Jos ihminen sanoo, ettei hänellä ole syntiä, niin hän pettää itsensä eikä totuus ole hänessä. Näin Jumalan sana opettaa.
”Minä en ole tehnyt kenellekään ihmiselle pahaa. Minä olen aina elänyt siivosti ja sovussa kaikkien kanssa.” Nämä sanat kuulen joskus ihmisen suusta, kun alan keskustella hänen kanssaan ihmisen syntisyydestä ja parannuksen tarpeellisuudesta.
Katoava synnintunto
Jumalan sanan opetusta ihmisen syntisyydestä olemme saaneet kuulla lapsuudesta saakka. Siitä huolimatta moni ihminen on kadottanut synnintunnon. Ihminen haluaa mieluummin uskoa runoilijan ihannoivaan lausahdukseen: ei kenkään ihminen ole paha, toinen on vain heikompi toista.
Mistä sitten tulee se kaikki väkivalta, viha, kateus ja riidat, joita aikamme elämä on täynnä? Kerran eräs suurvallan johtaja uhosi tuovansa kansan eteen viimeisen kristityn maassaan. Sen jälkeen puhetta synnistä ja Jumalasta ei enää olisi tarvittu. Johtaja ja hänen valtakuntansa romahti, mutta Jumalan sana pysyy maailman loppuun saakka.
Mikään kasvatus ja kehitys ei ole pystynyt poistamaan ihmisen syntisyyttä. Onko niin, että ihmiseltä on vain kadonnut herkkä itsensä tunteminen ja oikea itsensä koetteleminen? Tämä kertoo siitä, että keskuudessamme liikkuu ”syntivaras”. Hän varastaa heränneellä tunnolla olevalta synnintunnon ja nukuttaa väärään rauhaan. Tämän saa aikaan Jumalan vastustaja, sielunvihollinen, joka ahkerasti kiertää jalopeuran tavoin ja kiusaa meitä.
Sydämen luopumus
Kristinoppimme opettaa: Jos ihminen antaa ruumiillisten himojen hallita itseään, synti on aistillisuutta. Jos hän taas rakastaa maailmaa ja sen aarteita enemmän kuin Jumalaa, hänen syntinsä on maailmallisuutta. Jos ihminen etsii vain omaa etuaan, hänen syntinsä on itsekkyyttä. Jos hän korostaa itseään ja haluaa tulla toimeen itsensä varassa, synti on ylpeyttä.
Luther määrittelee synnin ytimekkäästi: synti on sydämen luopumista Jumalasta. Aikamme ihminen haluaa tulla kokonaan riippumattomaksi Jumalasta ja kieltää hänelle kuuluvan kunnian. Synti turmelee sielua ja ruumista, järki sokaistuu ja ihmisen tahto suuntautuu pahaan. Tyhjyys ja levottomuus kuluttavat voimia. Synti erottaa ihmisiä toisistaan ja tuo kärsimystä. Synnin jatkuva harjoittaminen tekee synnin orjaksi.
Syntiemme sovittaja
Jos tunnustamme syntimme, Jumala antaa ne anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Hän on uskollinen ja vanhurskas. Meillä on Isän luona puolustaja, Jeesus Kristus. Hän on sovintouhri meidän syntiemme edestä.
Oikea synnintunto johtaa parannukseen. Siksi on tärkeä hoitaa omantunnon taloutta, että se antaa kirkkaan ja puhtaan äänen.
On oikein, että me Jumalan kasvojen edessä tunnemme ja tunnustamme, että olemme syntisiä ihmisiä ja tarvitsemme auttajaa. Se vapauttaa olemaan avoin ja rehellinen Jumalan ja ihmisten edessä.
Pekka Kyllönen
”Minä en ole tehnyt kenellekään ihmiselle pahaa. Minä olen aina elänyt siivosti ja sovussa kaikkien kanssa.” Nämä sanat kuulen joskus ihmisen suusta, kun alan keskustella hänen kanssaan ihmisen syntisyydestä ja parannuksen tarpeellisuudesta.
Katoava synnintunto
Jumalan sanan opetusta ihmisen syntisyydestä olemme saaneet kuulla lapsuudesta saakka. Siitä huolimatta moni ihminen on kadottanut synnintunnon. Ihminen haluaa mieluummin uskoa runoilijan ihannoivaan lausahdukseen: ei kenkään ihminen ole paha, toinen on vain heikompi toista.
Mistä sitten tulee se kaikki väkivalta, viha, kateus ja riidat, joita aikamme elämä on täynnä? Kerran eräs suurvallan johtaja uhosi tuovansa kansan eteen viimeisen kristityn maassaan. Sen jälkeen puhetta synnistä ja Jumalasta ei enää olisi tarvittu. Johtaja ja hänen valtakuntansa romahti, mutta Jumalan sana pysyy maailman loppuun saakka.
Mikään kasvatus ja kehitys ei ole pystynyt poistamaan ihmisen syntisyyttä. Onko niin, että ihmiseltä on vain kadonnut herkkä itsensä tunteminen ja oikea itsensä koetteleminen? Tämä kertoo siitä, että keskuudessamme liikkuu ”syntivaras”. Hän varastaa heränneellä tunnolla olevalta synnintunnon ja nukuttaa väärään rauhaan. Tämän saa aikaan Jumalan vastustaja, sielunvihollinen, joka ahkerasti kiertää jalopeuran tavoin ja kiusaa meitä.
Sydämen luopumus
Kristinoppimme opettaa: Jos ihminen antaa ruumiillisten himojen hallita itseään, synti on aistillisuutta. Jos hän taas rakastaa maailmaa ja sen aarteita enemmän kuin Jumalaa, hänen syntinsä on maailmallisuutta. Jos ihminen etsii vain omaa etuaan, hänen syntinsä on itsekkyyttä. Jos hän korostaa itseään ja haluaa tulla toimeen itsensä varassa, synti on ylpeyttä.
Luther määrittelee synnin ytimekkäästi: synti on sydämen luopumista Jumalasta. Aikamme ihminen haluaa tulla kokonaan riippumattomaksi Jumalasta ja kieltää hänelle kuuluvan kunnian. Synti turmelee sielua ja ruumista, järki sokaistuu ja ihmisen tahto suuntautuu pahaan. Tyhjyys ja levottomuus kuluttavat voimia. Synti erottaa ihmisiä toisistaan ja tuo kärsimystä. Synnin jatkuva harjoittaminen tekee synnin orjaksi.
Syntiemme sovittaja
Jos tunnustamme syntimme, Jumala antaa ne anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Hän on uskollinen ja vanhurskas. Meillä on Isän luona puolustaja, Jeesus Kristus. Hän on sovintouhri meidän syntiemme edestä.
Oikea synnintunto johtaa parannukseen. Siksi on tärkeä hoitaa omantunnon taloutta, että se antaa kirkkaan ja puhtaan äänen.
On oikein, että me Jumalan kasvojen edessä tunnemme ja tunnustamme, että olemme syntisiä ihmisiä ja tarvitsemme auttajaa. Se vapauttaa olemaan avoin ja rehellinen Jumalan ja ihmisten edessä.
Pekka Kyllönen
Vastaukset 3
Vanhimmat
Heprealaiskirje 4
Heprealaiskirje 5
1 Olkaamme siis varuillamme. Jumalan lupaus, että pääsemme hänen lepopaikkaansa, on vielä täyttymättä, eikä yksikään teistä saa jäädä taipaleelle.
2 Mehän olemme kuulleet hyvän sanoman aivan niin kuin nuo entisajan ihmiset. Heille ei kuitenkaan ollut mitään hyötyä sanasta, jonka he kuulivat, koska he eivät sitä uskoneet eikä se näin sulautunut heihin.
3 Sen sijaan me, jotka uskoimme, pääsemme perille luvattuun levon maahan. Jumala on siis sanonut: -- Ja niin minä vihassani vannoin: "Ikinä he eivät pääse minun lepopaikkaani." Näin hän sanoi, vaikka hänen työnsä ovat olleet valmiina maailman luomisesta asti.
14 Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus älkääkä hemmotelko ruumistanne, niin että annatte sen haluille vallan.
6 Ylistetty olkoon hänen armonsa kirkkaus, kun hän antoi meille rakkaan Poikansa!
7 Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto. Näin Jumala on antanut armonsa rikkauden
8 tulla runsaana osaksemme ja suonut meille kaikkea viisautta ja ymmärrystä.