hebefreninen skitsofrenia

Ajattelin aloittaa tälläisen mielenterveyteen liittyvän keskustelun sen kummempia miettimättä, jos vaikka jollain täysin mahdottomalla tuurilla saisin tänne palstalle kohtalotoverin joka on käynyt läpi samantyylisiä asioita. Olen siis 19-vuotias miehenalku ja muutin tässä puolisen vuotta sitten porukoiltani keskustan soluasuntoon kolmen kaverini kanssa. Olen tuntenut jokaisen heistä pienestä asti ja olemme aina olleet todella hyvää pataa, mutta yksi heistä oli aikalailla paras kaverini ja hänen kanssaan tuli vaihdettua syvempiä ajatuksia hieman enemmän kuin muiden ja huumorintajumme kohtasi eniten. Ennen muuttoa olin suhteellisen sosiaalinen ja minulla oli hyvät kaverisuhteet luokkalaisteni kanssa, sekä myös koulun ulkopuolella. Olin liikunnan suhteenkin aika aktiivinen sillä lenkkeilin paljon ja kävin puntilla useampaan kertaan viikossa. Muuton alussa kävimme porukalla kämppisten kanssa aika tiheään tahtiin yökerhoissa. Yhtenä iltana kun olimme juuri istumassa iltaa kantakuppilassamme, niin sinne tuli eräs tuttu joka oli ollut samassa kesäduunissa vuosi takaperin. Hän oli ennenkin pyytänyt minua oluelle, mutta koitin hiukan vältellä hänen seuraansa sillä hän liikkui hiukan kyseenalaisissa porukoissa. Hän on muuten huumorintajuinen ja harmiton, mutta hiukan helposti vietävissä. Tulimme hyvin hänen kanssaan juttuun ja eräs kämppikseni tiesi minkä tyylinen kaveri on kyseessä, joten hän kysyi uteliasuuttaan ettei häneltä vaan löytyisi pilveä. Minä olin yhden kerran aiemmin sitä testannut ja siitä lähtien päätin ettei se ole minun juttuni. Olin kuitenkin todella kovassa humalatilassa ja testasin sitä näiden kämppisten kanssa uudestaan. Kovan humalan takia se kannabis laittoi vintin hetkeksi todella sekaisin ja siitä tuli minulle aivan hirveä morkkis, koska tunsin sen kaverin ja muutenkin se kyseinen olotila oli itselle hyvin vieras ja pelottava. Päätimme kaikki yhdessä seuraavana aamuna että kierrämme kyseisisen henkilön kaukaa ja että tästä kerrasta ei sitten hetkeen puhuta. Tuntuu että muuton ja sen yhden kannabiksen testaamisen jälkeen elämäni, sekä mielenterveyteni on lähtenyt järkyttävän pahaan laskusuuntaan. Oireiluni alkoi sillä, kun mieleeni alkoi tulla todella sekavia ja häiritseviä ajatuksia ja ne alkoivat vaikuttaa päivittäiseen arkeeni, sillä ne olivat jatkuvasti läsnä. Kyseiset ajatukset alkoivat myös häiritsemään keskittymistäni esimerkiksi kouluasioihin ja ne pomppasivat mieleeni jatkuvasti. En antanut kuitenkaan niille sen suurempaa painoarvoa, vaan jatkoin elämääni hiukan itseäni syyllisten, että ehkä se vika on minussa ja muistaakseni minulla oli pienempänä samantyylisiä outoja ajatuksia, joten niitä ei ottanut kovin vakavasti. Pikkuhiljaa kuntosali harrastukseni alkoi jäämään pois mielialan laskemisen vuoksi ja sosiaaliset tilanteet alkoivat todella suuresti vaikenemaan. En siis ennenkään ollut mikään maailman supliikein mies, mutta tuntui että nyt pääni löi joka tilanteessa vain tyhjää ja koin oloni todella kiusalliseksi. Tässä kohti alkoi tulla myös pahoja uniongelmia sekä outoa ahdistuneisuutta ja mielialan laskua. Taas viikot vierivät ja tuntui, että sosiaaliset kontaktit eivät olleet enää vaikeita pelkästään puolituttujen kanssa vaan myös parhaan kaverini, sekä perheenjäsenien joiden kanssa on ennen ollut hyvin helppo olla ja jutella kaikkea mitä mieleen juolahtaa. Siinä vaiheessa tiedostin itsekin että nyt ei ole kaikki kohdallaan, kun en enää oikein edes tiennyt milloin tulee katsoa silmiin ja puheenikin alkoi selvästi köyhtymään. Tällä tarkoitan, että minun pitää prosessoida ja miettiä pitkään kaikkia lauseita ja tuntuu että toistelen vain mitä muut sanovat. Myös mielenkiinto tuntui vähenevän kaikkeen kokonaan ja vaivuin kokoajan vain enemmän sängyn pohjalle omiin ajatuksiini. En voinut enää keskittyä mihinkään ja kaverinikin alkoivat tämän puolen vuoden aikana ottamaan minuun jatkuvasti enemmän etäisyyttä käytökseni takia jolle en siis itse voinut mitään, mutta tiedostin sen. Se tuntui todella kauhealta. Koen myös, että päivä päivältä toimintakykyni rappeutuu ja minun on hankalampi saada mistään enää kiinni ja jutteleminen on vaikeaa jopa naapurin mummon kanssa. Hakeuduin itse hoitoon, sillä pelkäsin sairastavani tätä Hebefreenistä skitsofreniaa ja tuntui että kaikki oireet ja olosuhteet sattuivat juuri omalle kohdalleni. Kun miettii, niin minulla on ollut 15-vuotiaasta asti sellaista suurta sairauden pelkoa esim jostain syövästä tai vastaavasta ja kaikki tuntuvat loksahtelevan liian hyvin kohdalleen ja myös nämä sosiaaliset eristäytymiset, oudot ajatukset ja tunteiden latistumiset yms, jotka kuuluivat juuri tähän sairauteen. Lääkärissä minulle annettiin vain Melatoniinia, että saisin uneni kuntoon ja epäiltiin masennusta. Nyt olen siinä pisteessä, etten enää tiedä mitä tehdä. Voiko tällaisen sairauden kanssa elää, jos minulle nyt sellainen diagnosoitaisiin ja voiko toimintakykyni, sekä elämäni ikinä palautua ennalleen mitä se oli joskus? Kiitoksia vastauksista jo etukäteen!