Meidän pojan valmennusjohto saisi potkut siviiliorganisaation johdossa hyvin äkkiä

Ihmisten, nuorten, lasten johtamisessa tietyt perusasiat ovat ja pysyvät.

Meidän pojan lätkäorganisaatiossa on huonoa johtamista, vaikka toki lajin ABC harjoitukset ovat ihan ok. Huonoa johtamista ilmentävät kaksi seikkaa

1. Jatkuvat ”organisaatiomuutokset”
2. Luovuuden ja oman ajattelun tappaminen

1. Tällä viikolla harjoiteltiin koko viikko uusilla ketjuilla ja pelissä sitten onnistuttiin jo viikon treenamisen jälkeen luomaan paljon hyviä paikkoja. Ottelu kuitenkin hävittiin niukasti ja seuraavaan peliin tehdään uudet ketjut. Kuinka moni pomo saisi jatkaa, jos hän viikon organisaatiomuutoksen jälkeen toteaa muutoksen epäonnistuneen ja siirtyy seuraavaan kokeiluun?

Kannattaisi myös miettiä miten tämä vaikuttaa työtekijöihin tai pelaajiin: osalle tulee tunne, että on pakko heti onnistua, toiselle taas tunne, ettei ole mitään väliä. Kumpikin tapaus kertoo henkisestä tilasta, jossa ihmisestä ei saada irti parasta osaamista.

2. Ylivoimapelaamiseen joukkueessa on hirvittävä kilpailu; valmennus on myös luonut tiukan sapluunan, miten yv:t pitää pelata. Tulos on ollut surkea.

Kilpailu on tietysti tervetullutta, mutta pelko poistippumisesta ja tiukka sapluuna ovat johtaneet siihen, etteivät pelaajat uskalla tehdä omia ratkaisujaan saati sitten käyttää luovuuttaan. Kiekkoa siirretään pelaajalta toiselle, mutta harva uskaltaa laukoa tai lähteä koittamaan jonkinlaista nousua. Yv- lähdöt omasta päästä ovat aina samanlaisia hitaita, vaikka olisi tilaisuus antaa läpiajosyöttö pikku riskillä.

On surullista katsoa sitä, miten nuorten pelaajien luovuus ja peli-ilo kuolee... ovatko nuorten ottelut niin tärkeitä, ettei mitään riskejä voi ottaa? Onko riskien välttäminen ja byrokraattinen kuvioiden noudattaminen oikea tapa pelata ja valmentaa millään tasolla?

Yritysmaailmassa tällainen johtaminen tuhoaisi firman kilpailukyvyn ja veisi sen konkurssiin. Sen vuoksi omistajat erottaisivat johdon varsin pian.
Kuka on jääkiekkojoukkueen omistaja?