Kesällä ihmiset kokoontuvat erilaisiin suuriin tilaisuuksiin ja tapahtumiin. Vaikka tapahtumien tarkoitus ja tavoite vaihtelevat, järjestäjät pyrkivät tarjoamaan elämyksiä ja palvelemaan ihmisiä. Monissa kesätapahtumissa saadaan kokea iloa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Urheilijat kilpailevat paremmuudesta, muusikot hurmaavat kansaa, ostajat tekevät löytöjä ja myyjät odottavat voittoa. Massatapahtumissa on usein mukana vetovoimaisia henkilöitä, joita ihmiset tulevat kuuntelemaan ja katsomaan.
Tulevana viikonloppuna Pyhäjoen Yppärissä suviseurat kutsuvat ihmisiä evankeliumin kuuloon. Suviseurojen ohjelma on perinteinen ja yksinkertainen.
Suviseurojen järjestäminen vaatii paljon työväkeä ja osaamista. Seurojen sisältöä usein ihmetellään: miksi tällainen tapahtuma järjestetään ja minkä vuoksi ihmiset hiljentyvät useiden päivien ajaksi tutun sanoman äärelle keskellä kauneinta kesää?
Sanoma Jumalan rakkaudesta
Suviseurojen järjestämisen taustalla ei ole sama motiivi kuin monien muiden suurten tapahtumien. Seurojen sisältö ei korosta ihmisten inhimillisiä ominaisuuksia ja kykyjä, eikä se aja ihmisten ajallisia asioita ja kysymyksiä. Tärkein asia ei ole myöskään se, miten tapahtuman talous hoituu tai palvelut pelaavat.
Suviseurojen keskeisin sanoma kutsuu jokaista ihmistä Jumalan rakkauden ja iankaikkisen elämän kysymysten äärelle. Se onkin suuri lähetystapahtuma. Koko tapahtuman järjestämisen lähtökohtana on se, että mahdollisimman moni saisi kuulla evankeliumia armahtavasta Jumalasta.
Jumalan voimaan luottaen
Evankeliumin työtä tehdään näissäkin suviseuroissa Jumalan antamilla lahjoilla ja Pyhän Hengen johdatukseen turvaten. Näin toimi ja julisti myös Paavali aikanaan Korintin seurakunnassa. Hän ei pyrkinyt vaikuttamaan kuulijoihin inhimillisellä viisaudella ja taidolla, vaan saarnasi arkana luottaen Jumalan Hengen voimaan.
Paavali totesi, ettei yksikään voi ylpeillä Jumalan edessä, vaan kunnia kuuluu yksin Jumalalle (1. Kor. 2:29–31). Jumalan lapset ovat kylväjiä ja kastelijoita, mutta Jumala antaa kasvun (1. Kor. 3:8).
Salattu Jumalan viisaus
Jumalan sanan sisältö ja ydin avautuu vain uskon kautta. Elävä usko näyttää usein tämän maailman ihmisten silmissä vähäpätöiseltä, mutta siihen sisältyy Jumalan voima. Tästä Paavali puhui korinttilaisille: ”Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima” (1. Kor. 2:18).
Paavali totesi: ”Me julistamme Jumalan salaista, kätkettyä viisautta, jonka hän jo ennen aikojen alkua on määrännyt meidän kirkkaudeksemme” (1. Kor. 2:7). Tämä kirkkaus on lähtöisin Vapahtajasta, Jeesuksesta Kristuksesta.
Evankeliumi rohkaisee uskomaan
Jumalan salattua viisautta, evankeliumin kutsua, julistavat yhä tässä ajassa Pyhän Hengen lahjasta osalliset ihmiset. Suviseurapuheissa halutaan kirkastaa Herraa Jeesusta Kristusta ja hänen valtakuntaansa.
Evankeliumin sanoma rohkaisee ja valaisee Jumalan lapsen taivalta. Se kutsuu Jumalan armosta osattomia ihmisiä Jumalan osallisuuteen, pimeydestä valoon. Se uudistaa ihmistä: puhdistaa ja korjaa sitä, minkä synti on liannut ja rikkonut. Tästä Pietari kirjoittaa: ”Olettehan te syntyneet uudesti, ette katoavasta siemenestä, vaan katoamattomasta, Jumalan elävästä ja pysyvästä sanasta” (1. Piet.1:23).
Olli Lohi
Urheilijat kilpailevat paremmuudesta, muusikot hurmaavat kansaa, ostajat tekevät löytöjä ja myyjät odottavat voittoa. Massatapahtumissa on usein mukana vetovoimaisia henkilöitä, joita ihmiset tulevat kuuntelemaan ja katsomaan.
Tulevana viikonloppuna Pyhäjoen Yppärissä suviseurat kutsuvat ihmisiä evankeliumin kuuloon. Suviseurojen ohjelma on perinteinen ja yksinkertainen.
Suviseurojen järjestäminen vaatii paljon työväkeä ja osaamista. Seurojen sisältöä usein ihmetellään: miksi tällainen tapahtuma järjestetään ja minkä vuoksi ihmiset hiljentyvät useiden päivien ajaksi tutun sanoman äärelle keskellä kauneinta kesää?
Sanoma Jumalan rakkaudesta
Suviseurojen järjestämisen taustalla ei ole sama motiivi kuin monien muiden suurten tapahtumien. Seurojen sisältö ei korosta ihmisten inhimillisiä ominaisuuksia ja kykyjä, eikä se aja ihmisten ajallisia asioita ja kysymyksiä. Tärkein asia ei ole myöskään se, miten tapahtuman talous hoituu tai palvelut pelaavat.
Suviseurojen keskeisin sanoma kutsuu jokaista ihmistä Jumalan rakkauden ja iankaikkisen elämän kysymysten äärelle. Se onkin suuri lähetystapahtuma. Koko tapahtuman järjestämisen lähtökohtana on se, että mahdollisimman moni saisi kuulla evankeliumia armahtavasta Jumalasta.
Jumalan voimaan luottaen
Evankeliumin työtä tehdään näissäkin suviseuroissa Jumalan antamilla lahjoilla ja Pyhän Hengen johdatukseen turvaten. Näin toimi ja julisti myös Paavali aikanaan Korintin seurakunnassa. Hän ei pyrkinyt vaikuttamaan kuulijoihin inhimillisellä viisaudella ja taidolla, vaan saarnasi arkana luottaen Jumalan Hengen voimaan.
Paavali totesi, ettei yksikään voi ylpeillä Jumalan edessä, vaan kunnia kuuluu yksin Jumalalle (1. Kor. 2:29–31). Jumalan lapset ovat kylväjiä ja kastelijoita, mutta Jumala antaa kasvun (1. Kor. 3:8).
Salattu Jumalan viisaus
Jumalan sanan sisältö ja ydin avautuu vain uskon kautta. Elävä usko näyttää usein tämän maailman ihmisten silmissä vähäpätöiseltä, mutta siihen sisältyy Jumalan voima. Tästä Paavali puhui korinttilaisille: ”Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima” (1. Kor. 2:18).
Paavali totesi: ”Me julistamme Jumalan salaista, kätkettyä viisautta, jonka hän jo ennen aikojen alkua on määrännyt meidän kirkkaudeksemme” (1. Kor. 2:7). Tämä kirkkaus on lähtöisin Vapahtajasta, Jeesuksesta Kristuksesta.
Evankeliumi rohkaisee uskomaan
Jumalan salattua viisautta, evankeliumin kutsua, julistavat yhä tässä ajassa Pyhän Hengen lahjasta osalliset ihmiset. Suviseurapuheissa halutaan kirkastaa Herraa Jeesusta Kristusta ja hänen valtakuntaansa.
Evankeliumin sanoma rohkaisee ja valaisee Jumalan lapsen taivalta. Se kutsuu Jumalan armosta osattomia ihmisiä Jumalan osallisuuteen, pimeydestä valoon. Se uudistaa ihmistä: puhdistaa ja korjaa sitä, minkä synti on liannut ja rikkonut. Tästä Pietari kirjoittaa: ”Olettehan te syntyneet uudesti, ette katoavasta siemenestä, vaan katoamattomasta, Jumalan elävästä ja pysyvästä sanasta” (1. Piet.1:23).
Olli Lohi
Vastaukset 3
Vanhimmat
Allah on suurin.
7 Usko sai Nooan taipumaan Jumalan tahtoon, kun hän sai ilmoituksen sellaisesta, mikä ei vielä ollut nähtävissä. Hän rakensi arkin, ja näin koko hänen perheensä pelastui. Hänen uskonsa langetti maailmalle tuomion ja antoi hänelle itselleen uskovien perinnön, vanhurskauden.
8 Usko sai Abrahamin tottelemaan Jumalan kutsua ja lähtemään kohti seutuja, jotka Jumala oli luvannut hänelle perintömaaksi. Hän lähti matkaan, vaikka ei tiennyt, minne oli menossa.
9 Koska hän uskoi, hän asettui muukalaisena luvattuun maahan ja asui siellä teltoissa, ja niin asuivat myös Iisak ja Jaakob, jotka perivät saman lupauksen.
10 Abraham odotti sitä kaupunkia, joka on rakennettu vankalle perustalle ja jonka Jumala itse on suunnitellut ja tehnyt.
11 Koska Abraham ja Saara uskoivat, he kykenivät saamaan jälkeläisen, vaikka Saara oli hedelmätön ja heidän aikansa jo oli ohi. Abraham piti lupauksen antajaa luotettavana,
12 ja siksi hän, yksi ainoa, mieskuntonsa jo menettänyt, sai jälkeläisiä yhtä suuren määrän kuin on taivaalla tähtiä, yhtä luvuttoman joukon kuin on meren rannalla hiekkajyväsiä.
13 Uskovina nämä kaikki kuolivat. Sitä, mikä heille oli luvattu, he eivät saaneet; he olivat vain etäältä nähneet sen ja tervehtineet sitä iloiten, tunnustaen olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä.
18 Nyt kysyn: eivätkö he ehkä ole kuulleetkaan sitä? Varmasti ovat: -- Heidän äänensä on kaikunut kaikkialle, heidän sanansa maan ääriin asti.
19 Mutta eikö Israel ole sitä käsittänyt? Jo Mooses sanoo: -- Minä saan teidät kadehtimaan kansaa, joka ei ole kansa, vihaamaan pakanoiden ymmärtämätöntä joukkoa.
20 Jesaja sanoo vielä rohkeammin: -- Ne, jotka eivät minua etsineet, ovat minut löytäneet, olen ilmaissut itseni niille, jotka eivät minua kysyneet.
21 Israelista hän sen sijaan sanoo: "Päivästä päivään olen ojentanut käsiäni uppiniskaista ja vastustelevaa kansaa kohti."