä ja se tykkää musta eikä moiti ja rankaise.
Yritin muuttaa persoonallisuuttani ja aina kun muutin jotain osaa itsestäni sen mieleiseksi siltä tuli uusi asia jossa piti olla erilainen
Se oli loputonta. Ja mulla loputon tunne etten kelpaa omana itsenäni.
Se ruokki mun itsetunto ongelmia ja masennusta kun koin että jatkuvasti on korjailtavaa itsessäni.
Useimmat asiat liittyi juuri itsevarmuuteen, sosiaaliseen rohkeuteen introverttiuteen ja piti olla spontaanimpi, olis pitänyt ryypätä ja bilettääkin..
En mä enää näin vanhempana lähtisi siihen että mies pompottaa muunteleen itseään oikkujensa mukaan. Sanosin et minä olen tällainen jos ei miellytä niin ovi on tuolla. Etsi mieleisempi
Tiedän nyt ettei suhde väkisin vääntäen onnistu jos toinen ei vaan oo mieluinen itselleen. Se kaatuu ennemmin tai myöhemmin just siihen
Mää oon pahoillani et sul on ollu noin tumpeloita ukkoja! Ei ymmärtäny hyvän päälle. Tollaset aremmat mimmit on yleensä niit laatumimmei. Tyrkyt on niit someheruttelijoita joit kaikki ukot pannu.
Tuskin sekään ois kelvannu että oisin vetänyt
minarin päälle ja alle ei alusvaatteita ja sit tyrkyttänyt tissejänä ja availlu haarojani nenän edessä ja pakottanu jankuttaen että oot nyt mun kans et tykkäät musta kun käsken. Ja avannu jotkut irc-gallerian joka silloin se ”insta” ja sinne ladannu pyllistely kuvia ja vetäny paitaa alas ja tissiä näkyviin. Sitten heruttanu et tuus tänne ja kato mua. Ota mut.
Sillä exäni oli niitä miehiä jotka kyllä ymmärsi naiskauneuden päälle muttei pitänyt ton tyyppisestä käytöksestä naisilla.
Se oli ristiriitaista häneltä että hän mieltyi muihinkin ujoihin tyttöihin. Ennen mua sillä oli ihastus tyttöön jonka kertoi olleen ujo ja arka myös eli se oli se naistyyppi mistä hän mieltyi mutta silti kun sellaisen sai siinä olikin kaikki maailman viat ja nimenomaan koska oli ujo eikä tyrkky heruttelija.
Hän oli diplomaattinen eikä kovin ilkein sanoin arvostellut naisia mutta kyllä se selväksi rivienvälistä tuli että hän koki epämiellyttävinä tyrkyttävät ja päälle käyvät naiset
Tai heilunu kännissä kaduilla ja puiston penkillä pannu milloin ketäkin ja heiluttanut persettä hajareisin senkin syliin istuen tyrkyttään seksiä sille
Veikkaan et ei ois suhde edes alkanukaan. Meidän suhteen yhdessä pitävä voima oli se että oltiin erilaisia nuoria. Emme niitä tulevia bilettäviä teinivanhempia jotka yläasteelta saakka hiihtänyt bileistä toisiin panemassa kylän muita nuoria
Ei oltu myöskään niitä nuoria jotka rötöstelee ja tekee tihutöitä eikä niitä seurakuntanuoria jotka vannoo ettei seksiä ennen avioliittoa
Oltiin ehkä ikäistämme vanhemmin ajattelevia ja se kai meidät veti yhteen aluksi. Kaks erilaista nuorta
Mää sanon vaan et oisit ehkä olluki
Luontasesti itsevarmempi, jos ois hyväksyny sut. Tommoset puhkee kukkaan ku saa hyväksyntää itelleen. Hyvä et pääsit tosta eroon. Tieks onks ottanu ny ekstrovertin ?
En mä tiedä sen elämästä mitään. Mulla on yleensäkin ajatus että tieto lisää tuskaa joten eron jälkeen suljin kaiken enkä halunnu enää kuulla tai tietää hänestä mitään. Se helpotti erosta yli pääsyä. Se on myös yleinen tapani toimia kaikkien mielipahaa aiheuttavien asioiden suhteen. Suojelen itseäni sulkemalla asian pois tietoisuudestani ja elämästäni
En ymmärrä näitä ihmisiä jotka stalkkaa existään tietoon kaiken. Se on itselleen mielipahaa aiheuttavaa eikä suojele omia tunteita. Mä silloin kieltäydyin kaveruudesta exäni kanssa ja poistin fb kavereista, laitoin eston etten edes näe sen profiilia ehdotuksissa, koska mielestäni niin suojelin itseäni ja pystyin jatkaan elämääni erosurusta huolimatta.
