Luulin aina, että yliopistossa opiskelee kaikki ällän oppilaat, nerot, nörtit... että sinne ei ole mitään asiaa jollain seiskan/kasin tasoisella. Nyt kun seurannut somessa tyyppejä jotka opiskelee siellä niin tulee hämmentävä olo, että miten tuo ja tuokin voi pärjätä siellä?! Onko siellä tosiaan niin helppoa,??
Luulin aina, että yliopistossa on pelkkiä neroja
Anonyymi
17393
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Itsekin+oletin+että+yliopistoissa+on+vain+"älykkäimmät+ja+lahjakkaimmat"+ennen+sinne+hakua.
Kylläpä olet älykäs! Jollakin mittarilla. Sosiaalinen älykkyys on kuitenkin alle keskitason ihan pelkän kirjoituksesi perusteella.
Ota huomioon, että se että moni älykäs näyttäytyy "sosiaalisesti lahjattomana" keskivertoihmisten seurassa, johtuu vaa siitä ettei hänellä ole mahdollisuutta älyllisesti oman tasoiseensa seuraan. Kun on aivan eri kiinnostuksen kohteet kuin muilla eikä näin ollen mitään yhteistä puhuttavaa, niin sitten on muka "sosiaalisesti lahjaton".
Sosiaalisesti lahjattomat ovat sosiaalisesti lahjattomia myös älyltään itsensä tasoisessa seurassa ja vielä enemmän eri tasoisessa seurassa. He ovat kömpelöitä kaikessa ihmisten välisessä toiminnassa, kyse ei ole vain halusta jutella niitä näitä tai keskustella syvällisesti. Mitään ihmisvihaajia he eivät tavallisesti tietenkään silti ole.
Et sinä voi tietää sitä onko joku "sosiaalisesti lahjaton" vaiko ei vain kiinnostunut muiden jutuista. Näet vain käytöksen muttet välttämättä voi tietää syitä siihen. Kömpelyys ei välttämättä tarkoita että on sosiaalisesti lahjaton. Voi olla esim. masentunut, ahdistunut ym., mikä monesti ilmenee siten että ihminen on ikään kuin "tippunut kärryiltä", ei pysty pysymään mukana muiden jutuissa ja on ikään kuin omissa maailmoissaan koko ajan. Sosiaalisuus ei eds vaadi muuta kuin sen että on jollain tavalla läsnä, ensin itselleen että pystyy olemaan sitä muille ja ottamaan muita huomioon ja jaksaa olla kiinnostunut muiden asioista. Se on lähinnä henkistä läsnäoloa, eikä mitään lahjakkuutta.
Kun ottaa huomioon, kuinka paljon yliopisto-opiskelijoita on, kaikki eivät voi olla älyn jättiläisiä.
Taso on laskenut sitä mukaa kuin opiskelupaikkoja on luotu. Tämä on ihan tilastollinen välttämättömyys, koska ihmisten lahjakkuus vaihtelee.
Yliopistossa on kuitenkin muiden joukossa ikäluokkansa terävin kärki. He myös menestyvät opinnoissaan parhaiten.
Tosin on nähty, että yliopistossakin vaatimustaso on laskenut valtavasti, jotta saadaan suurin osa sisäänotosta myös valmistumaan edes jotenkuten.
riippuu tietenkin siitä mitä "nerolla" tarkoitetaan. Jos "neron" mittarina pidetään ÄO yli 140 pistettä tai yli sen, niin yksi ihminen 400 sadasta on nero. Itse asiassa vasta potentiaalinen nero, koska todellisen neron arvioinnissa ÄO on vain yksi osatekijä.
Otaksuttavasti keskiverto yliopisto-opiskelija on kohtuullisen fiksu jos mittarina käytetään lukeneisuutta, Hyvä lukupää tarvitsee tueksensa kyllä keskitason ÄO lukemat ja motivaatiota pitkäjänteiseen puurtamiseen . Nerot ovat pieni vähemmistö yhteiskunnassa ja siten myös yliopistoissakin. Arviolta noin 14000 :lla ihmisellä suomessa on ÄO 140 pistettä tai sen yli. Oletettavasti myös yliopiston käyneissä on neroja.
Vaikea kysymys! Onko pääsykoe realistisempi ja arvosana utopistisempi ennuste opinnoissa menestymiseen. Kyllä kovasti puhutaan kilpailukyvystä, globalisaatiosta, kysynnästä ja tarjonnasta...
Sikäli oikeansuuntainen ajatus, että ylioppilaiden parhaimmisto tulee yliopistoihin. Tätä parhaimmistoa on kuitenkin vain pieni joukko ja opiskelupaikkoja on paljon.
Suuri osa opiskelijoista on varsin keskintertaisia mutta ahkeria.
Ikäluokan heikoin aines ei edes yritä yliopistoon. Monille ovet eivät avaudu koskaan, vaikka yrittävät monta kertaa.
Sanoisin kyllä, että keskinkertaista heikommalla suorituskyvyllä ei yliopistoon pääse tai ei ainakaan suoriudu opinnoista seitsemässäkään vuodessa. Nämäkin voivat silti olla varsin aikaansaapia yhteiskunnan jäseniä. Akateeminen maailma ja opiskelu ei vain ole heidän lajinsa. Hyvä että meitä on moneksi!
Olisin mieluusti nero, mutten ole. Jotkut lukiokaverit lähtivät yliopistoon, muttei se ollut mun juttu. Taisin potea opiskeluväsymystä. Opiston kävin silloin joskus.
Yli 10v sitten aloitin Avoimessa kiitos silloisen pomoni. Nyt ottaa syventävät hietaan. Joku kirja on, mistä ei edes tajua, miksi se pitää tällä alalla lukea.
Tuo, että hyvät kaverit saa töitä paremmin kuin lahjakkaat erakot, on totta. Joka paikassa ei töitä ole valittavaksi asti. Itse taisin pärjätä sillä ettei kilpailevaa työvoimaa juuri ole.
Itse valmistuin maisteriksi vuosi sitten. Peruskoulu- ja lukiovuosina olin seiskan oppilas ja kirjoitin C:n paperit yhdellä laudaturilla. Yliopistosta valmistuin kiitettävällä keskiarvolla. Eli aikaisempi koulumenestys ei välttämättä korreloi yliopistossa pärjäämisen kanssa. Ennen yliopisto-opintoja pidin professoreita jonain ylivertaisen viisauden edustajina mutta tulihan sitä huomattua että hekin ovat vain ihmisiä eivätkä tiedä kaikkea. :)
itselläni on yo-tutkinnosta B:n paperit . Siis jotensakin vessapaperia. Opiskelin ja valmistuin diplomi-insinööriksi ja sain hyvästä opintomenestyksestäni arvosanalla "oivallinen" mukavan rahastipendin . Tiedän että moni laudaturinkin kirjoittanut kurssitoverini ei stipendiä saanut. Yksilötasolla voi tapahtua melkein mitä vain. Geneerisellä tasolla on toisin. Vahva tilastollinen korrelaatio on olemassa: Hyvä yo-todistus merkitsee hyvää menenestymistä yliopisto-opinnoissa.
Jossain vaiheessa elämää sitä herää huomaamaan, ettei kukaan oikeasti tiedä yhtään mitään.
Yliopistoonhan on oikeesti ihan naurettavan helppo päästä... Itelle toi motivaatiota sellanen sivu ku www.korkeakouluun.com, sieltä näkee että oikeastaan millä tahansa ylioppilastodistuksella pääsee yliopistoon...
ei suinkaan. Monelle fiksullekin on käynyt niin että monen yrityksen jälkeenkin yliopiston ovet ovat kiinni. Aikaa ja vaivaa pääsykokeisiin on uhrattu paljon. Kenties jääty pisteen parin päähän sisäänmenorajasta. Silloin on valittava jokin muu kuin akateeminen urapolku. Kaikella tekemisellä on parasta ennen aikaikkuna. Mitä nuorempana valmistut yliopistosta sitä parempi.
Toisaalta jos nuorena valmistut ja toteatkin, että tämä ala ei ollut sinun juttusi tai aika on ajanut koko alan ohi. Silloin on tullut opiskeltua ihan turhaan.
moni työskentelee eri alalla mihin on opiskellut. Ei opiskelut välttämättä hukkaan mene jos osaa hyödyntää tutkintonsa jossain muussa työssä tai alalla. Tutkinto on, kuten kerrot, silloin varmasti turhaa jos tekee tietoisen päätöksen että saatu oppi oli täysin arvotonta. Silloin on kykenemätön ja haluton hyödyntämään millään tavoin oppimaansa. Ihminen lukitsee itsensä ulos mahdollisuuksista. Olen sitäkin nähnyt.