Jeesus kehottaa valvomaan uskossa, jotta olisimme ajan loppuessa valmiita.
Kirkkovuoden kahden viimeisen pyhän tekstit liittyvät Jeesuksen toisen tulemisen ajan tapahtumiin. Nämä teemat saattavat pelottaa, ja niistä puhuminen tuntuu monesti vaikealta. Uskontunnustuksen mukaisesti Herramme toinen tuleminen kuuluu kristillisen uskon perustotuuksiin. Aihe on aina myös kiinnostanut erilaisia ennustajia. Kuitenkin Jeesus toteaa: ”Sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa eikä edes Poika, ei kukaan muu kuin Isä” (Mark. 13:32).
Jumalan ja ihmisen aikakäsityksen välisestä erilaisuudesta kertovat psalmin sanat: ”Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä” (Ps. 90:4). Kun opetuslapset kyselevät lopun aikojen merkeistä, Jeesus antaa arvoituksellisen vastauksen: ”Varokaa, ettei kukaan johda teitä harhaan” (Mark. 13:5; Matt. 24:4). Vastauksellaan Herramme kiinnittää hänen seuraajiensa huomion olennaiseen – uskossa valvomiseen.
Olkaa varuillanne
Monissa Jeesuksen toiseen tulemiseen liittyvissä vertauksissa keskiössä on yllätyksellisyys. Näin oli esimerkiksi viisaiden ja tyhmien morsiusneitojen vertauksessa (Matt. 25:1–13), ja ensi sunnuntain evankeliumissa, jossa Jeesus puhuu vieraille maille matkustavan isännän palvelijoista (Mark. 13:33–37).
Varakkailla isännillä oli tiloillaan palvelijoita, joille oli uskottu erilaisia tehtäviä. Joskus isännät uskoivat jopa koko omaisuutensakin palvelijoidensa hoidettavaksi (Matt. 25:14). Ovenvartijalla oli erityinen tehtävä pitää huolta siitä, että hän on valveilla, kun isäntä palaa takaisin (Mark. 13:34–36).
Kristillisen uskon näkökulmasta teksti puhuu valvomisen tärkeydestä, mutta muitakin vertauskuvia on havaittavissa. Emme tiedä, milloin Herramme tulee takaisin. Myös kuolema yllättää voimallaan. Vanhan testamentin matkamiehen tavoin meitä rohkaistaan rukoilemaan ja valvomaan uskossa: ”Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen” (Ps. 90:12).
Valvomisen
merkityksestä
Uskossa valvomisesta on aikojen saatossa muotoutunut hengellinen käsite, joka on saattanut tuntua raskaalta. Sen ei tulisi olla voimia kuluttavaa ja ahdistavaa itsensä tutkimista. Raamatun alkutekstin kreikan mukaan sanalle annetaan yksinkertaisia käännösvaihtoehtoja: valvoa, olla valveilla, olla hereillä, olla varuillaan ja olla elossa.
Jeesuksen vertauksen mukaan valvominen on osa uskonkilvoitusta. Se on varautumista, jatkuvaa valmiutta siihen, että Herramme tulee takaisin tai kutsu ikuisuuteen koittaa. Jumala ei kutsu meitä toimettomuuteen, vaan palvelemiseen ja rakastamiseen hänen kunniakseen ja lähimmäisten parhaaksi.
Valvominen on ennen kaikkea turvallista luottamusta Jumalan sanan lupauksiin. Odottaessamme Herramme toisen tulemisen päivää meitä rohkaistaan aina elämään tässä hetkessä ja näkemään se siunaus, jota Jumala on osoittanut. Elämän kuormat ja tulevaisuuden huolet saattavat estää meitä näkemästä Jumalan antamia lahjoja.
Armon voimalla
Jeesuksen opetuslapset ja alkuseurakunta odottivat, että Jeesus tulee takaisin pian, jo heidän elinaikanaan. Alkuseurakunnan elämästä kerrotaan seuraavaa: ”Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat.” (Ap. t. 2:42.)
Uskossa valvovaa yksittäistä kristittyä ja koko Jumalan seurakuntaa Raamatun opetukset rohkaisevat ja vahvistavat. Sana kirkastaa yhä uudelleen Jeesuksen sovitustyön voimaa. Evankeliumin ilosanomassa saa omistaa Jumalan armon täydet lupaukset. Evankeliumi kutsuu, ja rohkaisee uskomaan. Uskovien välinen yhteys, rukouksen lahja ja leivän murtaminen, siis ehtoollisen sakramentti on annettu voimanlähteeksi uskon kilvoitukseen.
Raamattua lukiessa ja sanan selitystä kuunnellessa avautuu näköala siitä, että Kristus on viitoittanut tien perille asti Isän kotiin: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani” (Joh. 14:6).
Timo Liikanen
Kirkkovuoden kahden viimeisen pyhän tekstit liittyvät Jeesuksen toisen tulemisen ajan tapahtumiin. Nämä teemat saattavat pelottaa, ja niistä puhuminen tuntuu monesti vaikealta. Uskontunnustuksen mukaisesti Herramme toinen tuleminen kuuluu kristillisen uskon perustotuuksiin. Aihe on aina myös kiinnostanut erilaisia ennustajia. Kuitenkin Jeesus toteaa: ”Sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa eikä edes Poika, ei kukaan muu kuin Isä” (Mark. 13:32).
Jumalan ja ihmisen aikakäsityksen välisestä erilaisuudesta kertovat psalmin sanat: ”Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä” (Ps. 90:4). Kun opetuslapset kyselevät lopun aikojen merkeistä, Jeesus antaa arvoituksellisen vastauksen: ”Varokaa, ettei kukaan johda teitä harhaan” (Mark. 13:5; Matt. 24:4). Vastauksellaan Herramme kiinnittää hänen seuraajiensa huomion olennaiseen – uskossa valvomiseen.
Olkaa varuillanne
Monissa Jeesuksen toiseen tulemiseen liittyvissä vertauksissa keskiössä on yllätyksellisyys. Näin oli esimerkiksi viisaiden ja tyhmien morsiusneitojen vertauksessa (Matt. 25:1–13), ja ensi sunnuntain evankeliumissa, jossa Jeesus puhuu vieraille maille matkustavan isännän palvelijoista (Mark. 13:33–37).
Varakkailla isännillä oli tiloillaan palvelijoita, joille oli uskottu erilaisia tehtäviä. Joskus isännät uskoivat jopa koko omaisuutensakin palvelijoidensa hoidettavaksi (Matt. 25:14). Ovenvartijalla oli erityinen tehtävä pitää huolta siitä, että hän on valveilla, kun isäntä palaa takaisin (Mark. 13:34–36).
Kristillisen uskon näkökulmasta teksti puhuu valvomisen tärkeydestä, mutta muitakin vertauskuvia on havaittavissa. Emme tiedä, milloin Herramme tulee takaisin. Myös kuolema yllättää voimallaan. Vanhan testamentin matkamiehen tavoin meitä rohkaistaan rukoilemaan ja valvomaan uskossa: ”Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen” (Ps. 90:12).
Valvomisen
merkityksestä
Uskossa valvomisesta on aikojen saatossa muotoutunut hengellinen käsite, joka on saattanut tuntua raskaalta. Sen ei tulisi olla voimia kuluttavaa ja ahdistavaa itsensä tutkimista. Raamatun alkutekstin kreikan mukaan sanalle annetaan yksinkertaisia käännösvaihtoehtoja: valvoa, olla valveilla, olla hereillä, olla varuillaan ja olla elossa.
Jeesuksen vertauksen mukaan valvominen on osa uskonkilvoitusta. Se on varautumista, jatkuvaa valmiutta siihen, että Herramme tulee takaisin tai kutsu ikuisuuteen koittaa. Jumala ei kutsu meitä toimettomuuteen, vaan palvelemiseen ja rakastamiseen hänen kunniakseen ja lähimmäisten parhaaksi.
Valvominen on ennen kaikkea turvallista luottamusta Jumalan sanan lupauksiin. Odottaessamme Herramme toisen tulemisen päivää meitä rohkaistaan aina elämään tässä hetkessä ja näkemään se siunaus, jota Jumala on osoittanut. Elämän kuormat ja tulevaisuuden huolet saattavat estää meitä näkemästä Jumalan antamia lahjoja.
Armon voimalla
Jeesuksen opetuslapset ja alkuseurakunta odottivat, että Jeesus tulee takaisin pian, jo heidän elinaikanaan. Alkuseurakunnan elämästä kerrotaan seuraavaa: ”Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat.” (Ap. t. 2:42.)
Uskossa valvovaa yksittäistä kristittyä ja koko Jumalan seurakuntaa Raamatun opetukset rohkaisevat ja vahvistavat. Sana kirkastaa yhä uudelleen Jeesuksen sovitustyön voimaa. Evankeliumin ilosanomassa saa omistaa Jumalan armon täydet lupaukset. Evankeliumi kutsuu, ja rohkaisee uskomaan. Uskovien välinen yhteys, rukouksen lahja ja leivän murtaminen, siis ehtoollisen sakramentti on annettu voimanlähteeksi uskon kilvoitukseen.
Raamattua lukiessa ja sanan selitystä kuunnellessa avautuu näköala siitä, että Kristus on viitoittanut tien perille asti Isän kotiin: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani” (Joh. 14:6).
Timo Liikanen
Vastaukset 3
Vanhimmat
7 Jos ensimmäinen liitto olisi ollut rikkumaton, ei sen sijalle olisi tarvittu toista.
8 Mutta nyt Jumala moittii kansaansa: -- Kuulkaa! Aika tulee, sanoo Herra, jolloin minä teen uuden liiton Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa.
9 Se ei ole samanlainen liitto kuin se, jonka tein heidän isiensä kanssa silloin, kun tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. He eivät pysyneet minun liitossani, ja siksi en minäkään välittänyt heistä, sanoo Herra.
10 Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa näiden päivien jälkeen, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.
11 Silloin ei kukaan enää opeta toista, veli ei opeta veljeään sanoen: "Opi tuntemaan Herra." Silloin he kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut.
12 Minä annan anteeksi heidän rikkomuksensa enkä enää milloinkaan muista heidän syntejään.
13 Puhuessaan uudesta liitosta Jumala osoittaa, että ensimmäinen liitto on vanhentunut. Ja se, mikä on vanhentunut ja aikansa elänyt, häviää pian.
Päinvastoin:
Liian vähä nukkuminen on meillä kansallinen ongelma.
Jos jokin lupaus on liian hyvä ollakseen totta - se ei ole totta. Pätee niin taloushuijareihin kuin uskontonikkareihin. Ensimmäiset ovat tavallaan rehellisempiä kuitenkin, vievät vain rahat, eivät ihmisyyttä.
29 Jumala ei peruuta lahjojaan eikä antamaansa kutsua.
30 Te olitte ennen tottelemattomia Jumalaa kohtaan, mutta noiden toisten tottelemattomuuden vuoksi Jumala on nyt armahtanut teidät.
31 Samalla tavoin he ovat nyt olleet tottelemattomia, jotta myös heidät armahdettaisiin, kun te olette saaneet armahduksen.
32 Jumala on näet tehnyt kaikki tottelemattomuuden vangeiksi, jotta hän voisi antaa kaikille armahduksen.
33 Kuinka ääretön onkaan Jumalan rikkaus, kuinka syvä hänen viisautensa ja tietonsa! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja jäljittämättömät hänen tiensä!
34 Kuka voi tuntea Herran ajatukset, kuka pystyy neuvomaan häntä?
35 Kuka on antanut hänelle jotakin, mikä hänen olisi maksettava takaisin?
36 Hänestä, hänen kauttaan ja häneen on kaikki. Hänen on kunnia ikuisesti. Aamen.