Ehkä vain joudun

Provotehtailu on surkeaa mies

Eipä se ole syvää rakkautta, jos voi vain vaihtaa yhdestä toiseen noin vain. Ihastusta se toki voi olla tai pelaamista.

Syvissä tunteissa ei ole epäselvää kenet haluaa. Sitä toki ei välttämättä saa ja sitten osa tyytyy lohduttajaan hetkeksi tai pidemmäksi aikaa, osa käsittelee tunteen ja joutuu odottaman sen menemistä ohi (voi kestää vuosiakin). Ennen kuin joku moralisoi, on hyvä muistaa, että lohduttaminen voi olla myös molemminpuolinen sopimus, yhteinen päätös jollakin.

Itse ei tarvitse miettiä keneen tunteeni kohdistuu. Se on edelleen se sama nuorempi mies, vaikkei mitään toivoa ole emmekä ole edes nähneet tai olleet yhteydessä kuukausiin. Tunteet kuitenkin on mitä on. Niiden kanssa pitää elää sopusoinnussa oli niiden takana realistisia odotuksia tai ei.

Ihan sama onko itseään nuoremman tai vanhemman kanssa, pääasia ett saanti on kohdallaan oli kyse miehistä tai naisista. Mitä se muille kuuluu kenen kans touhuaa ja ketä kiinnostaa.

Olen seurustellut usean itseäni vanhemman naisen kanssa ja eivät ole kertaakaan valittaneet nuorta ikääni. Päinvastoin, eivät uskoneet ikääni kun kerroin heille ensimmäistä kertaa... Mutta ei se koskaan vaivannut heitä.

Suhteessa on kyse siitä miten hyvin tulet toimeen toisen kanssa, ei siitä paljonko teillä on ikäeroa. Kyllähän se on silmiin pistävää jos ikäeroa on reilu 10v.

Ainoa asia mikä voi ilmetä suuressa ikäerossa on elämänarvot ja tavat. Älä anna iän häiritä jos et huomaa ikäeroa toiseen.

Keksimällä ei kannata keksiä pakkorakoja itselleen, ei kannata kenenkään tyytyä vähempään, siitä seuraa vain onnettomuutta, kaikille osapuolille.