Valtakunta, joka ei järky

Näyt­tää ai­ka ajoin sil­tä, et­tä Eu­roo­pan val­ti­oi­den ra­ken­teet hor­ju­vat. Mo­net ko­ke­vat häm­men­nys­tä ja eh­kä pel­ko­a­kin näi­den muu­tos­ten seu­rauk­sis­ta. Ajal­li­set val­ta­kun­nat ovat lo­pul­ta­kin hau­rai­ta, ja nii­den pe­rus­tuk­set voi­vat pet­tää ih­mis­ten toi­min­nan seu­rauk­se­na. Raa­ma­tus­sa ole­va Ju­ma­lan sana an­taa elä­mäl­lem­me kes­tä­vän pe­rus­tan. Raa­mat­tu ke­hot­taa mei­tä ra­ken­ta­maan koko elä­mäm­me Ju­ma­lan sa­nan va­raan, kos­ka vain sel­lai­nen elä­män poh­ja voi kes­tää ko­et­te­le­mus­ten koh­da­tes­sa.

Kal­li­o­pe­rus­tal­le ra­ken­net­tu

”Jo­kai­nen, joka kuu­lee nämä sa­na­ni ja te­kee nii­den mu­kaan, on kuin jär­ke­vä mies, joka ra­ken­si ta­lon­sa kal­li­ol­le. Al­koi sa­taa, tul­va­ve­si vir­ta­si ja myrs­ky­tuu­li piek­si ta­loa, mut­ta se ei sor­tu­nut, sil­lä se oli ra­ken­net­tu kal­li­o­pe­rus­tal­le.”

Tä­män mie­hen sy­dä­men us­kon pe­rus­ta­na oli Raa­ma­tun il­moi­tus Jee­suk­ses­ta Kris­tuk­ses­ta ja hä­nen so­vi­tus­työs­tään. Paa­va­li kir­joit­taa: ”Pe­rus­tus on jo las­ket­tu, ja se on Jee­sus Kris­tus. Muu­ta pe­rus­tus­ta ei ku­kaan voi las­kea.” (1. Kor. 3:11.)

Myös me saam­me voi­mam­me elä­väs­tä us­kos­ta. Us­ko vai­kut­taa te­ke­mi­sem­me. Elä­vän us­kon omis­ta­ji­na saam­me ko­kea Joo­se­fin ta­voin, et­tä ah­dis­tus­ten­kin kes­kel­lä olem­me on­nel­li­sia, sil­lä Ju­ma­la oh­jaa elä­määm­me ja on kans­sam­me joka het­ki. Ym­pä­röi­vät myl­ler­ryk­set, elä­män mo­net muu­tok­set ja vas­toin­käy­mi­set aset­tu­vat Ju­ma­lan sa­nan va­los­sa oi­kei­siin mit­ta­suh­tei­siin.

Luot­ta­mus­teh­tä­vä Jee­suk­sel­ta

Jo­kai­sen Ju­ma­lan val­ta­kun­nan asuk­kaan teh­tä­vä­nä on vie­dä ilo­sa­no­maa rau­hat­to­maan maa­il­maan. Tä­män luot­ta­mus­teh­tä­vän on Jee­sus it­se an­ta­nut ope­tus­lap­sil­leen. Jou­lu­e­van­ke­liu­min sa­no­ma on edel­leen ajan­koh­tai­nen: Teil­le on tänä päi­vä­nä syn­ty­nyt Va­pah­ta­ja, joka on Kris­tus Her­ra.

Pro­fee­tat ju­lis­ti­vat ai­ka­naan sen ajan ih­mi­sil­le lu­paus­ta tu­le­vas­ta Mes­si­aas­ta, Kris­tuk­ses­ta ja hä­nen val­ta­kun­nas­taan. Raa­mat­tu yhä opet­taa meil­le sitä, et­tä siel­lä mis­sä Kris­tus ja hä­nen oman­sa ovat, siel­lä on hä­nen val­ta­kun­tan­sa.

