Katoavat aarteet ovat silmiemme edessä jatkuvasti. Ajatukset niistä täyttävät liian usein myös meidän arkihetkemme
Elämä on viime aikoina pinnallistunut, ja ajatus iankaikkisuudesta jää usein taka-alalle. Katoavaa on kaikki se, mikä ei lähde mukaamme hautaan. Usein tuntuu, että elämme niin kuin Taivaan Isä ei pitäisikään lapsistaan huolta.
Jumalan sana muistuttaa meitä elämämme päämäärästä. Jeesus kehotti etsimään ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, sillä sen ohella ihmiselle annetaan kaikki muukin tarpeellinen. ”Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen”, Jeesus sanoi (Matt. 6:20).
Jumalan valtakunta ja sen aarre on kaikkein kallein. Uskon kautta meillä on aarre taivaassa. Usko Jumalan Poikaan ja hänen sovitustyöhönsä vie meidät iankaikkiseen elämään.
Ajallinen ja iäinen omaisuus
Jeesus ei luvannut omilleen helppoa ajallista elämää. Oman elämän kadottaminen ei tarkoita sellaista elämänkielteisyyttä, ettei Jumalan antamista lahjoista saisi nauttia. Meitä kehotetaan kuitenkin olemaan tyytyväisiä.
Muistammeko joka päivä kiittää Jumalaa kaikesta hyvästä, mitä olemme saaneet? Nouseeko usein pintaan huoli siitä, mitä kotiimme vielä pitäisi hankkia? Nämä kaikki ovat kuitenkin ajallisia asioita.
Ajallinen omaisuus on maailman yleisin epäjumala. Ihminen, jolla on rahaa ja omaisuutta, saattaa tuntea olevansa turvassa. Toisaalta, kun rahaa ei ole, ihminen on usein jopa epätoivoinen, aivan kuin Jumala ei voisi auttaa häntä. Sen vuoksi Vanhan testamentin uskovaiset pyysivät: ”älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan. Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen. Jos saan kovin paljon, saatan kieltää Jumalan ja kysyä mielessäni: 'Mikä on Herra?' Jos ylen määrin köyhdyn, saatan varastaa ja vannoa väärin, rikkoa Jumalani nimeä vastaan.” (Sananl. 30:8–9.)
Jeesus muistutti, että sielun autuus on kaikkein tärkein asia ihmiselle. ”Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon?” (Matt. 16:26.)
Jeesus oli rikas, mutta tuli köyhäksi meidän syntisten vuoksi, jotta me rikastuisimme Jeesuksen köyhyydestä (2. Kor. 8:9). Paavali muistutti, että sen ajan minkä hän elää ajallisessa ruumiissa, hän haluaa elää Jumalan Pojan uskossa. Muistamme köyhän Lasaruksen, jolla oli sydämen uskon kautta tavara taivaassa. Kuoleman jälkeen hän pääsi taivaaseen. (Luuk. 16:19–31.)
Maallinen ja hengellinen ruumis
Paavali puhui luonnollisesta ruumiista ja hengellisestä ruumiista. Samalla hän avasi kuvan maallisesta ja taivaallisesta ruumiista. ”Ja niin kuin me nyt olemme maallisen ihmisen kaltaisia, niin me tulemme kerran taivaallisen ihmisen kaltaisiksi” (1. Kor. 15:49).
Maallinen ruumis on kuin siemen, joka kylvetään maahan. Siemenestä nousee kuitenkin uusi elämä, uusi tähkä, hengellinen ruumis. Jumalan lasten ylösnousemusruumis on kirkas. Tällaisessa uudessa ruumiissa Jumalan lapset heräävät elämän ylösnousemukseen. Jeesus sanoo: ”He eivät enää voi kuolla, sillä he ovat enkelien kaltaisia. He ovat Jumalan lapsia, ylösnousemuksesta osallisia” (Luuk. 20:36).
Saviastia kuvaa sitä elämää, jota elämme tässä ruumiissamme tällä hetkellä. ”Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme” (2. Kor. 4:7).
Olemme Jumalan muotoilemia ja arvokkaita, mutta olemme myös synnin turmelemia ja hauraita astioita. Tällaisessa ruumiissa näkyy selvästi Jumalan suuri voima. Evankeliumi on Jumalan valtava voima, joka pelastaa meidät iankaikkiseen elämään. Se nostaa uskon katsettamme ajan rajan tuolle puolelle, oikeaan isänmaahan. ”Kiitos Jumalalle, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!” (1. Kor. 15:57.)
Urpo Luokkala
Elämä on viime aikoina pinnallistunut, ja ajatus iankaikkisuudesta jää usein taka-alalle. Katoavaa on kaikki se, mikä ei lähde mukaamme hautaan. Usein tuntuu, että elämme niin kuin Taivaan Isä ei pitäisikään lapsistaan huolta.
Jumalan sana muistuttaa meitä elämämme päämäärästä. Jeesus kehotti etsimään ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, sillä sen ohella ihmiselle annetaan kaikki muukin tarpeellinen. ”Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen”, Jeesus sanoi (Matt. 6:20).
Jumalan valtakunta ja sen aarre on kaikkein kallein. Uskon kautta meillä on aarre taivaassa. Usko Jumalan Poikaan ja hänen sovitustyöhönsä vie meidät iankaikkiseen elämään.
Ajallinen ja iäinen omaisuus
Jeesus ei luvannut omilleen helppoa ajallista elämää. Oman elämän kadottaminen ei tarkoita sellaista elämänkielteisyyttä, ettei Jumalan antamista lahjoista saisi nauttia. Meitä kehotetaan kuitenkin olemaan tyytyväisiä.
Muistammeko joka päivä kiittää Jumalaa kaikesta hyvästä, mitä olemme saaneet? Nouseeko usein pintaan huoli siitä, mitä kotiimme vielä pitäisi hankkia? Nämä kaikki ovat kuitenkin ajallisia asioita.
Ajallinen omaisuus on maailman yleisin epäjumala. Ihminen, jolla on rahaa ja omaisuutta, saattaa tuntea olevansa turvassa. Toisaalta, kun rahaa ei ole, ihminen on usein jopa epätoivoinen, aivan kuin Jumala ei voisi auttaa häntä. Sen vuoksi Vanhan testamentin uskovaiset pyysivät: ”älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan. Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen. Jos saan kovin paljon, saatan kieltää Jumalan ja kysyä mielessäni: 'Mikä on Herra?' Jos ylen määrin köyhdyn, saatan varastaa ja vannoa väärin, rikkoa Jumalani nimeä vastaan.” (Sananl. 30:8–9.)
Jeesus muistutti, että sielun autuus on kaikkein tärkein asia ihmiselle. ”Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon?” (Matt. 16:26.)
Jeesus oli rikas, mutta tuli köyhäksi meidän syntisten vuoksi, jotta me rikastuisimme Jeesuksen köyhyydestä (2. Kor. 8:9). Paavali muistutti, että sen ajan minkä hän elää ajallisessa ruumiissa, hän haluaa elää Jumalan Pojan uskossa. Muistamme köyhän Lasaruksen, jolla oli sydämen uskon kautta tavara taivaassa. Kuoleman jälkeen hän pääsi taivaaseen. (Luuk. 16:19–31.)
Maallinen ja hengellinen ruumis
Paavali puhui luonnollisesta ruumiista ja hengellisestä ruumiista. Samalla hän avasi kuvan maallisesta ja taivaallisesta ruumiista. ”Ja niin kuin me nyt olemme maallisen ihmisen kaltaisia, niin me tulemme kerran taivaallisen ihmisen kaltaisiksi” (1. Kor. 15:49).
Maallinen ruumis on kuin siemen, joka kylvetään maahan. Siemenestä nousee kuitenkin uusi elämä, uusi tähkä, hengellinen ruumis. Jumalan lasten ylösnousemusruumis on kirkas. Tällaisessa uudessa ruumiissa Jumalan lapset heräävät elämän ylösnousemukseen. Jeesus sanoo: ”He eivät enää voi kuolla, sillä he ovat enkelien kaltaisia. He ovat Jumalan lapsia, ylösnousemuksesta osallisia” (Luuk. 20:36).
Saviastia kuvaa sitä elämää, jota elämme tässä ruumiissamme tällä hetkellä. ”Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme” (2. Kor. 4:7).
Olemme Jumalan muotoilemia ja arvokkaita, mutta olemme myös synnin turmelemia ja hauraita astioita. Tällaisessa ruumiissa näkyy selvästi Jumalan suuri voima. Evankeliumi on Jumalan valtava voima, joka pelastaa meidät iankaikkiseen elämään. Se nostaa uskon katsettamme ajan rajan tuolle puolelle, oikeaan isänmaahan. ”Kiitos Jumalalle, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!” (1. Kor. 15:57.)
Urpo Luokkala
Vastaukset 6
Vanhimmat
8 Hän sanoo siis ensin: "Uhreja ja lahjoja, polttouhreja ja syntiuhreja sinä et halunnut, ne eivät sinua miellyttäneet", vaikka näistä uhreista on laissa määräykset.
9 Mutta sitten hän sanoo: "Tässä olen. Olen tullut täyttämään sinun tahtosi." Hän siis kumoaa nuo määräykset asettaakseen niiden tilalle Jumalan tahdon. [Matt. 3:15]
10 Tämän tahdon mukaisesti meidät on pyhitetty ainutkertaisella uhrilla, kun Jeesus Kristus uhrasi oman ruumiinsa.
11 Jokainen pappi seisoo joka päivä toimittamassa jumalanpalvelusta ja uhraa kerran toisensa jälkeen samat uhrit, jotka eivät milloinkaan voi poistaa syntejä.
12 Kristus sitä vastoin on uhrannut yhden ainoan syntiuhrin ja asettunut pysyvästi istuimelleen Jumalan oikealle puolelle.
13 Hän odottaa siellä, kunnes hänen vihollisensa pannaan korokkeeksi hänen jalkojensa alle,
14 sillä hän on jo yhdellä ainoalla uhrilla tehnyt pysyvästi täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.
15 Tästä todistaa meille myös Pyhä Henki. Ensin näin:
16 -- Tämän liiton minä teen heidän kanssaan tulevina aikoina, sanoo Herra: minä asetan lakini heidän sydämeensä, kirjoitan sen heidän sisimpäänsä.
17 Ja sitten: -- Heidän syntejään ja vääriä tekojaan minä en enää koskaan muista.
18 Missä synnit on annettu anteeksi, siellä ei enää tarvita syntiuhria.
Mikään liha ei peri taivasten valtakuntaa eikä Jumalan valtakunta ole lihallinen. Silloin kun Jumalan valtakunta tulee sen hallitsija on Jeesus. Hänellä on taivaallinen hallitus joka koostuu 144 000 israelin sukukunnista valituista jotka on herätetty ensimmäisessä ylösnousemuksessa.
Jumalan valtakunta ei ole vielä tullut, vaikka jotkut niin väittävät. Sen paikkakin on nimetty, se on VL- liike.
Katoamaton aarre taivaassa; palladiumia asteroidissa.
Olemme evoluution muovaamia, ja synti on vain keksitty käsite jolla heikkoja alistetaan. Jeesuksesta ei ole mitään apua, ei edes maskottina - yksipuolisten tunteiden kohteena.
Vai mitä URPO!
5 Siitä vanhurskaudesta, joka perustuu lain noudattamiseen, Mooses kirjoittaa: "Joka tekee, mitä laki vaatii, saa siitä elämän."
6 Mutta uskon vanhurskaus puhuu näin: "Älä kysy sydämessäsi: Kuka voi nousta taivaaseen?" -- nimittäin tuomaan Kristusta maan päälle --
7 "tai: Kuka voi laskeutua syvyyksiin?" -- nimittäin noutamaan Kristusta ylös kuolleista.
8 Mitä siis on sanottu? -- Sana on lähellä sinua, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi, nimittäin se uskon sana, jota me julistamme.
9 Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva.
10 Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen.
6 Mutta jos valinta kerran perustuu armoon, se ei perustu ihmisen tekoihin -- muutenhan armo ei olisi armo.
7 Israel ei siis ole saavuttanut sitä, mitä se on tavoitellut; vain valitut ovat sen saaneet. Muut ovat paatuneet,
8 niin kuin on kirjoitettu: -- Jumala on antanut heille turtuneen hengen, silmät, jotka eivät näe, ja korvat, jotka eivät kuule. Näin on yhä vielä.
9 Ja Daavid sanoo: -- Tulkoon heidän pitopöytänsä heille ansaksi ja satimeksi, kompastukoot he siihen ja saakoot rangaistuksensa.
10 Hämärtykööt heidän silmänsä niin, etteivät he näe. Paina heidän selkänsä aina kumaraan.