Jumalan palvelijana

Kuin­ka kii­rei­nen on ku­lu­va viik­ko­si? On­ko sii­nä ti­laa kuul­la Ju­ma­lan ään­tä ja tun­tea hä­nen py­hyyt­tän­sä? On­ko ai­kaa huo­ma­ta toi­sia ih­mi­siä?

Mo­nes­ti ar­ki­nen elä­män­me­no tun­tuu ole­van kiin­ni ajal­li­sis­sa asi­ois­sa ja ta­voit­teis­sa. Mil­loin työn pai­neet ja pit­kit­ty­neet työ­päi­vät, mil­loin toi­meen­tu­lo ja muut per­heen asi­at, eri­lai­set me­not ja har­ras­tuk­set, ovat pääl­lim­mäi­se­nä mie­les­sä. Ih­mi­sen ase­ma Ju­ma­lan luo­ma­na ian­kaik­ki­suu­so­len­to­na tup­paa unoh­tu­maan.

Ju­ma­lan apu­lai­si­na

Ju­ma­la loi ih­mi­sen elä­mään yh­tey­des­sään. Hän on aset­ta­nut ih­mi­sen maan pääl­le jat­ka­maan luo­mis­työ­tään mo­nin eri ta­voin. Esi­mer­kik­si ra­ken­ta­mal­la ja ke­hit­tä­mäl­lä hy­vin­voin­tia ih­mi­nen osal­lis­tuu luo­mis­työ­hön. Kun ih­mi­nen käyt­tää lah­jo­jaan us­kos­sa ja ru­kouk­sen mie­lel­lä, hän toi­mii Ju­ma­lan apu­lai­se­na.

Ju­ma­lan rak­kaus vai­kut­taa pal­ve­lu­mie­len, joka voi ol­la lä­him­mäi­sen huo­maa­mis­ta ja mo­nis­sa asi­ois­sa aut­ta­mis­ta. Mei­dät on kut­sut­tu ajal­li­siin pal­ve­lu­teh­tä­viin ja Ju­ma­lan pe­las­ta­van evan­ke­liu­min työ­hön. Ju­ma­la ha­lu­aa, et­tä mah­dol­li­sim­man moni tu­li­si tä­män ilo­sa­no­man omis­ta­jak­si. Sen mah­dol­lis­taa ai­no­as­taan Ju­ma­lan hy­vyys.

Vas­ta­ha­koi­nen ih­mi­nen

Täl­lä jär­jen ai­ka­kau­del­la ih­mi­sen on vai­keaa us­koa Ju­ma­laan ja toi­mia nöy­räs­ti hä­nen pal­ve­li­ja­naan. Raa­mat­tu ker­too mo­nin ta­voin sii­tä, kuin­ka ih­mi­nen hel­pos­ti epäi­lee ja nis­ku­roi Luo­jaan­sa vas­taan.

Van­has­sa tes­ta­men­tis­sa on myös mo­nia esi­merk­ke­jä Ju­ma­lan pal­ve­lu­työ­hön kut­su­mis­ta ih­mi­sis­tä. Pro­feet­ta Je­re­mia ase­tet­tiin hy­vin nuo­re­na pu­hu­maan kan­sal­le Ju­ma­lan il­moit­ta­mia sa­no­ja. Hän oli usein vas­ta­ha­koi­sel­la mie­lel­lä Ju­ma­lan sa­nan pal­ve­li­jan teh­tä­väs­sään. Hä­nen työn­sä oli in­hi­mil­li­ses­ti epä­kii­tol­li­nen. Kan­sa hyl­ki ja suo­ras­taan vi­ha­si hän­tä. Je­re­mi­al­le Ju­ma­la an­toi voi­man lu­paa­mal­la teh­dä hä­net lu­jak­si prons­si­muu­rik­si, niin et­tä hän kes­täi­si koh­taa­man­sa es­teet ja vas­tus­tuk­set (Jer. 15:19–21).

Vas­taa­va ker­to­mus on pro­feet­ta He­se­kie­lin ko­ke­mus. Tuol­loin moni oli kään­tä­nyt sel­kän­sä elä­väl­le Ju­ma­lal­le ja ot­ta­nut ti­lal­le mui­ta, omas­ta mie­les­tään tär­ke­äm­piä ja kieh­to­vam­pia, asi­oi­ta. Ju­ma­la lu­pa­si vah­vis­taa He­se­kie­lin ti­man­tin­ko­vak­si, jot­ta hän jak­sai­si pu­hua ki­vi­sy­dä­mi­sel­le ja il­ke­ä­mie­li­sel­le kan­sal­le (Hes. 3:8–9). Ju­ma­la kään­si vai­ke­at­kin ti­lan­teet hy­vik­si. Hän näyt­ti, et­tä kaik­ki voi­ma ja val­ta on yk­sin hä­nen.

Evan­ke­liu­min ja­ka­ja­na

Vaik­ka ny­kyi­ses­sä­kin ajas­sam­me Ju­ma­lan kun­ni­oi­tus tun­tuu vä­he­ne­vän, evan­ke­liu­min työn ajan­koh­tai­suus ei vä­he­ne. Mer­kit­tä­vin pal­ve­lu­teh­tä­vä, mitä ih­mi­sel­lä voi ol­la, on ja­kaa evan­ke­liu­mia Va­pah­ta­jas­tam­me Jee­suk­ses­ta Kris­tuk­ses­ta. Vies­ti hy­väs­tä Ju­ma­las­ta voi vä­lit­tyä ar­jes­sa sa­nois­sa ja te­ois­sa, tie­tä­mät­täm­me­kin.

Ju­ma­la voi he­rät­tää ih­mi­sen huo­maa­maan oman voi­man­sa ja py­hyy­ten­sä yl­lät­tä­väl­lä­kin ta­val­la. Pyhä Hen­ki liik­kuu ja vai­kut­taa kuin tuu­li, joka kul­kee mis­sä tah­too. Vaik­ka­pa rus­ka­ret­ken vä­ri­lois­to, muut­to­lin­tu­jen mys­tee­rit tai eri­tyi­sen aut­ta­van ih­mi­sen koh­taa­mi­nen hä­dän het­kel­lä voi­vat pu­hu­tel­la uu­del­la ta­val­la. Oma syn­ti­syys ja mus­tu­nut sy­dän voi­vat al­kaa nä­kyä ja pai­naa Ju­ma­lan kirk­kau­den rin­nal­la.

Hyvä Ju­ma­la kut­suu luok­seen, ku­ten evan­ke­lis­ta Luu­kas ker­too esi­mer­kis­sään. Jee­sus näki Lee­vi-pub­li­kaa­nin is­tu­van tul­li­a­se­mal­la ja sa­noi hä­nel­le: ”Seu­raa mi­nua.” Lee­vi jät­ti kai­ken, nou­si ja läh­ti seu­raa­maan hän­tä. (Luuk. 5:27–28.) Tämä evan­ke­liu­mi on hy­vää sa­no­maa ra­ti­o­naa­li­sen ja maal­lis­tu­van ajan kes­kel­lä, yh­tä ajan­koh­tais­ta tu­han­sia vuo­sia sit­ten kuin ny­ky­ään­kin.
3<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

5 Tulevaa maailmaa, sitä josta nyt puhumme, Jumala ei ole alistanut enkelien hallittavaksi.
6 Tästä on jossakin kohdassa joku todistanut: -- Mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen.
7 Lyhyeksi aikaa sinä asetit hänet enkeleitä alemmaksi, mutta sitten seppelöit hänet kirkkaudella ja kunnialla,
8 panit kaiken hänen valtansa alle. Jumala siis antoi ihmisen valtaan kaiken, hän ei jättänyt mitään tälle alistamatta. Vielä tosin emme voi havaita, että kaikki olisi hänen vallassaan.
9 Sen kuitenkin näemme, että tuo "lyhyeksi aikaa enkeleitä alemmaksi asetettu", Jeesus, on kuoleman tuskat kärsittyään "seppelöity kirkkaudella ja kunnialla". Armollisen Jumalan tahto näet oli, että Jeesuksen oli kärsittävä kuolema jokaisen ihmisen puolesta.