Ju­ma­lan val­ta­kun­taa ei voi näh­dä luon­nol­li­sil­la sil­mil­lä, sil­lä val­ta­kun­nan ra­jat me­ne­vät us­ko­vien ih­mis­ten sy­dä­mes­tä sy­dä­meen. Mo­nes­ti ih­mis­ten ra­ken­ta­mat or­ga­ni­saa­ti­ot, val­ti­ot ja jär­jes­tel­mät hor­ju­vat, mut­ta Ju­ma­lan val­ta­kun­ta ei jär­ky, kos­ka val­ta­kun­taa joh­taa it­se Ju­ma­la lu­pauk­sen­sa mu­kaan.

Aar­tei­den omis­ta­ji­na

Mei­dän on tur­val­lis­ta us­koa ja ru­koil­la, et­tä ajal­li­nen elä­mäm­me on Ju­ma­lan kä­sis­sä. Elä­män pe­rus­tuk­se­na on ian­kaik­ki­nen Ju­ma­lan sana, jon­ka va­ras­sa elä­mi­nen on tur­val­lis­ta, vaik­ka ym­pä­ril­lä kuo­huu ja myl­ler­tää. Raa­ma­tun sa­nas­sa apos­to­li ke­hot­taa mei­tä kiit­tä­mään Ju­ma­laa hä­nen val­ta­kun­nas­taan: ”Me saam­me val­ta­kun­nan, joka ei jär­ky. Ol­kaam­me sen vuok­si kii­tol­li­sia, kiit­tä­kääm­me Ju­ma­laa ja pal­vel­kaam­me hän­tä hä­nen tah­ton­sa mu­kai­ses­ti.” (Hepr. 12:28.)

Ju­ma­lan sana vai­kut­taa elä­vän us­kon kaut­ta niin, et­tä ih­mi­nen kai­paa Ju­ma­lan sa­naa ja sen kuu­le­mis­ta. Ju­ma­lan sana opet­taa mei­tä jo­kais­ta aset­ta­maan myös ajal­li­set asi­at oi­ke­aan ar­vo­jär­jes­tyk­seen. Ju­ma­lan val­ta­kun­nan elä­vi­nä ki­vi­nä saam­me kaik­ki val­ta­kun­nan aar­teet omik­sem­me.

Raa­ma­tun poh­jal­le ra­ken­tu­va hen­ki­lö­koh­tai­nen us­ko tuo sy­dä­meen rau­han, jota ih­mi­sel­le ei­vät voi an­taa par­haat­kaan maal­lis­ten val­ta­kun­tien hal­lit­si­jat tai so­ta­jou­kot. Kir­joi­tet­tuun Ju­ma­lan sa­naan pe­rus­tu­vas­sa ja Py­hän Hen­gen ai­kaan­saa­mas­sa elä­väs­sä us­kos­sa ih­mi­nen voi ko­kea sy­vää si­säis­tä rau­haa ja iloa myös ko­et­te­le­mus­ten kes­kel­lä.

Teks­ti: Ur­po Luok­ka­la
3<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

1 Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.
2 Uskoon perustuu se todistus, jonka Jumala on isistä antanut.
3 Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä. [

Äänestä
  • 15 Jos juutalaisten hylkääminen on avannut maailmalle pääsyn sovintoon, niin mitä tapahtuukaan, kun Jumala ottaa heidät yhteyteensä? Silloin kuolleet heräävät eloon!
    16 Jos ensimmäinen leipä pyhitetään, on koko leipomus pyhä, ja jos puun juuri on pyhä, ovat myös oksat pyhät.
    17 Jos jalosta oliivipuusta on katkaistu oksia ja jos sinut, joka olet peräisin villistä oliivipuusta, on oksastettu oikeiden oksien joukkoon niin että olet päässyt osalliseksi puun juurinesteestä,
    18 älä ylvästele alkuperäisten oksien rinnalla! Mutta jos ylvästelet, muista, ettet sinä kannata juurta vaan juuri kannattaa sinua.
    19 Sanot ehkä, että nuo oksat katkaistiin, jotta sinut voitaisiin oksastaa.
    20 Se on totta. Ne katkaistiin pois epäuskonsa tähden, mutta sinä pysyt, kun uskot. Älä silti ole ylimielinen, vaan pelkää!
    21 Jos Jumala ei säästänyt luonnollisia oksia, ei hän säästä sinuakaan.