Toivon että hänen nykyinen on sellainen ettei tarvi jatkuvasti moittia ja yrittää muutella erilaiseksi.
Ja musta tapani on hyvä vaikka exäni moitti sitäkin eron jälkeen ja katkerana sanoi että
”Jaa sä siivoot mut nopeesti elämästäs ihan kuin mua ei ois koskaan ollut olemassakaan”
Se ei tajunnu mua suhteessa joten miks se ois tajunnu suhteen jälkeenkään mun selviytymis, eronkäsittely ja itsesuojelu strategioita
” Olen sanonut kaiken mitä halusin sanoa
Olen tehnyt kaiken, mitä voin tehdä juuri nyt
Mutta silti näen häipyväni
Ammu siis, kun kävelen pois
Ja pysäytä kipu, jota tunnen sydämessäni jotenkin”
Ooks varma ettei ukkos ite ollu, tommone sängystä sänkyyn kiertävä panomies? Eiks sellaset totu tyrkkyihin jotka harrastanu ite paneskeluu tyrkkyjen kaa pienen ikänsä??
Eka poikaystäväni joka myöhemmin avomieheni
ei kyllä ollut sellanen. Siitä oon varma. Meitä yhdisti nimenomaan se että emme nähneet siinä touhussa järkeä ja naureskeltiin ikäisillemme jotka luuli olevansa kovia kun kiersi jakamassa itseään. Meistä se oli lapsellista ja hölmöä.
Se oli yksi niistä asioista joiden takia meistä tuli me. Ajatusmaailmaa joka yhdisti meitä.
Muista miehistä joita tapaillu en mee takuuseen. Löytyy tyyppejä joista helposti uskon että uittanut elintään ihan kenen avannossa tahansa sen mukaan keneltä heruu. Osa niistä jopa kuvitellu että arvomaailmani samanlainen ja hyväksyn tollasen.
Mä en tavallisen introvertin tavoin ilmaise kovinkaan suurta prosenttia ajatuksiani ulospäin joka introverteille myös tyypillistä että sisäinen maailma on hyvin laaja ja syvä mutta siitä annetaan minimaalisesti
ulospäin. En siis koe tarpeelliseksi ilmaista kovaan ääneen millaista seksuaalikäytöstä ja historiaa mä hyväksyn. Se tulee esille kyllä itsestään.
En kuitenkaan kauheen mielellään ota miehekseni mitään tyrkkyä tai tyrkkyjä panneita. Se näkyy myös siinä millaisia miehiä on valikoitunut kanssani pidempiin parisuhteisiin.
Niillä arvot samat kuin mulla
Ukkos on ollu kyl dorka tumpelo! Ei oo si nähny mikä laatumimmi itellää on. Halunnu tehä tusinatyrkkyä susta. Miks sää tyydyit tommoseen?
Enhän mä tyytynytkään. Mä lähdin meneen!
Kyllä tollasta hetken pystyy nieleen hiljaa, mutta kyllä se mielipaha sisälle kerääntyy ja sitten kun mitta täyttyy, tulee se räjähdyspiste. Riitti. Etsii sit sellaisen tyrkyn ja jättää mun itsetunnon viimein rauhassa parantuun.
En ylipäätään ymmärrä sellasta riippuvuussuhdetta parisuhteissa että pakko olla yhdessä ja täyttää päivät sillä että jäkättää toiselle kaiket päivät että miksi oot tollanen, et tällänen?
Jos toinen ei miellytä niin mitä siellä suhteessa hengaa ihmisen kanssa josta ei tykkää ja jonka luonne on vaan moitittava. Vai onko se toisen haukkuminen, tuhoaminen ja itsetunnon hajottaminen se syy miks ylipäätään suhteeseen halunnu. Et täytyy olla joku roskakori jota potkia jotta se oma itsetunto kohoaa tuntiessa et ainakin tota parempi mä oon!
Tai sit ihmiset on vaan ahneita. Aina pitää saada enemmän ja aina kun jotain saavuttaa tavoitellaan jo jotain muuta eikä
Osata olla onnellisia siihen mitä jo on.
Negatiivinen tapa katsella elämää. Sellanen ihminen tuskin on onnellinen vaikka jokainen toiveensa täyttys
Mutta nyt mentävä suihkuun kun töihin pitää alkaa valmistautua.
