Marraskuussa me näemme kaikkialla purkamisen jälkiä. On Jumalan aikaa elää myös vuoden kiertojen vaihteluissa.
Koko luomakunta on riisunut vehreän asunsa ja elää monella tavalla kuolleessa tilassa odottaen uutta kevättä ja uutta nousua. Viimeiset kukkasipulitkin on jo laskettu maan poveen odottamaan kevättä. Marraskuun pimeydessä on paljon sellaista, mikä puhuttelee ihmistä ja saa ajattelemaan omaa osaa tämän kaiken keskellä. Moni odottaa jotakin uutta ja parempaa.
Toisen Pietarin kirjeen kolmannessa luvussa puhutaan myös toisenlaisesta rakentamisesta ja purkamisesta. Elämän rakentamisessa on hyvä olla kärsivällinen ja luottaa Jumalan lupauksiin. Kannattaa valvoa uskossa. Raamatun sanan mukaisesti ihmisen on hyvä valvoa odottaen Herran toista tulemista, joka tulee kuin varas yöllä. Silloin paljastuu maa ja kaikki se, mitä ihminen on maan päällä saanut aikaan. (2. Piet. 3:10.)
Jumala ei hylkää
Kukkasipuleita tai vaikkapa uutta puuta istuttaessa olisi mukava nähdä heti kukkien kukkivan tai puun olevan suuri. Kerran eräs lapsistamme totesi omenapuuta istuttaessamme, että kohta he pääsevät rakentamaan majan tai keinun omenapuun oksistoon. Jouduin toteamaan pojalle, että taitaa käydä niin, että jos Jumala suo, omenapuun oksille rakentavat majansa vasta lastenlapsemme. Niin, jos Jumala suo. Kaikki on Jumalan kädessä.
Elämän keskellä ihmisen on hyvä muistaa, mitä Jumala on luvannut meille. Jo kaste- ja lähetyskäskyssä meitä on kehotettu noudattamaan Jumalan käskyjä ja kehotuksia. Uskovainen saa kantaa sydämessään näitä uuden liiton lupauksia tänäänkin. ”Katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti” (Matt. 28:20). Herra ei ole hylännyt kansaansa koskaan, vaan ihminen on voinut hylätä Jumalansa synnin petoksen kautta.
Herra pitää lupauksensa
Silloin, kun elämä ei menekään sillä tavalla kuin itse olisi halunnut sitä rakentaa, on hyvä muistaa: ”Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä. Ei Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin mielestä on myöhässä.” (2. Piet. 3:8–9.)
Vielä kerran on se päivä, jolloin kärsivällinen uskovainen ihminen saa palkintonsa, voittoseppeleen. Elämän keskellä on tärkeää uskoa omakohtaisesti synnit anteeksi ja elää todeksi Jumalan armoa arjenkin keskellä. Tälläkin hetkellä kannattaa jäädä uskomaan.
Sampo Luukkonen
Koko luomakunta on riisunut vehreän asunsa ja elää monella tavalla kuolleessa tilassa odottaen uutta kevättä ja uutta nousua. Viimeiset kukkasipulitkin on jo laskettu maan poveen odottamaan kevättä. Marraskuun pimeydessä on paljon sellaista, mikä puhuttelee ihmistä ja saa ajattelemaan omaa osaa tämän kaiken keskellä. Moni odottaa jotakin uutta ja parempaa.
Toisen Pietarin kirjeen kolmannessa luvussa puhutaan myös toisenlaisesta rakentamisesta ja purkamisesta. Elämän rakentamisessa on hyvä olla kärsivällinen ja luottaa Jumalan lupauksiin. Kannattaa valvoa uskossa. Raamatun sanan mukaisesti ihmisen on hyvä valvoa odottaen Herran toista tulemista, joka tulee kuin varas yöllä. Silloin paljastuu maa ja kaikki se, mitä ihminen on maan päällä saanut aikaan. (2. Piet. 3:10.)
Jumala ei hylkää
Kukkasipuleita tai vaikkapa uutta puuta istuttaessa olisi mukava nähdä heti kukkien kukkivan tai puun olevan suuri. Kerran eräs lapsistamme totesi omenapuuta istuttaessamme, että kohta he pääsevät rakentamaan majan tai keinun omenapuun oksistoon. Jouduin toteamaan pojalle, että taitaa käydä niin, että jos Jumala suo, omenapuun oksille rakentavat majansa vasta lastenlapsemme. Niin, jos Jumala suo. Kaikki on Jumalan kädessä.
Elämän keskellä ihmisen on hyvä muistaa, mitä Jumala on luvannut meille. Jo kaste- ja lähetyskäskyssä meitä on kehotettu noudattamaan Jumalan käskyjä ja kehotuksia. Uskovainen saa kantaa sydämessään näitä uuden liiton lupauksia tänäänkin. ”Katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti” (Matt. 28:20). Herra ei ole hylännyt kansaansa koskaan, vaan ihminen on voinut hylätä Jumalansa synnin petoksen kautta.
Herra pitää lupauksensa
Silloin, kun elämä ei menekään sillä tavalla kuin itse olisi halunnut sitä rakentaa, on hyvä muistaa: ”Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä. Ei Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin mielestä on myöhässä.” (2. Piet. 3:8–9.)
Vielä kerran on se päivä, jolloin kärsivällinen uskovainen ihminen saa palkintonsa, voittoseppeleen. Elämän keskellä on tärkeää uskoa omakohtaisesti synnit anteeksi ja elää todeksi Jumalan armoa arjenkin keskellä. Tälläkin hetkellä kannattaa jäädä uskomaan.
Sampo Luukkonen
Vastaukset 3
Vanhimmat
22 Lain mukaan melkein kaikki puhdistetaan verellä, eikä anteeksianto ole mahdollinen, ellei vuodateta uhriverta.
23 Kun siis taivaan todellisuuden kuvat on näin puhdistettava, tulee itse todellisuus puhdistaa paremmin uhrein.
24 Kristus ei mennytkään ihmiskäsin tehtyyn pyhäkköön, joka on vain todellisen pyhäkön kuva, vaan itse taivaaseen ollakseen nyt Jumalan edessä puhumassa meidän puolestamme.
25 Hänen tarkoituksenaan ei myöskään ole antaa uhriaan toistuvasti, niin kuin tavallinen ylipappi kerran vuodessa vie kaikkeinpyhimpään verta, joka ei ole hänen omaansa.
26 Muutoinhan Kristuksen olisi pitänyt kärsiä kuolema monet kerrat maailman luomisesta lähtien. Hän on kuitenkin tullut tähän maailmaan vain kerran, nyt aikojen lopulla, hävittääkseen synnin uhrillaan.
27 Jokaisen ihmisen osana on kerran kuolla ja sitten joutua tuomiolle.
28 Samoin on Kristus kerran uhrattu, jotta hän ottaisi pois kaikkien synnit, ja hän ilmestyy vielä kerran, mutta ei enää synnin tähden vaan pelastaakseen ne, jotka häntä odottavat.
6 Meillä on saamamme armon mukaan erilaisia armolahjoja. Se, jolla on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan kuin hänellä on uskoa.
7 Palvelutehtävän saanut palvelkoon, opetustehtävän saanut opettakoon.
8 rohkaisemisen lahjan saanut rohkaiskoon. Joka antaa omastaan, antakoon pyyteettömästi; joka johtaa, johtakoon tarmokkaasti; joka auttaa köyhiä, auttakoon iloisin mielin.
14 Kristus on meidän rauhamme. Hän on tehnyt nämä kaksi ihmisryhmää yhdeksi ja kuolemallaan hajottanut niitä erottaneen vihollisuuden muurin.
15 Hän on kumonnut lain käskyineen ja säädöksineen, jotta hän omassa itsessään loisi nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, ja näin hän on tehnyt rauhan.
16 Ristillä kuollessaan hän omassa ruumiissaan sai aikaan sovinnon Jumalan ja näiden molempien välille ja teki näin lopun vihollisuudesta.