Terveellinen oppi

Vuo­den vaih­tu­es­sa toi­vo­tam­me toi­sil­lem­me hy­vää ja on­nel­lis­ta uut­ta vuot­ta.

Toi­vom­me it­sel­lem­me ja lä­him­mäi­sil­lem­me ter­veyt­tä ja pit­kää ikää sekä me­nes­tys­tä ajal­li­seen elä­mään. Ih­mi­se­lä­mään liit­tyy kes­kei­se­nä asi­a­na hy­vän elä­män ta­voit­te­lu. Suo­ma­lai­set ovat jopa pe­rus­ta­neet yh­tei­sin va­roin yl­lä­pi­det­tä­vän Ter­vey­den ja hy­vin­voin­nin lai­tok­sen, joka pyr­kii pal­ve­le­maan kan­sa­lai­sia tuot­ta­mal­la tie­toa kan­sa­lais­ten ter­vey­den­ti­las­ta ja hy­vin­voin­nis­ta kaik­kien yh­tei­sek­si par­haak­si.

Elä­mä on Ju­ma­lan lah­ja

Uu­den vuo­den al­ka­es­sa toi­vom­me myös Ju­ma­lan siu­naus­ta elä­määm­me. Kun lau­sum­me tä­män toi­vo­muk­sen ää­neen, si­säl­tyy tä­hän lau­sut­tuun aja­tuk­seen sy­väl­li­nen vies­ti. Kris­ti­tyt ih­mi­set us­ko­vat tä­nä­kin vuon­na Vä­hän ka­te­kis­muk­sen ope­tuk­sen mu­kaan:

”Ju­ma­la on luo­nut mi­nut sekä koko luo­ma­kun­nan, an­ta­nut mi­nul­le ruu­miin ja sie­lun, sil­mät, kor­vat ja kaik­ki jä­se­net, jär­jen ja kaik­ki ais­tit sekä pi­tää nii­tä jat­ku­vas­ti yl­lä. Hän an­taa myös vaat­teet ja ken­gät, ruo­an ja juo­man, ko­din ja kon­nun, vai­mon ja lap­set, pel­lon, kar­jan sekä kai­ken omai­suu­den. Hän suo mi­nul­le joka päi­vä run­saas­ti ruu­miin ra­vin­toa ja kaik­kia elä­män tar­pei­ta, suo­je­lee kai­kil­ta vaa­roil­ta, tur­vaa ja var­je­lee kai­kes­ta pa­has­ta. Kai­ken tä­män hän te­kee yk­si­no­maan isäl­li­ses­tä, ju­ma­lal­li­ses­ta hy­vyy­des­tään ja lau­peu­des­taan, vaik­ka en sitä lain­kaan an­sait­se en­kä ole sen ar­voi­nen. Täs­tä kai­kes­ta mi­nun on hän­tä kii­tet­tä­vä ja ylis­tet­tä­vä ja tä­män vuok­si hän­tä pal­vel­ta­va ja to­tel­ta­va.” (Vähä ka­te­kis­mus, en­sim­mäi­nen us­kon­kap­pa­le)

Jee­sus täyt­ti lain

Tä­hän ope­tuk­seen luot­ta­mi­nen vaa­tii sy­dä­men us­koa. Luo­tam­me­ko Ju­ma­lan siu­nauk­seen ja huo­len­pi­toon vai unoh­dam­me­ko Ju­ma­lan lu­pauk­set? Voim­me lan­ge­ta syn­tiin ja ek­syä Ju­ma­lan tah­don mu­kai­sel­ta tiel­tä. Voim­me me­net­tää myös ian­kaik­ki­sen elä­män lah­jan. Sy­dä­men us­kon ja luot­ta­muk­sen ti­lal­le voi tul­la epä­us­ko ja epä­luot­ta­mus Ju­ma­laa koh­taan. Näin on käy­nyt mo­nil­le. Epä­us­ko ja sie­lun­vi­hol­li­sen or­juus ovat mo­nen ih­mi­sen elä­män to­del­li­suut­ta.

Syn­tiin­lan­kee­muk­sen jäl­keen Ju­ma­lan ja ih­mi­sen tiet er­ka­ni­vat. Ih­mi­sen osak­si tuli syn­ti ja kuo­le­ma. Tar­vit­tiin Ju­ma­lan ar­mo­pää­tös. Kuo­le­man­tuo­mi­ol­ta väl­tyt­tiin, kun Ju­ma­la ar­mah­ti lan­gen­nei­ta po­jas­saan Jee­suk­ses­sa Kris­tuk­ses­sa. Jee­sus il­moit­ti ih­mi­se­nä elä­es­sään tul­leen­sa täyt­tä­mään lain (Matt. 5:17). Laki on voi­mas­sa, mut­ta joka us­koo, saa elää.

So­pi­va­na ja so­pi­mat­to­ma­na ai­ka­na

Jee­sus muis­tut­ti ai­ka­naan, et­tä ih­mi­nen ei elä ai­no­as­taan lei­väs­tä (Matt. 4:4). Hän myös il­moit­ti ole­van­sa tie, to­tuus ja elä­mä (Joh. 14:6). Vain Kris­tuk­sen kaut­ta avau­tuu tie Ju­ma­lan yh­tey­teen. Ju­ma­la on kut­su­nut kaik­kia ih­mi­siä elä­mään yh­tey­des­sään sa­nan­sa us­ko­ja­na. Täl­lais­ta ope­tus­ta apos­to­li Paa­va­li ke­hot­ti työ­to­ve­ri­aan Ti­mo­teus­ta pi­tä­mään esil­lä oma­na ai­ka­naan sil­loin­kin, kun ih­mi­set ei­vät ha­lu­ai­si kuun­nel­la (2. Tim 4:2).

Iloit­sem­me sii­tä, et­tä ”ter­veel­lis­tä op­pia”, hy­vää sa­no­maa Kris­tuk­ses­ta, vie­lä saar­na­taan ja voi­daan kuul­la. Ju­ma­lan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­mia saar­na­taan kai­kil­le ek­sy­neil­le ja syn­te­jään ka­tu­vil­le. Ju­ma­la lah­joit­taa meil­le us­kon ja an­taa meil­le Py­hän Hen­gen voi­man. Joka us­koo, saa sie­lun ter­vey­den, Ju­ma­lan rau­han ja va­pau­den sy­dä­meen­sä. Iloit­sem­me täs­tä elä­män lah­jas­ta jo ar­mon ajas­sa ja ker­ran tai­vaan kun­ni­as­sa.

Ta­pa­ni Kop­sa