Luulin aina, että yliopistossa on pelkkiä neroja

Itsekin oletin että yliopistoissa on vain "älykkäimmät ja lahjakkaimmat" ennen sinne hakua.

Omat taustat:
Kävin amiksen, en lukiota, koska amiksessa oli kiinnostavampaa.

Hain sitten tältä amispohjalta useammalle alalle yliopistoon pääsykokeilla, pääsykokeita varten ostin 5-6 vanhaa lukion kemian biologian kirjaa parilla eurolla kirpparilta ja luin nämä kerran tai kaksi läpi.

Toiselle alalle en valmistautunut ollenkaan (tietojenkäsittely). Pääsin sitten helposti sisälle valintakokeiden perusteella kahdelle luonnontieteelliselle ajalle, tietojenkäsittelyyn ja ympäristötieteisiin.

No, sitten kun opinnot alkoi niin totuus valkeni, nämä 19-24v oppilaat omalla vuosikurssilla oli henkisesti melkolailla samaa tasoa kuin amiksessakin olleet. Suurinta osaa kiinnosti eniten vaan kännäys ja biletys, sekä luennoilla muiden häirintä edellisyön bileistä kuiskuttelemalla.

Eli ei siellä mitään neroja todellakaan suurin osa ole, ihan keskiverron oloisia. Enemmän siellä edustuu tietynlainen työmoraali ja halu lukea, kuin varsinainen äly. Toki pitää olla tarpeeksi älykäs, mutta sanoisin että jopa vähän keskivertoa tyhmempi pärjää kyllä töitä tekemällä.

Itse pääsin suurimman osan kursseista läpi pelkästään luennot kuuntelemalla, kotona opiskelin keskimäärin ehkä 30min viikossa. Eli en ollenkaan paitsi jos piti kirjoittaa joku raportti/laskuharjoitus tms, ja niistäkin suoriutui aika helposti.

Tentteihin valmistauduin lukemalla edellisenä iltana moodlesta luentokalvot läpi ja siinäpä se, tällä sain keskiarvoksi 4/5 maisterin papereihin.

Tietysti muutomat kurssit tuotti enemmän työtä, lähinnä kemia jota en ollut lukenut ehkä tämän lisäksi kielioppi, koska oikeinkirjoutussäännöt ei ole olleet mulle ikinä helpoin juttu muistaa, eikä varsinaisesti edes kiinnosta pilkuntarkasti osata.

Kävin myös sivuaineena paljon tietojenkäsittelytieteen kursseja, otin lähinnä maisteritason kursseja koska ne vaikuttu kiinnostavammilta kuin peruskurssit ja näistä tuli 4/5 ja 5/5 arvosanoja pääaisiassa. Ja oli mukavaa vaihtelua koska otin paljon ohjelmointiprojekteja, vaikkei ohjelmointitaustaa juurikaan ollut. Opettelin sitten itse huvikseni kurssin ohessa ja yllättäen pärjäsinkin tosi hyvin, paremmin kuin monet pääaineena sitä lukevaa.

Tuossakin se motivaatio näytteli siis isointa roolia.

Eli lyhyesti: yliopiston tyypit on ehkä 20-30% amistyyppejä fiksumman oloisia keskimäärin, käytännössä siis samaa massaa ja keskivertokin pärjää kyllä.

Itse olen (virallisesti testattu) jossakin top 5-15% lahjakkaimmissa, riippuen osa-alueesta. Eli siis ÄO skaalassa siellä ihan oikean reunan tuntumassa, mutten tietenkään mikään suurnero, numeraalisesti ilmaistuna jossain 135-140 tienoilla

Ja se kannattaa muistaa, ettei lahjakkuus ja älykkyys aina suoraan korreloi työnsaantiin. Itse en usko että tulen edes pääsemään töihin, koska olen aika epäsosiaalinen. Eli perinteinen fiksu introvertti joka lipuu tilaisuuksien ohi, koska tykkää mielummin tarkkailla kuin osallistua.

Ja varmasti parhaiten työelämään siirtyy nämä keskiverrot bilettäjät, jotka loi verkostoja luennoilla muita häiriköiden ja kuiskutellen. Toisin kuin minä, joka kävi mielummin salilla ja vietti aikaa ulkoillen tai yksin kotona.

Joten harvan kannattaa murehtia onko liian lahjaton yliopistoon, kyllä sielläkin pärjää töitä tekemällä, jos ei muuten.

Ja olen tietoinen, että on myös aloja joissa ei pääse helpolla eikä pelkkä äly riitä. Itse olin pulassa jos piti oikeasti opiskella vaikeaa aihetta(ne pari itselle vaikeaa kurssia), koska opiskelutaitoja ei ollut, kun kaikesta muusta oli päässyt aina pelkällä päättelykyvyllä läpi.

En usko että pärjäisin alalla jossa olisi ollut paljoa ulkoa opettelua, se on oma akilleen kantapää.

Vaikka nettiin voi kirjoitella mitä vaan, niin tämä on totta, ainakin niin totta kuin yksilö voi itsestään kertoa.

Suomi on maa, jossa lahjakkuus ei merkitse mitään, jos ei ole kavereita kehumaan sitä oikealle henkilölle. Valitettavasti.

Kun ottaa huomioon, kuinka paljon yliopisto-opiskelijoita on, kaikki eivät voi olla älyn jättiläisiä.
Taso on laskenut sitä mukaa kuin opiskelupaikkoja on luotu. Tämä on ihan tilastollinen välttämättömyys, koska ihmisten lahjakkuus vaihtelee.
Yliopistossa on kuitenkin muiden joukossa ikäluokkansa terävin kärki. He myös menestyvät opinnoissaan parhaiten.
Tosin on nähty, että yliopistossakin vaatimustaso on laskenut valtavasti, jotta saadaan suurin osa sisäänotosta myös valmistumaan edes jotenkuten.

riippuu tietenkin siitä mitä "nerolla" tarkoitetaan. Jos "neron" mittarina pidetään ÄO yli 140 pistettä tai yli sen, niin yksi ihminen 400 sadasta on nero. Itse asiassa vasta potentiaalinen nero, koska todellisen neron arvioinnissa ÄO on vain yksi osatekijä.
Otaksuttavasti keskiverto yliopisto-opiskelija on kohtuullisen fiksu jos mittarina käytetään lukeneisuutta, Hyvä lukupää tarvitsee tueksensa kyllä keskitason ÄO lukemat ja motivaatiota pitkäjänteiseen puurtamiseen . Nerot ovat pieni vähemmistö yhteiskunnassa ja siten myös yliopistoissakin. Arviolta noin 14000 :lla ihmisellä suomessa on ÄO 140 pistettä tai sen yli. Oletettavasti myös yliopiston käyneissä on neroja.

Vaikea kysymys! Onko pääsykoe realistisempi ja arvosana utopistisempi ennuste opinnoissa menestymiseen. Kyllä kovasti puhutaan kilpailukyvystä, globalisaatiosta, kysynnästä ja tarjonnasta...

Sikäli oikeansuuntainen ajatus, että ylioppilaiden parhaimmisto tulee yliopistoihin. Tätä parhaimmistoa on kuitenkin vain pieni joukko ja opiskelupaikkoja on paljon.
Suuri osa opiskelijoista on varsin keskintertaisia mutta ahkeria.
Ikäluokan heikoin aines ei edes yritä yliopistoon. Monille ovet eivät avaudu koskaan, vaikka yrittävät monta kertaa.

Sanoisin kyllä, että keskinkertaista heikommalla suorituskyvyllä ei yliopistoon pääse tai ei ainakaan suoriudu opinnoista seitsemässäkään vuodessa. Nämäkin voivat silti olla varsin aikaansaapia yhteiskunnan jäseniä. Akateeminen maailma ja opiskelu ei vain ole heidän lajinsa. Hyvä että meitä on moneksi!

Olisin mieluusti nero, mutten ole. Jotkut lukiokaverit lähtivät yliopistoon, muttei se ollut mun juttu. Taisin potea opiskeluväsymystä. Opiston kävin silloin joskus.
Yli 10v sitten aloitin Avoimessa kiitos silloisen pomoni. Nyt ottaa syventävät hietaan. Joku kirja on, mistä ei edes tajua, miksi se pitää tällä alalla lukea.

Tuo, että hyvät kaverit saa töitä paremmin kuin lahjakkaat erakot, on totta. Joka paikassa ei töitä ole valittavaksi asti. Itse taisin pärjätä sillä ettei kilpailevaa työvoimaa juuri ole.

Itse valmistuin maisteriksi vuosi sitten. Peruskoulu- ja lukiovuosina olin seiskan oppilas ja kirjoitin C:n paperit yhdellä laudaturilla. Yliopistosta valmistuin kiitettävällä keskiarvolla. Eli aikaisempi koulumenestys ei välttämättä korreloi yliopistossa pärjäämisen kanssa. Ennen yliopisto-opintoja pidin professoreita jonain ylivertaisen viisauden edustajina mutta tulihan sitä huomattua että hekin ovat vain ihmisiä eivätkä tiedä kaikkea. :)

Jossain vaiheessa elämää sitä herää huomaamaan, ettei kukaan oikeasti tiedä yhtään mitään.

Yliopistoonhan on oikeesti ihan naurettavan helppo päästä... Itelle toi motivaatiota sellanen sivu ku www.korkeakouluun.com, sieltä näkee että oikeastaan millä tahansa ylioppilastodistuksella pääsee yliopistoon...