Rohkaisun sanoja jokaiselle!

Roh­kai­sun sa­noil­la on suu­ri vai­ku­tus

Mil­loin sinä vii­mek­si muis­tat saa­nee­si roh­kai­sua jo­hon­kin ti­lan­tee­seen tai teh­tä­vään? Tai mil­loin it­se roh­kai­sit jo­ta­ku­ta lä­heis­tä­si? Vaik­ka tie­täi­si osaa­van­sa teh­dä jo­tain, voi epä­var­muus ol­la on­nis­tu­mi­sen es­tee­nä.

Mu­siik­kia opis­kel­lee­na muis­tan mo­nen esiin­ty­mi­sen tai vaik­ka kurs­si­tut­kin­non edel­lä ko­ke­nee­ni suur­ta epä­var­muut­ta omaan te­ke­mi­see­ni. Vaik­ka olin hy­vin har­joi­tel­lut esi­tet­tä­vät kap­pa­leet ja osa­sin ne, saat­toi kui­ten­kin ol­la epä­var­ma olo en­nen H-het­keä. Sii­nä so­pi­vas­ti ja so­pi­val­ta ta­hol­ta saa­tu roh­kai­se­va pa­lau­te an­toi kui­ten­kin us­koa omaan te­ke­mi­seen ja usein myös on­nis­tu­mi­seen rat­kai­se­val­la het­kel­lä.

Mo­nen ur­hei­lu­suo­ri­tuk­sen on­nis­tu­mi­ses­sa­kin aut­taa suu­res­ti, jos saa kan­nus­tus­ta oi­ke­al­la het­kel­lä. Sitä kaut­ta saa uut­ta voi­maa ja us­koa on­nis­tu­mi­seen.

Hen­gel­li­ses­sä mie­les­sä­kin ih­mi­nen tar­vit­see usein roh­kai­sua. Raa­mat­tu si­säl­tää pal­jon roh­kai­se­vaa sa­no­maa. En­kel­ten vies­tit, joi­ta Raa­ma­tus­ta voi lu­kea, al­ka­vat usein sa­noil­la “äl­kää pe­lät­kö”. Se­hän tar­koit­taa sa­maa kuin ”ol­kaa roh­kei­ta”.

Hep­re­a­lais­kir­je yl­lyt­tää ih­mi­siä roh­kai­se­maan toi­nen toi­si­aan. Myö­hem­min sama kir­ja roh­kai­see, et­tä ”meil­lä on ym­pä­ril­läm­me ko­ko­nai­nen pil­vi to­dis­ta­jia, jot­ka ke­hot­ta­vat kes­tä­vyy­teen us­ko­mi­ses­sa ja lait­ta­maan syn­ti pois”.

Koko ke­sän ajan on ol­lut kuul­ta­vis­sa roh­kai­se­vaa sa­naa Ke­sä­seu­ra­ra­di­on kaut­ta. Seu­ra­pu­heis­sa ja mo­nis­sa oh­jel­mis­sa on kan­nus­tet­tu kes­tä­mään vai­vat, mitä tä­män ajan ih­mi­sen elä­mään si­säl­tyy. Toi­saal­ta ra­dio on tar­jon­nut kan­nus­tus­ta myös us­ko­mi­sen lah­jas­ta osat­to­mil­le: tee pa­ran­nus ja as­tu Ju­ma­lan val­ta­kun­nan osal­li­suu­teen.

Ajal­li­ses­sa elä­mäs­sä ja sen teh­tä­vis­sä roh­kai­se­mal­la voi­daan saa­da toi­nen luot­ta­maan omiin voi­miin­sa ja mah­dol­li­suuk­siin­sa, omaan osaa­mi­seen­sa. Roh­kai­sul­la saat­taa ol­la kään­teen­te­ke­vä vai­ku­tus lä­him­mäi­sen mah­dol­li­suuk­siin.

Us­ko­mi­seen roh­kai­se­mi­sel­la ei yl­ly­te­tä us­ko­maan omiin voi­miin ei­kä omiin mah­dol­li­suuk­siin, vaan pal­jon suu­rem­paan. Kun Ju­ma­lan lap­set roh­kai­se­vat toi­si­aan us­ko­mi­seen, he ke­hot­ta­vat luot­ta­maan vie­lä pal­jon suu­rem­paan voi­maan kun ih­mi­seen – Ju­ma­lan voi­miin ja hä­nen mah­dol­li­suuk­siin­sa.

Raa­ma­tus­ta voi lu­kea pal­jon Ju­ma­lan voi­mis­ta ja mah­dol­li­suuk­sis­ta. Hän on luo­nut kai­ken nä­ky­vän ja nä­ky­mät­tö­män tyh­jäs­tä sa­nal­laan. Täl­lai­seen voi­maan kan­nat­taa luot­taa ai­na ja kaik­ki­al­la.

Vaik­ka omas­sa elä­mäs­sä jo­kin tun­tui­si vai­ke­al­ta, Ju­ma­lal­le se­kään asia ei ole mah­do­ton. Hep­re­a­lais­kir­jees­sä suo­ras­taan ke­ho­te­taan luot­ta­maan Ju­ma­lan voi­maan ih­mi­sen oman voi­man si­jaan. Kir­je roh­kai­see py­sy­mään Ju­ma­lan sa­nas­sa ja sen us­ko­mi­ses­sa, sil­lä ai­noa, mikä es­ti is­ra­e­li­lais­ten pe­ril­le pää­syn Lu­vat­tuun maa­han, oli epä­us­ko. Se on myös ai­noa syy, joka voi es­tää ih­mi­sen tai­vaa­seen pää­se­mi­sen.

Mi­kään muu ei muo­dos­tu es­teek­si ian­kaik­ki­seen iloon, ai­no­as­taan epä­us­ko. Se, et­tä ei us­ko ei­kä ha­lua elää Ju­ma­lan sa­nan mu­kai­ses­ti ei­kä omis­taa omal­le koh­dal­leen syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mia.

Jos ih­mi­nen us­koo, niin mi­kään ei es­tä hän­tä pää­se­mäs­tä pe­ril­le tai­vaan ko­tiin. Tämä sa­no­ma kut­suu myös sel­lais­ta, joka ei vie­lä us­ko, luot­ta­maan Ju­ma­lan mah­dol­li­suuk­siin ja syn­tien an­teek­si­an­ta­mi­sen voi­maan.

Ju­ma­lan kut­sua on hyvä nou­dat­taa oi­ke­a­na ai­ka­na. Jos hää­kut­sun saa­nee­na tu­lee pai­kal­le vaik­ka vain yh­den päi­vän myö­häs­sä, niin juh­lat ovat jo ohi. Sa­moin Ju­ma­lan kut­sul­le on hyvä ol­la kuu­li­ai­nen, kun vie­lä on ai­ka ja Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ovet ovat au­ki.

Hannu Inkeroinen