Äänestä
  • 7 Kukaan meistä ei elä itseään varten eikä kukaan kuole itseään varten.
    8 Jos elämme, elämme Herran omina, ja jos kuolemme, kuolemme Herran omina. Elämmepä siis tai kuolemme, me kuulumme Herralle.
    9 Juuri sitä vartenhan Kristus kuoli ja heräsi elämään, että hän olisi niin kuolleiden kuin elävienkin Herra.

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    7 Kukaan meistä ei elä itseään varten eikä kukaan kuole itseään varten.
    8 Jos elämme, elämme Herran omina, ja jos kuolemme, kuolemme Herran omina. Elämmepä siis tai kuolemme, me kuulumme Herralle.
    9 Juuri sitä vartenhan Kristus kuoli ja heräsi elämään, että hän olisi niin kuolleiden kuin elävienkin Herra.

    4 Turhaanko tämä kaikki on tullut teidän osaksenne? Tuskinpa vain.
    5 Lahjoittaako Jumala teille Hengen ja antaako hän voimatekojen tapahtua teidän keskuudessanne sen tähden, että te noudatatte lain käskyjä, vai sen tähden, että te uskotte kuulemanne evankeliumin?

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Kuin­ka kii­rei­nen on ku­lu­va viik­ko­si? On­ko sii­nä ti­laa kuul­la Ju­ma­lan ään­tä ja tun­tea hä­nen py­hyyt­tän­sä? On­ko ai­kaa huo­ma­ta toi­sia ih­mi­siä?

Mo­nes­ti ar­ki­nen elä­män­me­no tun­tuu ole­van kiin­ni ajal­li­sis­sa asi­ois­sa ja ta­voit­teis­sa. Mil­loin työn pai­neet ja pit­kit­ty­neet työ­päi­vät, mil­loin toi­meen­tu­lo ja muut per­heen asi­at, eri­lai­set me­not ja har­ras­tuk­set, ovat pääl­lim­mäi­se­nä mie­les­sä. Ih­mi­sen ase­ma Ju­ma­lan luo­ma­na ian­kaik­ki­suu­so­len­to­na tup­paa unoh­tu­maan.

Ju­ma­lan apu­lai­si­na

Ju­ma­la loi ih­mi­sen elä­mään yh­tey­des­sään. Hän on aset­ta­nut ih­mi­sen maan pääl­le jat­ka­maan luo­mis­työ­tään mo­nin eri ta­voin. Esi­mer­kik­si ra­ken­ta­mal­la ja ke­hit­tä­mäl­lä hy­vin­voin­tia ih­mi­nen osal­lis­tuu luo­mis­työ­hön. Kun ih­mi­nen käyt­tää lah­jo­jaan us­kos­sa ja ru­kouk­sen mie­lel­lä, hän toi­mii Ju­ma­lan apu­lai­se­na.

Ju­ma­lan rak­kaus vai­kut­taa pal­ve­lu­mie­len, joka voi ol­la lä­him­mäi­sen huo­maa­mis­ta ja mo­nis­sa asi­ois­sa aut­ta­mis­ta. Mei­dät on kut­sut­tu ajal­li­siin pal­ve­lu­teh­tä­viin ja Ju­ma­lan pe­las­ta­van evan­ke­liu­min työ­hön. Ju­ma­la ha­lu­aa, et­tä mah­dol­li­sim­man moni tu­li­si tä­män ilo­sa­no­man omis­ta­jak­si. Sen mah­dol­lis­taa ai­no­as­taan Ju­ma­lan hy­vyys.

Vas­ta­ha­koi­nen ih­mi­nen

Täl­lä jär­jen ai­ka­kau­del­la ih­mi­sen on vai­keaa us­koa Ju­ma­laan ja toi­mia nöy­räs­ti hä­nen pal­ve­li­ja­naan. Raa­mat­tu ker­too mo­nin ta­voin sii­tä, kuin­ka ih­mi­nen hel­pos­ti epäi­lee ja nis­ku­roi Luo­jaan­sa vas­taan.

Van­has­sa tes­ta­men­tis­sa on myös mo­nia esi­merk­ke­jä Ju­ma­lan pal­ve­lu­työ­hön kut­su­mis­ta ih­mi­sis­tä. Pro­feet­ta Je­re­mia ase­tet­tiin hy­vin nuo­re­na pu­hu­maan kan­sal­le Ju­ma­lan il­moit­ta­mia sa­no­ja. Hän oli usein vas­ta­ha­koi­sel­la mie­lel­lä Ju­ma­lan sa­nan pal­ve­li­jan teh­tä­väs­sään. Hä­nen työn­sä oli in­hi­mil­li­ses­ti epä­kii­tol­li­nen. Kan­sa hyl­ki ja suo­ras­taan vi­ha­si hän­tä. Je­re­mi­al­le Ju­ma­la an­toi voi­man lu­paa­mal­la teh­dä hä­net lu­jak­si prons­si­muu­rik­si, niin et­tä hän kes­täi­si koh­taa­man­sa es­teet ja vas­tus­tuk­set (Jer. 15:19–21).

Vas­taa­va ker­to­mus on pro­feet­ta He­se­kie­lin ko­ke­mus. Tuol­loin moni oli kään­tä­nyt sel­kän­sä elä­väl­le Ju­ma­lal­le ja ot­ta­nut ti­lal­le mui­ta, omas­ta mie­les­tään tär­ke­äm­piä ja kieh­to­vam­pia, asi­oi­ta. Ju­ma­la lu­pa­si vah­vis­taa He­se­kie­lin ti­man­tin­ko­vak­si, jot­ta hän jak­sai­si pu­hua ki­vi­sy­dä­mi­sel­le ja il­ke­ä­mie­li­sel­le kan­sal­le (Hes. 3:8–9). Ju­ma­la kään­si vai­ke­at­kin ti­lan­teet hy­vik­si. Hän näyt­ti, et­tä kaik­ki voi­ma ja val­ta on yk­sin hä­nen.

Evan­ke­liu­min ja­ka­ja­na

Vaik­ka ny­kyi­ses­sä­kin ajas­sam­me Ju­ma­lan kun­ni­oi­tus tun­tuu vä­he­ne­vän, evan­ke­liu­min työn ajan­koh­tai­suus ei vä­he­ne. Mer­kit­tä­vin pal­ve­lu­teh­tä­vä, mitä ih­mi­sel­lä voi ol­la, on ja­kaa evan­ke­liu­mia Va­pah­ta­jas­tam­me Jee­suk­ses­ta Kris­tuk­ses­ta. Vies­ti hy­väs­tä Ju­ma­las­ta voi vä­lit­tyä ar­jes­sa sa­nois­sa ja te­ois­sa, tie­tä­mät­täm­me­kin.

Ju­ma­la voi he­rät­tää ih­mi­sen huo­maa­maan oman voi­man­sa ja py­hyy­ten­sä yl­lät­tä­väl­lä­kin ta­val­la. Pyhä Hen­ki liik­kuu ja vai­kut­taa kuin tuu­li, joka kul­kee mis­sä tah­too. Vaik­ka­pa rus­ka­ret­ken vä­ri­lois­to, muut­to­lin­tu­jen mys­tee­rit tai eri­tyi­sen aut­ta­van ih­mi­sen koh­taa­mi­nen hä­dän het­kel­lä voi­vat pu­hu­tel­la uu­del­la ta­val­la. Oma syn­ti­syys ja mus­tu­nut sy­dän voi­vat al­kaa nä­kyä ja pai­naa Ju­ma­lan kirk­kau­den rin­nal­la.

Hyvä Ju­ma­la kut­suu luok­seen, ku­ten evan­ke­lis­ta Luu­kas ker­too esi­mer­kis­sään. Jee­sus näki Lee­vi-pub­li­kaa­nin is­tu­van tul­li­a­se­mal­la ja sa­noi hä­nel­le: ”Seu­raa mi­nua.” Lee­vi jät­ti kai­ken, nou­si ja läh­ti seu­raa­maan hän­tä. (Luuk. 5:27–28.) Tämä evan­ke­liu­mi on hy­vää sa­no­maa ra­ti­o­naa­li­sen ja maal­lis­tu­van ajan kes­kel­lä, yh­tä ajan­koh­tais­ta tu­han­sia vuo­sia sit­ten kuin ny­ky­ään­kin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu