Rakkaudesta lauletaan, kirjoitetaan ja puhutaan paljon. Siitä on tehty hyvin kauniita ja tunteellisia lauluja. Rakkausrunot vievät ihmismielen kaihoisiin aatoksiin. Puhe rakkaudesta herättää meissä herkimmät tunteemme. Rakkauden nimeen vannotaan ja tehdään suuria lupauksia.
Joskus tuntuu siltä, että tuo sana, rakkaus, on menettänyt merkitystään ja kärsinyt suuren arvonalennuksen. Niin hempeitä ja epätodellisia ovat monet laulut ja puheet. Niissä korostuu voimakkaasti lihallisuus ja sukupuolinen rakkaus. Lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän koreus ovat vallanneet ihmisen mielen. Itsekäs ja omaa etuaan etsivä rakkaus on tuhonnut monet avioliitot ja ihmissuhteet.
Rakkaus maailmaan
Uskovaisen mielen täyttää suuri murhe, kun niin monen nuoren tai vanhemman ystävän mielen on vallannut maailmanrakkaus ja hän on lakannut kilvoittelemasta uskontiellä. Ihminen luulee pääsevänsä helpommalla ja saavansa elämästä irti enemmän, kun jättää uskonystävien turvallisen kodin.
Siionin laulu kuvaa puhuttelevasti maailman menoa: ”Mitä siis auttoi hurma, hekuma hetkinen, kun sielun on se surma ja itku iäinen?” (Sl. 250:6.) Arvokkainkin aarre, minkä ihminen voi maailmassa saavuttaa, kalpenee taivaallisten aarteiden rinnalla. Maailmassa kaikki on katoavaista. Meillä ei ole täällä ajassa pysyvää asuinsijaa. Kaikki muu katoaa, mutta Jumalan sana pysyy iankaikkisesti.
Sielujen vihollinen petkuttaa ovelasti. Se uskottelee, että uskovainen voisi elää jonkinlaisessa välimaastossa maailman ja Jumalan valtakunnan välissä. Tällöin maailmanrakkaus on vallannut mielen ja yhteydet uskovaisiin ovat viilentyneet. Toisaalta saattaa edelleen olla halua ja kaipausta evankeliumin lähteille, mutta uskosta on tullut vain ulkonainen asia. Emme voi palvella kahta herraa. Jos me rakastamme maailmaa, ei meissä asu Jumalan rakkaus. (Luuk. 16:13.)
Jumala on rakkaus
Rakkaus ei ole pelkkää tunnetta, vaan se on tahdon suunta. Mitä toivot toisten tekevän itsellesi, tee sinä se heille. Nämä Vapahtajan sanat sopivat kaikkiin elämäntilanteisiin.
Jumala on rakkauden ehtymätön lähde. Siksi on väärin sanoa, että Jumalan rakkaus on loppunut. Se ei lopu koskaan, vaan synnin ja tottelemattomuuden tähden Jumalan rakkaus voi joutua ihmiseltä kadoksiin. Se löytyy uudelleen armon ja anteeksiantamuksen kautta.
Raamatun mukaan rakkaudessa ei ole pelkoa, vaan rakkaus karkottaa sen pois (1. Joh. 4:17–18). Rakkaus on kuin kultainen portaikko, jota myöten sydän kiipeää taivaaseen.
Pekka Kyllönen
Joskus tuntuu siltä, että tuo sana, rakkaus, on menettänyt merkitystään ja kärsinyt suuren arvonalennuksen. Niin hempeitä ja epätodellisia ovat monet laulut ja puheet. Niissä korostuu voimakkaasti lihallisuus ja sukupuolinen rakkaus. Lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän koreus ovat vallanneet ihmisen mielen. Itsekäs ja omaa etuaan etsivä rakkaus on tuhonnut monet avioliitot ja ihmissuhteet.
Rakkaus maailmaan
Uskovaisen mielen täyttää suuri murhe, kun niin monen nuoren tai vanhemman ystävän mielen on vallannut maailmanrakkaus ja hän on lakannut kilvoittelemasta uskontiellä. Ihminen luulee pääsevänsä helpommalla ja saavansa elämästä irti enemmän, kun jättää uskonystävien turvallisen kodin.
Siionin laulu kuvaa puhuttelevasti maailman menoa: ”Mitä siis auttoi hurma, hekuma hetkinen, kun sielun on se surma ja itku iäinen?” (Sl. 250:6.) Arvokkainkin aarre, minkä ihminen voi maailmassa saavuttaa, kalpenee taivaallisten aarteiden rinnalla. Maailmassa kaikki on katoavaista. Meillä ei ole täällä ajassa pysyvää asuinsijaa. Kaikki muu katoaa, mutta Jumalan sana pysyy iankaikkisesti.
Sielujen vihollinen petkuttaa ovelasti. Se uskottelee, että uskovainen voisi elää jonkinlaisessa välimaastossa maailman ja Jumalan valtakunnan välissä. Tällöin maailmanrakkaus on vallannut mielen ja yhteydet uskovaisiin ovat viilentyneet. Toisaalta saattaa edelleen olla halua ja kaipausta evankeliumin lähteille, mutta uskosta on tullut vain ulkonainen asia. Emme voi palvella kahta herraa. Jos me rakastamme maailmaa, ei meissä asu Jumalan rakkaus. (Luuk. 16:13.)
Jumala on rakkaus
Rakkaus ei ole pelkkää tunnetta, vaan se on tahdon suunta. Mitä toivot toisten tekevän itsellesi, tee sinä se heille. Nämä Vapahtajan sanat sopivat kaikkiin elämäntilanteisiin.
Jumala on rakkauden ehtymätön lähde. Siksi on väärin sanoa, että Jumalan rakkaus on loppunut. Se ei lopu koskaan, vaan synnin ja tottelemattomuuden tähden Jumalan rakkaus voi joutua ihmiseltä kadoksiin. Se löytyy uudelleen armon ja anteeksiantamuksen kautta.
Raamatun mukaan rakkaudessa ei ole pelkoa, vaan rakkaus karkottaa sen pois (1. Joh. 4:17–18). Rakkaus on kuin kultainen portaikko, jota myöten sydän kiipeää taivaaseen.
Pekka Kyllönen
Vastaukset 3
Vanhimmat
19 Veljet, meillä on siis täysi oikeus astua sisälle kaikkeinpyhimpään, koska Jeesus on uhrannut verensä
20 ja näin avannut meille uuden, elämään vievän tien, joka kulkee väliverhon -- hänen ruumiinsa -- kautta.
21 Meillä on suuri ylipappi, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko huone.
22 Astukaamme sen tähden Jumalan eteen vilpittömin sydämin ja varmoina uskossamme, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä.
23 Pysykäämme horjumatta tunnustuksessa ja toivossa, sillä hän, joka on antanut meille lupauksensa, on luotettava.
25 Veljet, jotta ette olisi oman viisautenne varassa, teidän tulee tuntea tämä salaisuus: paatumus, joka on kohdannut osaa Israelin kansasta, kestää siihen asti kun muista kansoista koottava määrä on tullut täyteen.
26 Sen tapahduttua koko Israel on pelastuva, niin kuin on kirjoitettu: -- Siionista on tuleva Pelastaja, hän poistaa jumalattomuuden Jaakobin jälkeläisistä.
27 Ja tämä on minun liittoni heidän kanssaan: minä otan pois heidän syntinsä.
28 Evankeliumin torjuessaan he ovat Jumalan vihollisia, teidän tähtenne, mutta valinnan perusteella he ovat Jumalalle rakkaita, isien tähden
19 Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät.
20 Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus.