Ystäväni uni

Olin siinä iskän peltoaukealla nelostien varressa, siis vanhan, kunnes mun luokse käveli mies, joka sanoi: ”-Sun täytyy kuolla, jotta voit tehdä yhden asian loppuun”. Sitten mies otti jonkun ötökän, joka meni mun navasta sisään. Lyyhistyin siihen tien viereen. Seuraavaksi olin jossain, ehkä vanhaa koulua muistuttavassa paikassa. Siellä juttelin joidenkin naisten kanssa. Olin kuollut. Se, jonka kanssa juttelin tiesi, että olin kuollut. Samaan aikaan toiselta puolelta huonetta mua katsoi nainen, jolla oli luonnottoman suuret silmät. Se oli meikattu ja se katsoi mua koko ajan. Tiesi varmaan, että olin kuollut. Seuraavaksi kävelin toiseen huoneeseen. Siellä oli myös nainen, joka oli vanhempi ja sillä oli käsi kuin linnulla, ehkä vähän, sellainen linnunvarpaat käsi. Ja se sätti mua koko ajan. Yritin huutaa. Välissä näin unta eräästä ystävästäni, joka kantoi kukkia kädessään. Se meni ohi. Seuraavaksi olin jossain metsässä, kaukana, kait Kuopiossa, jossa veden äärellä oli iso rakennus. Sisällä oli joku, joka tarkkaili mua. Kävelin eteenpäin. Seinässä oli joitain merkkejä. Tiilikuviota. Pihassa kasvoi pitkää ruohoa, jota osittain oli niitetty. Jätepusseja lojui vierekkäin. Piharakennuksen seinällä oli rivissä patsaita, jotka olivat miehiä. En tiedä olivatko kenties eläviä. Eteenpäin mennessä tuli seinä vastaan ja loputon pimeys, josta en päässyt enää minnekään.