Koska ne on itsekkäitä mulkkuja. Mää oon tätä mieltä.
Musta se on vaan outoo.
Itse saanu seurustelukumppanin valita. Itse saa myös valita lähtee meneen jos ei miellytä, niin miks valitsee ihmisen joka ei oo mieleinen ja valitsee jäädä siihen jäkättään sille et miks oot tollanen etkä sellanen kun mä tykkään et mun kumppanin pitää olla. Muutu sellaseks tai valitan ja jäkätän kunnes muutut.
Musta se on outo logiikka. Ihan sama kun et tykkäis voisilmäpullasta ja itsellä on voipulla lautasella ja hakkaisit sitä voi pullaa veitsellä että miks oot voipulla kun en tykkää voipullasta. Haluun päällesi voisilmän ja sokeria!
Ei se sen pullan vika oo et se nyt on voipulla. Se syöjä sen ite siihen lautaselleen valitsi. Ei auta jäkätys ja pullan syyttely ja haukkuminen.
Vaihtaa vaan pullaa ja antaa sen voipullan olla rauhas se voipulla.
Mää häpeen niide ukkojes puolesta. Antanu niin huonoo mainetta miessukupuolesta sul. Sää ajattelet et kaikki haluu vaan tyrkkyjälutkia itelleen. Etkä tajuu mikä kultakimpale sää oot tommosena. Moni semmone ukko joka ei oo panomies, arvostas sua tosi korkeel.
Sää taisit mennä unil, suoraa ku tulit duunistas. Sää ansaitset kultaa. Unii
No moni niistä joita tapaillut oon halunnu sellasen päälle käyvän haarojaan availevan justiinan joka dominoi. Vaatteet lentää päältä ja melki raiskaa väkisin. Musta sellasta ei väännetä ja mua on turha siitä syytellä. Se ei vaan ole mun luonne ja se asia ei muuksi muutu.
Introvertit ihmiset inhoaa esillä oloa, eikä tykkää korostaa itseään tullakseen huomatuksi. Se nyt on synnynnäinen luonne ja se ei muutu vaikka jäkätijäkäti vetäs 24 tuntia vuorokaudesta 10 vuotta asiasta. Fakta on se että itse on vaan vääränlaisen ihmisen valikoinu itselleen ja yrittää siitä mäkättämällä vääntää mieleistään.
Mä itse voin aivan suoraan sanoa että olen pikkulapsesta asti ollut introvertti ja käytökseni esillä oloon, itsestäni hälyn tekemiseen, itseni ja haluni läpi viemisiin muiden yli, juokkuepeleihin ja leikkeihin hitaasti lämpenemiseen on kautta elinvuosieni noudattanu aina samoja käytöskaavoja. Se olen minä. Se tekee minusta juuri minut. Siinä olen minä. Siihen kiteytyy mun tempperamentti ja minuus. Eikä sitä voi muuttaa jos ei se kelpaa, koska tällainen olin jo synnytyslaitoksella.
Ei ole muuta mahdollisuutta kuin vaihtaa koko ihminen toiseen jos ei kelpaa kun silloin koko persoonallisuus on vääränlainen ja henkilö yrittää jo muuttaa henkilön vanhemmiltaan perittyä tempperamenttia ja näpelöidä geenejä joita ihminen kantaa. Ja se on täysin mahdottomuus.
Ja voi perse.. taas noi naapurit ton remontin.
Mun vapaapäivä ja kotona ei saa edes nukkua ysiin. Täytyy häipyy suihkuun ja lenkille, palata kun noi lähtee ruokatauolle. Hetki hiljaisuutta edes tolta meteliltä siinä välis
Ja ehkä kaikkein kamalin kokemus siitä ettei introverttiuttani hyväksytä oli kun olin erään sairaalloisen mustasukkaisen miehen kans.
Hän oli ekstrovertti, mutta sen lisäksi hänellä oli jotain pahasti vialla sillä voimakkaan mustasukkaisuuden lisäksi hänellä oli suuria vaikeuksia olla hetkeekään yksin ilman mun fyysistä läsnäoloo.
Mä introverttina tunsin tukahtuvani kokonaan kun käsikynkkää piti olla suhteen ekasta päivästä lähtien 24 tuntia vuorokaudesta. Hän vaati myös jäämään kotiin eli jättää työn/opiskelun jotta ei tarttis olla yhtään fyysisesti musta irti. Lisäksi sen aikaa kun hän oli töissä piti häneen olla noin
3 tuntia joka työpäivästä puhelinyhteydessä mihin kellonaikaan tahansa.
Mä olen tyypillinen introvertti ja koen että jatkuva sosiaalisuus ja ihmisten seura uuvuttaa ja vie voimiani. Kaipaan vastapainona omaa aikaa itsekseni. Yksin. Ja siinä missä ektrovertti kokee yksin olonsa yksinäiseksi niin Introvertti taas lomaksi jossa lataa akut että jaksaa taas ihmisiä.
Mä sain rajua henkistä väkivaltaa päälleni kun ilmaisin että symbioottinen 3 kuukausen käsikynkkä ahdistaa ja haluaisin viettää edes yhden päivän itsekseni. Olin narsisti, olin psykopaatti, pettäjä ja hyväksikäyttäjä, sitoutumiskyvytön jne.
Sain järjettömästi haukkuja ja kuulla miten huono ja kelvoton olen ihmisenä.
Ja mä vaan ilmaisin ekaa kertaa omia toiveita ja toin esille luonteeni introverttiuden joka olikin väärä juttu jota ei hyväksytty.
Toinen suhde jossa koin etten introverttina kelpaa. Pitäs olla päälle käyvä sosiaalinen riippuvainen tyrkky
Mää haluun et luet ton
https://www.iltalehti.fi/suhteet/a/cb3b0e48-0a96-41ad-a1ce-3234edab4fc3
Introverttiuteni vaikutti kai salaperäiseltä, mutta kun paljastui, että minä en ole salaperäinen, vaan ihan vain tällainen, alkoivat epätoivoiset yritykset muuntaa minut enemmän ekstrovertiksi. Ja siitähän ei tullut mitään paitsi riitaa.”
Toiki on ku sun kokemaas tos meitsin linkistä.
Puolisoni ei millään halua ymmärtää sitä, että minä olen introvertti ja haluan olla omissa oloissa. Saan jatkuvasti kuulla moitteita siitä, millainen olen ja siitä, miksi en voi olla kuten muut naiset. Häntä kuulemma myös hävettää, kun en käy paljon missään.
Olen kovasti yrittänyt selittää, miksi olen sellainen kuin olen. Kovin uuvuttavaa, kun joutuu omalle puolisolleen puolustelemaan sitä mitä on. Koen, että hän ei minua hyväksy sellaisena kuin olen ja näin ollen olen hyvin sulkeutunut.
Tuttua juttua. Tein testin josta vastaus
” Olet introvertti
Saat voimaa pohdiskelusta ja päätöksistä. Ihmisjoukot hermostuttavat sinua ja pidät enemmän syvällisistä keskusteluista pienessä piirissä kuin hulinasta väentungoksessa.
Ajattelet ennen kuin puhut, etkä tee hätiköityjä johtopäätöksiä. Olet vastuullinen, luova ja analyyttinen.
Aivosi reagoivat herkästi hermoston dopamiini-välittäjäaineeseen. Ärsykkeiden tulva saa dopamiinia erittymään runsaasti, mikä hermostuttaa introvertin. Asetylkoliini-välittäjäaine, jota erittyy esimerkiksi lukiessa tai piirtäessä, rauhoittaa ja miellyttää siksi introvertin aivoja.”
https://kuntoplus.fi/terveys/psykologia/testaa-oletko-introvertti-vai-ekstrovertti
Sää oot vaa ollu väärien ukkojen kaa. Tos tuli monii hienoja ominaisuuksii, joista moni fiksu ukko ois ylpee jos vaimollaan. panomiehil on toi tyrkkyymine tärkee juttu eukois.
Kyllä mä sen ymmärrän että tarve saara imartelua ja tuntee itsensä yli-innokkaan tyrkyn kynsissä halutuksi liittyy itsetunto-ongelmiin. Sillä saa hetkellisen tunteen että on tosi kuumaa tavaraa. Valheellisen kuvan. Koska tyrkkyä ja sen koukkuun jäävää yhdistää sama ongelma johon molemmat käyttää toisiaan hyväkseen. Molemmat hakee toisen ihailun ja huomion kautta itselleen itsetunnon kohotusta.
Todellisista tunteista toista kohtaan ei oo kyse.
Sillä tavoin oon tyytyväinen et muhun tollaset ärsyyntyy kun multa ei saa sitä eli mua ei pysty enää kauaa käyttään hyväksi Epäaitoihin motiiveihin perustuvissa suhdeyritelmissä.
Mutta se haavoittaa että siihen jäädään haukkumaan ja haavoittamaan itsetuntooni sen jälkeen kun petytään ettei mua pysty käyttään hyväkseen itsetunnon kohotuksen lähteenä.
Toisaalta tiedän myös et en ikinä arvostaisi itseäni naisena jos alkasin sellaseks tyrkyks ja vääntäsin somet täyteen pylly pystyssä herutuksia lähes alasti.
Facebookissa kun olin mulla oli hyvin harva kuva kokovartalokuva. Kasvoihin rajasin yleensä koska musta oli kiusallista heruttaa huomioo jollain alastonkuvilla ja vetää perään ainoastaan tyyppejä jotka halus hinkata ruhooni vasten ja pullauttaa tavarat reikään ja siirtyä seuraavaan. Joka siis näis se todellisuus on mikä tapahtuu mut jonka miehet yrittää kieltää jos suoraan pamautan et niinhän tässä kävis.
Mä en oo tyhmä mut useimmat miehet jotenkin kuvittelee et oon ja et mulle ne jutut menee läpi.
Ei mene. Kuuntelen kyllä rauhanomaisesti sujuvasti mutta se ei tarkoita että jos en kurkkuun kii käy ettö uskoisin. Se tarkoittaa että kuuntelen ja ajatukset raksuttaa tehden samalla omat päätelmät ja niiden pohjalta myöhemmät toimintasuunnitelmat.
Joskus oli profiili kuvake.netissä. Olin silloin aika ylipainossa ja en nyt mikään hottis. Silti kun siellä oli pisteytys kuvista niin jotkut käyttäjät antoi melkein täydet pisteet. 9 -10. Mietin itsekseni et nää heruttaa kaikkia. Selvää panon hakua. Todelliset ajatukset on et kunhan joltakin lohkee sillä en uskonut silloin enkä vieläkään et mä niissä kuvissa kenenkään rehellisen mielipiteen mukaan oisin ollu joku 10. Peliä jolla haetaan joku helppo. Tyrkyt ois noihin tarttunu ja panot sovittu.
Mä taas olin järki päässä ja näin pelin läpi.
Panomiehet metsästämässä panoo itselleen
Ja taas toi mun entisen ongelma tuosta yksin olemisesta.. yleisesti ajattelen että ihmisellä on psyykkisiä ongelmia joiden käsittelyä ja ajattelua pakenee ihmisten seuraan, jos se yksin minuutinkaan olo tuntuu ahdistavalta ja kauheen hankalalta. Normaalisti terve ihminen ei hajoo päästään jos se on vaikka työpäivänsä jälkeen 8 tuntia yksin ja sit menee nukkuun
Mites sää ite? Tykkääks sää
Ekstroverttien kans suhtees olla?
Riippuu varmaan vähän kuinka ekstrovertti.
Joku alituiseen liikkuva ja papattava duracell-pupu kävis mun hermoille. Uuvuttais mut.
Mietin tos just olikohan mun pisimmän suhteen ex introvertti vai ekstrovertti. Sitä on vaikee määrittää kun siinä oli vähän molempia.
Se harrasti mielellään yksin tehtäviä juttuja tai sellaisia joita tehtiin yhden kaverin kans ja mietiskeli paljon itsekseen. Inhosi jos liikaa sille papatan ja käski joskus oleen hiljaa hetken kun ei nyt jaksa olla juttutuulella itse. Se
Mielellään keskittyi yhteen asiaan ja hermostui jos tulin keskeyttään sitä siinä. Noi viittas et se ois introvertti.
Mut sit taas se että se oli usein kiinnostuneena kokeilemas etunenäs uusia juttuja ja esitteli itsensä tai piti puheita rohkeasti. Otti myös sellasta johtajan ja ohjaajan roolia ilman jäätyilyä joka taas oli enemmän ekstroverttiin menevää.
Ja hän ei ymmärtänyt mun ujoutta ja arkuutta joka myös viittas ekstroverttiin. Toinen introvertti tajuaisi.
Toisaalta porukat joissa otti rohkeesti osaa kaikkeen ekana oli hänelle hyvin tuttuja ja introvertit on hyvinkin rohkeita ja sosiaalisia yleensäkin tutussa porukassa joten voisi silti olla että hän olikin introvertti.
Toisaalta se oli meistä kahdesta aina se joka rohkeesti meni asioihin ja mä hinauduin sen seläntakana kädestä kii pitäen siitä turvaa ja rohkaisua hakien perässä eli ehkä ekstrovertti.
Oli asia nyt miten oli niin hänen kanssaan kuitenkin yhteiselo toimi useampia vuosia niin ettei heti ekan yhteisasumisviikon jälkeen oltu et kiitti tää riitti.
Oon myös tapaillu sellasta jolla oli vaikeuksia pitää perse penkissä 30 minuuttia ja yöllä ja päivällä oli liikkeessä. Hirvee meno ja sähellys päällä. Niin kovat tärinät ja vipinät ettei edes uneen pystynyt rauhottuun. Autolla mennä päristi huviajeluja yölläkin tai muuten vaan heilu ja papatti ja pelleili yölläkin.
Mut hänellä oli kai joku ylivilkkaus diagnoosikin ihan.
Se kyllä kävi mun hermoille ja uuvutti mua.
Ehkä sellanen normi ekstrovertti meneekin mut ei tollanen
Mut eiks tunne oo si molemminpuolinen ku et sääkään jaksa liian ekstroverttii?
Joo jos se on ihan överit. En mä jaksa sellasta duracell-pupua, jolta patterit ei lopu koskaan. Edes nukkuun ei hyydy tai jos hyytyy niin tunnin päästä on kuin vieteriukko pojojoing pystyssä ja sit taas meno käy täysillä.
Mut vaikka avoliitossa mä olin enemmän introvertti ja exälläni kovempi tarve sosiaaliseen tekemiseen bilettään ja kavereiden kans massahengailuun niin meillä homma toimi.
Paitsi lupausten kans. Hän lupas olla kotona ennen aamua. Koskaan ei ollu ja mä olin siitä aika vihanen kun olin valvonu koko yön miettien et kun tollaset parikymppiset lähtee känniajeleen niin siellä voi nopeudet nousta ja joku känniääliö tarttua rattiin tms. Pelkäsin aina et joku kolari tapahtunu. Pyysin sen ilmoittaan viestillä jos venyy että mä voin rauhottua unille, mutta koskaan se ei sitä tehnyt. Ei kertaakaan niiden vuosien aikana ja siitä olin myös tosi kiukkunen.
Kun ei voinu ajatella mua ja kuunnella toiveitani. Ei kuitenkaan ois ollu kun 30 sekunnin ja muutaman sanan vaivautumisen arvoinen juttu vaikka.. ( moi! Kaikki ok. menee myöhempään. Ei hätää. Nuku vaan rauhas. ) et antaa avovaimolleen rauhan nukahtaa. Mä kuitenkin olin itse ollut kahdessa auto-onnettomuudessa ja kertonu et oon siks syystä vähän säikky.
Muuten se meidän erilainen tarve sosiaalisuudelle ei tuonu ongelmia mun puolelta.
Exäni taas kiihty jos mä häippäsin yötä myöten hengaan johki. Kaverille just tos muistelin niitä
Aikoja ääneen kun sillä samanlainen parisuhdeongelma nyt tulilla. Mun ex-avo kerrankin kun oli ite lähteny baariin niin mä päätin et lähden kaverille (nainen) viettään iltaa. Jätin sille viestin pöydälle et missä oon. Tyyppi kun tuli kotiin se kiihty asiasta ja oli soittanu muutamia kertoja ja sit tuli hakeen mut kotiin. Se vaan päätti et mun ilta loppuu tähän ja käski autoon. Oli kiukkunen. Syy et ei ollu mun tapaista olla yöllä missään kun mun piti odottaa kotona kun se bilettää.
Siitä tuli mulle sellainen ” tää on epäreilua” ongelma. Sääntömme oli epätasa-arvoiset. Vaikken mä mielellään usein missään ollutkaan niin kyllä musta oli epäreilua et en edes sais olla jos sattuisin haluaan kun taas mä annan sen mennä joka viikonloppu niin paljon kun huvittaa baareissa
Mää haluun et luet myös ton
https://sketsi.net/2017/03/onko-kumppanisi-itsekas-nama-5-merkkia-paljastavat/
Me ollaan yhdessä loppuelämämme sitten jos ollaan. En ole ollut hänen (n) kanssaan. Taivaassa ollaan ikuisesti rakkaita ystäviä.
hänen sukkansa haisevat, Hän elää!
kirjoitettu on."katselin suurta joukkoa ihmisiä, enkä havainnut ainoatakaan naista"
rauhallista illanjatkoa, turvallista
https://www.youtube.com/watch?v=vA55DqbGa0A
Niin oliko noin kirjoitettu sun hautajaisistasi?
Suremassa vain heitä, joille olit edes hieman reilu - miehiä/pikkupoikia.
Kiinnostava näkemys.
Kukapa narkki pedaria suree
Voihan villasukkani sentään, onko minusta kirjoitettu?
Olin asiakaspalvelutehtävässä ja siispä tavannut miljoonia naisia, mutta eipä juuri kukaan heistä kiinnosta minua.
Sen sijaan vanha lapsuuden kaveri on mielessäni, eli mies ja mies.
Pitkä, rauhallinen, kohtelias, fiksu, huumorintajuinen, oikeamielinen, sopivasti hurskas, urheilullinen, kädentaitoinen.
Yhdistelmä kolmesta ihmisestä ois unelmaa. Tosielämässä ei löytyne sellaista joten hyvä näin.
Vaikka kuulostaakin kliseiltä niin, luotettava, rehellinen, huumorintajuinen, lempeä, ymmärtäväinen. Eipä tuollaista ole vastaan tullut.
En ole koskaan ollut sellaisen kanssa.
Ja millainen se on, ei kuulu teille :-)
Hyvä kysymys. En ole koskaan ollut unelmieni kumppanin kanssa. Aina olen tyytynyt johonkin paljon vähempään. Jo 20 vuotta yhdessä nykyisen kanssa, mutta ei hän ole varsinaisesti unelmieni kumppani. Liian haalea, kylmä, pinnallinen sellaiseksi.
Sellainen joka oikeasti rakastaisi minua.
Onko sellaista, kuin unelmien kumppani? Siinä kohtaa menee saippuaoopperatasolle, kun alkaa sellaista elämäänsä havittelemaan. Unelmien kumppani on se, joka pysyy vierellä kun olet kamala, ei nosta kytkintä heti ensimmäisten ongelmien ilmaantuessa. Unelmien kumppani haluaa tutustua sinuun koko ajan lisää; kuulla, nähdä ja ymmärtää sinua. Unelmien kumppani haluaa rakastaa sinua, vaikket ole aina mieleinen. Minusta tuntuu, että olen liian haastava, liian omituinen, vähän liikaa kaikkea ja vanhenemaan päinkin jo, että kukaan oikeasti haluaisi ottaa haastetta vastaan.
Ihana, juuri näin :)
Olisin ottanut vaan hän ei halunnut.
Hän on. en ole ollut hänen kanssa koskaan.
🥺🥺🥺
Mikä ilme tuo nyt on? Surullinen vai ?
Miksi pitäis olla määritelmät unelmakumppanille. Saa olla sellainen kuin on eli arvostan aitoutta, rehellisyys olis tärkeä tulevalle kumppanille, huumorin pilkettä ja semmonen joka pitää hyvänä ja jonka kanssa olis hyvä ja turvallinen olla.
Saa olla sellainen kuin on kunhan täyttää nuo 5-6 määritelmääsi
Ihmisiä me vain olemme,erehdyksinemme, myötätunto, toisen huomioiminen, ei syyttelyä, vaan sovittelua. Jokainen ihmissuhde on erilainen, ennen ei puhuttu luonteista paljoakaan. Näin jälkeenpäin tulee ajatus, kuinkahan elämästä selvisi edes menneenkään lailla.
Hän tietysti, koska kukaan ei ole toiminut minua kohtaan niinkuin hän. Tykkäsi aidosti minusta 😒
Ja pyh
mikä pyh ?
En.
Nyt olen suhteessa jossa en tosiaankaan voi väittää, hänen olevan unelmieni kumppani.
En olisi voinut, en olisi osannut haaveilla hänen laisestaan naisesta.
Hän aina osaa jotenkin yllättää ja ylittää odotukseni.
Muutama vuosi takana, ja aina vielä löytää jonkun uuden tavan pistää minut onnesta sekaisin.
Kuvittelen jo nähneeni kaiken, mut ei.
Se on se hellyys. Tärkeä juttu. Haliminen
Kaikki eivät oo sellaisen perään
Toi on pettejä. Varattuna hakee täällä jotain nostetta elämäänsä että
Voi voi
Kun
Joku minuu kaipais täällä ja kauniiksi kehuis. Voi kun kaupankassa, työpaikan mies tai joku edes ois ihastunut ensisilmäyksellä ja kehuskelisi minua täällä
Maatalon poikana muistan lämmöllä Nuppu -nimistä hiehoamme. Lypsyjakkara auttoi meitä lähestymään toisiamme hellästi.
Hän oli unelmani.
Liian hyvä ollakseen totta, kaikki päättyi kyyneliin.
Terveiset taivaaseen ☆♡
Juu Jussi se on niin että se rakasti sua mutta sä rakastit baarilumppujas ja teit niille äpäriä
En ole vielä ollut. Mutta sellaisen epäonnistuneemman kanssa olen, mistä johtuen tiedän jo mitä kaipaan toiselta. Huumoria! Tosikon kanssa kaikki on vaikeampaa. Ja sellaisen, joka ei elä kuin pellossa muttei ole turhan nipottajakaan, kodista ja elämästä yleensä. Sellaisen joka ei ajattele, että mitä turhaan enää tehdä tai sanoa mitään kun ollaan jo naimisissa. Sellaisen joka ei jämähdä ja ole aina samanlainen, niin hyvinä kuin huonoina hetkinä. Sellaisen joka PUHUU YLIPÄÄTÄÄN muttei myöskään puhu turhia. Sellaisen jolle minäkin olen ihminen, en omaisuutta tai pysyvä tapa. Kaipaan elämääni samoin ajattelevan ihmisen. En vastustajaa ja ikuista vastarannankiiskeä, muodon vuoksi ja asiassa kuin asiassa. Ulkonäöllä, koulutuksella, iällä tms ei niin väliä. Tiedän siis mitä kaipaan, mutten miten sen löydän:(
En ole ajatellut tuollaista asiaa.
Söpö, vähän höpsö, viisas, sanavalmis (huumorillakin), lojaali, rehellinen, avoin, lämmin, läheinen, rakas.
Kenties.
En tiedä millainen unelmien kumppani on, koska mahdollisuuksia on niin useita, etten voi eritellä ominaisuuksia. Tai no yhden ominaisuuden kyllä, eli naiseuden.
Joka ainoan pidemmän suhteeni olen ollut unelmieni kumppanin kanssa, eikä se muutu miksikään. En lähde kunnolliseen suhteeseen, ellen koe, että toinen voi olla riittävän hyvä, kunnes kuolema meidät erottaa.
Se, ettei noin onnellisesti ole käynyt, kertoo vain siitä, että jossain kohden matkaa me olemme epäonnistuneet luottamaan siihen, että sen toisen kanssa voi onnistua ja se toinen todella on se unelmien kumppani, kaikkine puutteineenkin.
Basta.
Olen ollut unelmieni kumppanin kanssa, hän sai sukat pyörimään jalassa. Miksi emme ole enää yhdessä? Yksinkertaisesti... Hänessä oli piirteitä mikä sai suhteeseen mustasukkaisuutta ja epäluuloa. Terve ihminen lähtee sellaisesta suhteesta pois samantien, masokistinen ihminen pysyy sellaisessa suhteessa kunnes on parhaat vuotensa heittänyt hukkaan.
Luotettava, turvallinen ja lempeä.. Miehellä ominaisuuksia joita hyvin harvalla. Moni sanoo olevansa mutta (mies) ystävien ja oman kokemuksen kautta nähnyt kuinka huonolla tasolla luotettavuus on. Ystävä voi olla mutta parisuhteessa ei jos nuo ei täyty.
No sitten et todellakaan ole löytänyt oikeaa miestä. Luottamus on kaikki kaikessa, kavereiden kanssakin, en omista yhtään kaveria joihin en voi luottaa.
Toinen mikä on tärkeää on myös avoimuus, mutta on asioita joista ei tarvitse puhua ja ei saa pakottaa puhumaan jos toinen ei halua, tämä ei kuitenkaan meinaa sitä, että mennään pettämään eli rikkomaan se luottamus minkä varaan kaikki on rakennettu.
Se on mies sellainen eikä mikään pentu, johon voi luottaa, joka auttaa ja hyväksyy sinut sellaisenaan virheineen kaikkineen, mutta se pitää toimia myös toiseen suuntaankin.
Kiltti, kiusaamaton.
Välittävä, huomioiva.
10
Tapasin hänenkaltaisen 1.5 vuotta sitten. Hetken sain kokea jotain aitoa, oikeaa ja silti väärää. Sitten se katosi. En ansainnut sitä.
Missä tapasitte ja minkä takia hän katosi niin yht’äkkiä?
Paikassa tavattiin ja on hän vielä olemassa muttei minua varten.
Ei tunnu olevan mitään tarvetta saada ketään elämääni, ei ole jaksamista. Äärirajoilla jaksamisen kanssa, koska oman elämän tärkein asia on yhä keskeneräinen.