Kapeat kadut ja vilkas liikenne

"näkee joka viikko miten on taas jostain autosta sivupeili murjottu romuksi ja joka auton kylkeen osuttu.".
Asuin 90-luvulla viitisen vuotta autoineni tuossa Urheilukadun päässä enkä kertaakaan kuullut kylkiä murjotun.

Tuo katu on tehty aikana jolloin autoja ja liikennettä ei ollut niin järjettömästi kuin nykyään.

Kyseessä on asuinkatu jota ei ole tarkoitettu läpiajoon. Paras ratkaisu olisi laittaa kadun puoliväliin tolpat ettei sitä käytettäisi Mannerheimintien ruuhkien ohituskatuna. Hyvä ratkaisu olisi kieltää pysäköinti toisella puolella katua, mutta ongelmana on se ettei kerrostalojen pihoilla ole pysäköintitilaa, joten asukkaiden on parkkerattava autonsa kadun varteen.

Oletko kuullut sellaisesta kuin asemakaava. Ei sitä katua kaupungin tontillakaan tuosta noin siirretä.

Aikoinaan ajoin Urheilukatua lähes joka päivä eestaas melko leveällä maasturilla, enkä ikinä nähnyt kenekään törmäävän mihinkään. Toki tarkkana sai olla.

Ei ole mitään verrattuna siihen, että Uudenmaankatua painettiin kahdessa jonossa viittäkymppiä, vaikka autoja parkissa kahta puolta. Siinä ei väliä jäänyt mihinkään juuri arjen hesarin paksuutta enempää. Eikä kolissut.

Tuohan on täysin normaalia helsinkiläistä liikennesuunnittelua. Kaikki liikenne pyritään saamaan muutamalle pääväylälle, jota katkotaan punaisella aallolla, oli liikennettä tai ei. Sivukatuja kavennetaan, muutetaan yksisuuntaisiksi tai muuten vain kielletään läpiajo, tehdään entiset toimivat reitit mahdottomiksi.
Manskulla onkin tuolla kohtaa tehty erikoinen sähellys. Korttelin matkalta on poistettu bussikaista, ja ainoa suoraan kulkeva keista on siinä kaistan kohdalla. Saadaanhan siinä säpinää, kun suoraan kulkeva liikenne vaihtaa kaistaa yhden korttelin matkalle ja heti takaisin. Tilaa olisi hoitaa homma paremminkin. Jalkakäytävät ovat niin leveitä, että sinne mahtuu ravintolan ulkoterassikin kevyesti.