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    15 Jos juutalaisten hylkääminen on avannut maailmalle pääsyn sovintoon, niin mitä tapahtuukaan, kun Jumala ottaa heidät yhteyteensä? Silloin kuolleet heräävät eloon!
    16 Jos ensimmäinen leipä pyhitetään, on koko leipomus pyhä, ja jos puun juuri on pyhä, ovat myös oksat pyhät.
    17 Jos jalosta oliivipuusta on katkaistu oksia ja jos sinut, joka olet peräisin villistä oliivipuusta, on oksastettu oikeiden oksien joukkoon niin että olet päässyt osalliseksi puun juurinesteestä,
    18 älä ylvästele alkuperäisten oksien rinnalla! Mutta jos ylvästelet, muista, ettet sinä kannata juurta vaan juuri kannattaa sinua.
    19 Sanot ehkä, että nuo oksat katkaistiin, jotta sinut voitaisiin oksastaa.
    20 Se on totta. Ne katkaistiin pois epäuskonsa tähden, mutta sinä pysyt, kun uskot. Älä silti ole ylimielinen, vaan pelkää!
    21 Jos Jumala ei säästänyt luonnollisia oksia, ei hän säästä sinuakaan.

    7 Tämän evankeliumin palvelija minusta on tullut sen armolahjan perusteella, jonka Jumala on voimassaan minulle suonut.
    8 Minulle, kaikista pyhistä vähäisimmälle, on annettu se armo, että saan julistaa kansoille sanomaa Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Näyt­tää ai­ka ajoin sil­tä, et­tä Eu­roo­pan val­ti­oi­den ra­ken­teet hor­ju­vat. Mo­net ko­ke­vat häm­men­nys­tä ja eh­kä pel­ko­a­kin näi­den muu­tos­ten seu­rauk­sis­ta. Ajal­li­set val­ta­kun­nat ovat lo­pul­ta­kin hau­rai­ta, ja nii­den pe­rus­tuk­set voi­vat pet­tää ih­mis­ten toi­min­nan seu­rauk­se­na. Raa­ma­tus­sa ole­va Ju­ma­lan sana an­taa elä­mäl­lem­me kes­tä­vän pe­rus­tan. Raa­mat­tu ke­hot­taa mei­tä ra­ken­ta­maan koko elä­mäm­me Ju­ma­lan sa­nan va­raan, kos­ka vain sel­lai­nen elä­män poh­ja voi kes­tää ko­et­te­le­mus­ten koh­da­tes­sa.

Kal­li­o­pe­rus­tal­le ra­ken­net­tu

”Jo­kai­nen, joka kuu­lee nämä sa­na­ni ja te­kee nii­den mu­kaan, on kuin jär­ke­vä mies, joka ra­ken­si ta­lon­sa kal­li­ol­le. Al­koi sa­taa, tul­va­ve­si vir­ta­si ja myrs­ky­tuu­li piek­si ta­loa, mut­ta se ei sor­tu­nut, sil­lä se oli ra­ken­net­tu kal­li­o­pe­rus­tal­le.”

Tä­män mie­hen sy­dä­men us­kon pe­rus­ta­na oli Raa­ma­tun il­moi­tus Jee­suk­ses­ta Kris­tuk­ses­ta ja hä­nen so­vi­tus­työs­tään. Paa­va­li kir­joit­taa: ”Pe­rus­tus on jo las­ket­tu, ja se on Jee­sus Kris­tus. Muu­ta pe­rus­tus­ta ei ku­kaan voi las­kea.” (1. Kor. 3:11.)

Myös me saam­me voi­mam­me elä­väs­tä us­kos­ta. Us­ko vai­kut­taa te­ke­mi­sem­me. Elä­vän us­kon omis­ta­ji­na saam­me ko­kea Joo­se­fin ta­voin, et­tä ah­dis­tus­ten­kin kes­kel­lä olem­me on­nel­li­sia, sil­lä Ju­ma­la oh­jaa elä­määm­me ja on kans­sam­me joka het­ki. Ym­pä­röi­vät myl­ler­ryk­set, elä­män mo­net muu­tok­set ja vas­toin­käy­mi­set aset­tu­vat Ju­ma­lan sa­nan va­los­sa oi­kei­siin mit­ta­suh­tei­siin.

Luot­ta­mus­teh­tä­vä Jee­suk­sel­ta

Jo­kai­sen Ju­ma­lan val­ta­kun­nan asuk­kaan teh­tä­vä­nä on vie­dä ilo­sa­no­maa rau­hat­to­maan maa­il­maan. Tä­män luot­ta­mus­teh­tä­vän on Jee­sus it­se an­ta­nut ope­tus­lap­sil­leen. Jou­lu­e­van­ke­liu­min sa­no­ma on edel­leen ajan­koh­tai­nen: Teil­le on tänä päi­vä­nä syn­ty­nyt Va­pah­ta­ja, joka on Kris­tus Her­ra.

Pro­fee­tat ju­lis­ti­vat ai­ka­naan sen ajan ih­mi­sil­le lu­paus­ta tu­le­vas­ta Mes­si­aas­ta, Kris­tuk­ses­ta ja hä­nen val­ta­kun­nas­taan. Raa­mat­tu yhä opet­taa meil­le sitä, et­tä siel­lä mis­sä Kris­tus ja hä­nen oman­sa ovat, siel­lä on hä­nen val­ta­kun­tan­sa.

Ju­ma­lan val­ta­kun­taa ei voi näh­dä luon­nol­li­sil­la sil­mil­lä, sil­lä val­ta­kun­nan ra­jat me­ne­vät us­ko­vien ih­mis­ten sy­dä­mes­tä sy­dä­meen. Mo­nes­ti ih­mis­ten ra­ken­ta­mat or­ga­ni­saa­ti­ot, val­ti­ot ja jär­jes­tel­mät hor­ju­vat, mut­ta Ju­ma­lan val­ta­kun­ta ei jär­ky, kos­ka val­ta­kun­taa joh­taa it­se Ju­ma­la lu­pauk­sen­sa mu­kaan.

Aar­tei­den omis­ta­ji­na

Mei­dän on tur­val­lis­ta us­koa ja ru­koil­la, et­tä ajal­li­nen elä­mäm­me on Ju­ma­lan kä­sis­sä. Elä­män pe­rus­tuk­se­na on ian­kaik­ki­nen Ju­ma­lan sana, jon­ka va­ras­sa elä­mi­nen on tur­val­lis­ta, vaik­ka ym­pä­ril­lä kuo­huu ja myl­ler­tää. Raa­ma­tun sa­nas­sa apos­to­li ke­hot­taa mei­tä kiit­tä­mään Ju­ma­laa hä­nen val­ta­kun­nas­taan: ”Me saam­me val­ta­kun­nan, joka ei jär­ky. Ol­kaam­me sen vuok­si kii­tol­li­sia, kiit­tä­kääm­me Ju­ma­laa ja pal­vel­kaam­me hän­tä hä­nen tah­ton­sa mu­kai­ses­ti.” (Hepr. 12:28.)

Ju­ma­lan sana vai­kut­taa elä­vän us­kon kaut­ta niin, et­tä ih­mi­nen kai­paa Ju­ma­lan sa­naa ja sen kuu­le­mis­ta. Ju­ma­lan sana opet­taa mei­tä jo­kais­ta aset­ta­maan myös ajal­li­set asi­at oi­ke­aan ar­vo­jär­jes­tyk­seen. Ju­ma­lan val­ta­kun­nan elä­vi­nä ki­vi­nä saam­me kaik­ki val­ta­kun­nan aar­teet omik­sem­me.

Raa­ma­tun poh­jal­le ra­ken­tu­va hen­ki­lö­koh­tai­nen us­ko tuo sy­dä­meen rau­han, jota ih­mi­sel­le ei­vät voi an­taa par­haat­kaan maal­lis­ten val­ta­kun­tien hal­lit­si­jat tai so­ta­jou­kot. Kir­joi­tet­tuun Ju­ma­lan sa­naan pe­rus­tu­vas­sa ja Py­hän Hen­gen ai­kaan­saa­mas­sa elä­väs­sä us­kos­sa ih­mi­nen voi ko­kea sy­vää si­säis­tä rau­haa ja iloa myös ko­et­te­le­mus­ten kes­kel­lä.

Teks­ti: Ur­po Luok­ka­la

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu