Olin matkatoverieni kanssa Venäjällä paikkakunnalla, jossa järjestettiin ensimmäistä kertaa seuratilaisuus. Elävän evankeliumin vastaanottaneet ja parannuksen armon saaneet tunsivat sydämessään suurta iloa. Ihmetellen ja iloiten he kyselivät: Onko Jumala todella niin armollinen, että saamme uskoa kaikki syntimme anteeksi? Emme ole aikaisemmin kuulleet näin armollisesta Jumalasta. Onko totta, että mekin voimme antaa syntejä anteeksi toisillemme?
Jeesus vahvisti opetuslastensa heikkoa uskoa ilmestymällä heille ylösnousemisensa jälkeen. Hän näytti ristinkuolemassaan saamiaan haavojaan ja puhui ja ruokaili heidän kanssaan.
Samalla Jeesus lähetti opetuslapsensa todistajiksi kaikkialle maailmaan. Hän antoi opetuslapsille Pyhän Hengen vallan saarnata syntejä anteeksi. Hän sanoi: ”Autuaat ovat ne, jotka eivät näe, ja kuitenkin uskovat” (Joh. 20:29). Noustessaan taivaaseen hän vielä siunasi opetuslapsiaan.
Tie taivaaseen
Kristuksen työ jatkuu Pyhän Hengen ohjaamana hänen seurakunnassaan. Jeesus sanoi, että hänen on tarpeellista mennä pois. Hän lupasi Lohduttajan, Pyhän Hengen, joka johtaa totuuteen.
Jeesuksen seuraajien tehtävänä on saarnata parannusta ja syntien anteeksisaamista. ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” (Mark. 16:16).
Venäjän-vierailullamme vakuutimme sanankuulijoille, kuinka suuri on Jumalan armo syntistä kohtaan, ja että jokainen uskomisen armon saanut on Pyhän Hengen pappi.
Pyhä Henki kirkastaa Kristusta, auttaa uskomaan ja synnyttää uskovissa keskinäisen rakkauden. Näin syntyy Jumalan perhe, jossa lapsilla on Isä taivaassa ja seurakunta äitinä maan päällä. Martti Lutherin mukaan sen, joka haluaa löytää tien taivaaseen, on ensin löydettävä maan päältä uskovaiset ihmiset, joilta kuulee evankeliumin. Pelkät sanat eivät riitä, vaan heillä tulee olla Pyhän Hengen lahja.
Uskosta luopuneen täytyy uudestisyntyä päästäkseen elävään yhteyteen Jumalan kanssa. Jumala ilmoittaa itsensä kaikkialla, mutta vanhurskauttaa ihmisen vain yhdellä tavalla (Room. 1:16–17).
Loukkaannunko Jumalan valtakunnasta?
Maailma ei tuntenut Jeesusta eikä Jumalan lapsia (Jes. 53:3; 1. Joh. 3:1). Monet loukkaantuvat Jumalan valtakunnan olemuksesta ja sanomasta (1. Piet. 2:7–8). Näin etenkin ne, jotka rakastavat syntielämää tai omavanhurskautta.
Uskonasioissa ihmisen järki on pimentynyt. Aikansa kirjanoppineet nimittivät Jeesuksen seuraajia nasaretilaiseksi lahkoksi. Kun monet hänen opetuslapsistaankin pahentuivat häneen ja luopuivat uskosta, Jeesus kysyi lähimmiltään: ”Tahdotteko tekin mennä pois?” Silloin Pietari vastasi: ”Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat.” (Joh. 6:67–68.)
Jeesus kulkee vieläkin halvassa muodossa omiensa keskellä. Pahennutko sinä siitä opetuksesta, jota Jumalan seurakunnassa julistetaan? Ne, jotka ottavat sanoman vastaan, tulevat autuaiksi.
Tässä ajassa puhutaan paljon Jumalan armosta ja rakkaudesta, mutta unohdetaan totuus. Siksi on tärkeää tarkata Jumalan tahtoa pyhässä sanassa.
Leonard Typpö on todennut, että armo ja totuus kuuluvat yhteen, armon kulkiessa edellä. Jos toinen näistä puuttuu, menetämme molemmat. Totuuden säilyttäminen merkitsee vastuuta teoistamme Jumalan edessä ja omantunnon hoitamista. Totuus tekee vapaaksi. Paatumisen seurauksena sydämen usko voi kadota ja elävä usko muuttua vain mielipiteiksi.
Rakkaus keskeisin tuntomerkki
Pyhä Henki säilyttää seurakunnassa autuuden opin selkeänä, eikä se ole kaikkien opin tuulten heiteltävänä (ks. Ef. 4:14). Se antaa syvällistä ja tyyntä selkeyttä Kristuksen työhön ja peruskäsityksiin autuaaksi tulemisesta.
Jumalan valtakunnan keskeisin tuntomerkki on rakkaus, joka perustuu Kristuksen sovitustyöhön. Kaikki Jumalan valtakunnan työ perustuu rakkaudelle. Sen tarkoitus on auttaa ihmisiä uskomaan ja säilyttämään Jumalan lasten vapauden.
(jatkuu---)
Jeesus vahvisti opetuslastensa heikkoa uskoa ilmestymällä heille ylösnousemisensa jälkeen. Hän näytti ristinkuolemassaan saamiaan haavojaan ja puhui ja ruokaili heidän kanssaan.
Samalla Jeesus lähetti opetuslapsensa todistajiksi kaikkialle maailmaan. Hän antoi opetuslapsille Pyhän Hengen vallan saarnata syntejä anteeksi. Hän sanoi: ”Autuaat ovat ne, jotka eivät näe, ja kuitenkin uskovat” (Joh. 20:29). Noustessaan taivaaseen hän vielä siunasi opetuslapsiaan.
Tie taivaaseen
Kristuksen työ jatkuu Pyhän Hengen ohjaamana hänen seurakunnassaan. Jeesus sanoi, että hänen on tarpeellista mennä pois. Hän lupasi Lohduttajan, Pyhän Hengen, joka johtaa totuuteen.
Jeesuksen seuraajien tehtävänä on saarnata parannusta ja syntien anteeksisaamista. ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” (Mark. 16:16).
Venäjän-vierailullamme vakuutimme sanankuulijoille, kuinka suuri on Jumalan armo syntistä kohtaan, ja että jokainen uskomisen armon saanut on Pyhän Hengen pappi.
Pyhä Henki kirkastaa Kristusta, auttaa uskomaan ja synnyttää uskovissa keskinäisen rakkauden. Näin syntyy Jumalan perhe, jossa lapsilla on Isä taivaassa ja seurakunta äitinä maan päällä. Martti Lutherin mukaan sen, joka haluaa löytää tien taivaaseen, on ensin löydettävä maan päältä uskovaiset ihmiset, joilta kuulee evankeliumin. Pelkät sanat eivät riitä, vaan heillä tulee olla Pyhän Hengen lahja.
Uskosta luopuneen täytyy uudestisyntyä päästäkseen elävään yhteyteen Jumalan kanssa. Jumala ilmoittaa itsensä kaikkialla, mutta vanhurskauttaa ihmisen vain yhdellä tavalla (Room. 1:16–17).
Loukkaannunko Jumalan valtakunnasta?
Maailma ei tuntenut Jeesusta eikä Jumalan lapsia (Jes. 53:3; 1. Joh. 3:1). Monet loukkaantuvat Jumalan valtakunnan olemuksesta ja sanomasta (1. Piet. 2:7–8). Näin etenkin ne, jotka rakastavat syntielämää tai omavanhurskautta.
Uskonasioissa ihmisen järki on pimentynyt. Aikansa kirjanoppineet nimittivät Jeesuksen seuraajia nasaretilaiseksi lahkoksi. Kun monet hänen opetuslapsistaankin pahentuivat häneen ja luopuivat uskosta, Jeesus kysyi lähimmiltään: ”Tahdotteko tekin mennä pois?” Silloin Pietari vastasi: ”Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat.” (Joh. 6:67–68.)
Jeesus kulkee vieläkin halvassa muodossa omiensa keskellä. Pahennutko sinä siitä opetuksesta, jota Jumalan seurakunnassa julistetaan? Ne, jotka ottavat sanoman vastaan, tulevat autuaiksi.
Tässä ajassa puhutaan paljon Jumalan armosta ja rakkaudesta, mutta unohdetaan totuus. Siksi on tärkeää tarkata Jumalan tahtoa pyhässä sanassa.
Leonard Typpö on todennut, että armo ja totuus kuuluvat yhteen, armon kulkiessa edellä. Jos toinen näistä puuttuu, menetämme molemmat. Totuuden säilyttäminen merkitsee vastuuta teoistamme Jumalan edessä ja omantunnon hoitamista. Totuus tekee vapaaksi. Paatumisen seurauksena sydämen usko voi kadota ja elävä usko muuttua vain mielipiteiksi.
Rakkaus keskeisin tuntomerkki
Pyhä Henki säilyttää seurakunnassa autuuden opin selkeänä, eikä se ole kaikkien opin tuulten heiteltävänä (ks. Ef. 4:14). Se antaa syvällistä ja tyyntä selkeyttä Kristuksen työhön ja peruskäsityksiin autuaaksi tulemisesta.
Jumalan valtakunnan keskeisin tuntomerkki on rakkaus, joka perustuu Kristuksen sovitustyöhön. Kaikki Jumalan valtakunnan työ perustuu rakkaudelle. Sen tarkoitus on auttaa ihmisiä uskomaan ja säilyttämään Jumalan lasten vapauden.
(jatkuu---)
Vastaukset 8
Vanhimmat
”Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus”, toteaa Jeesus (Joh. 13:35). Näin elivät apostolit (ks. Ap. t. 2:42) ja näin elävät uskovaiset tänä päivänä. Joka luopuu tästä Jumalan lahjoittamasta rakkaudesta, menettää opetuslapsen aseman.
Jumalan valtakunnassa on taivas lähellä. Olemme saaneet tuntea, että rukouksemme on kuultu. Pyhä Henki lohduttaa ja puolustaa meitä koettelemuksissa, vaivoissa ja maailman paineissa. Odotamme uskossa, että Jeesus tulee kerran lupauksensa mukaan noutamaan omiaan. Voimme vielä tehdä evankeliumin työtä rohkeasti pitämällä kynttilää palamassa pöydän päällä.
Markku Seppänen
Oliko venäjällä seurojen aluksi perinteinen pirtutarjoilu?
Ripaskaa kai tanssittiin ainakin?
Ja seurojen väliajalla mahorkka paljoi
Olen kuullut paikalla olijoilta, ettei siellä ole koko ripaskaa, ainoastaa paska osuus, jossa suomalaiset vierailiat kellii, Vodkapullon kanssa.
Johan ne olivat Nykysuomen sanakirjassa.
Tosi tärkeitä nämä 5. Mooses 23 ja 25, eikö?
Tuo viimeinen määräys on melko varmasti maailman ensimmäisestä vapaapainin sääntökirjasta - vai olisiko kick-boxingin?
5. Moos.23. 2: "Ketään. jonka kivekset on murskattu tai jonka elin on leikattu, ei saa lukea Herran kansaan kuuluvaksi."
5. Moos. 23. 10: "Kun lähdette sotaan vihollisianne vastaan ja asetutte leiriin, karttakaa kaikkea epäpuhtautta. Jos joku teistä on yöllisen siemenvuodon takia epäpuhdas, hänen on mentävä leirin ulkopuolelle ja pysyttävä siellä. Illansuussa hänen on peseydyttävä ja vasta auringonlaskun aikaan mhän saa palata leiriin."
(Ilmaan jää kysymys saako tällainen saasta ampua kuitenkin vihollista, jos sattuisi tulemaan "jyvälle" ennen auringonlaskua?)
5. Moos. 25. 11:
"Jos kaksi miestä tappelee keskenään ja alakynnessä olevan vaimo yrittää auttaa miestään tarttumalla tämän vastustajaa sukupuolielimistä, naista ei saa sääliä, vaan hänen kätensä on lyötävä ranteesta poikki."
Erittäin mielenkiintoinen on myös Hesekiel 10. jossa ukko näkee ilmiselvästi vieraan - ufon.
Ja jokainen peruskoululainenkin jo lukee pipliasta toki aina ensimmäiseksi Hesekiel 16. ja 23. luvut.
7 Jos maa imee sisäänsä sateen, joka sitä usein kastelee, ja tuottaa sadon viljelijöilleen, se saa osakseen Jumalan siunauksen.
8 Mutta jos se kasvaa ohdaketta ja orjantappuraa, se ei kelpaa mihinkään. Sitä uhkaa kirous, ja niin se lopulta poltetaan.
9 Te, rakkaat ystävät, olette kuitenkin tuo parempi maa, ja teitä odottaa pelastus. Olemme siitä varmoja, vaikka puhunkin näin.
10 Eihän Jumala ole epäoikeudenmukainen, ei hän unohda teidän tekojanne eikä rakkauttanne, jota olette osoittaneet hänen nimeään kohtaan, kun olette palvelleet hänen pyhiään ja yhä palvelette heitä.
11 Hartaasti vain odotamme, että te itse kukin loppuun asti yhtä innokkaasti haluatte kokea yhteisen toivomme täyttymisen.
12 Älkää päästäkö itseänne veltostumaan, vaan seuratkaa niiden esimerkkiä, jotka ovat uskoneet ja kärsivällisesti odottaneet ja sen tähden saavat omakseen sen, minkä Jumala on luvannut.
1 Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen. Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin, häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa.
2 Joka vastustaa esivaltaa, nousee siis Jumalan säädöstä vastaan, ja ne, jotka näin tekevät, saavat rangaistuksensa.
3 Ei sen, joka tekee oikein, tarvitse pelätä viranomaisia, vaan sen, joka tekee väärin. Jos siis tahdot elää pelkäämättä esivaltaa, tee oikein! Silloin saat siltä kiitosta.
4 Se on Jumalan palvelija ja toimii sinun parhaaksesi. Mutta jos teet väärin, pelkää! Esivalta ei kanna miekkaa turhaan. Se on Jumalan palvelija ja panee täytäntöön väärintekijälle kuuluvan rangaistuksen.
2 Ennen te elitte niiden vallassa tämän maailman menon mukaan, totellen avaruuden henkivaltojen hallitsijaa, sitä henkeä, joka yhä vaikuttaa tottelemattomissa ihmisissä.
3 Heidän joukossaan mekin kaikki ennen elimme noudattaen oman luontomme haluja ja tehden niin kuin ruumiimme ja mielemme tahtoivat, ja näin olimme luonnostamme vihan alaisia niin kuin kaikki muutkin.