Kokemus asiantuntija

Ainakaan ei saa olla käypähoitosuositusten vastustaja!

Kokemusasiantuntija ei oikein voi suositella mitään tiettyä hoitoa. Hoidosta vastaa lääkäri.

Kokemusasiantuntijan tehtävä on ymmärtää ja kulkea rinnalla.

Anonyymi kirjoitti:

Ainakaan ei saa olla käypähoitosuositusten vastustaja!

Kokemusasiantuntija ei oikein voi suositella mitään tiettyä hoitoa. Hoidosta vastaa lääkäri.

Kokemusasiantuntijan tehtävä on ymmärtää ja kulkea rinnalla.

Lue lisää

Entäs kun potilasta tulee hoitaa yhteisymmärryksessä muulla lääketieteellisellä keinolla kun on mahdollista. Saan tästä sellaisen kuvan ettei ole mahdollista.

Anonyymi kirjoitti:

Entäs kun potilasta tulee hoitaa yhteisymmärryksessä muulla lääketieteellisellä keinolla kun on mahdollista. Saan tästä sellaisen kuvan ettei ole mahdollista.

"Entäs kun potilasta tulee hoitaa yhteisymmärryksessä muulla lääketieteellisellä keinolla kun on mahdollista. Saan tästä sellaisen kuvan ettei ole mahdollista."

Finlex, potilaslaki:
"Potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Jos potilas kieltäytyy tietystä hoidosta tai hoitotoimenpiteestä, häntä on mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla."

Potilas, joka ei halua psykoaktiivisia aineita kehoonsa vaan haluaa tulla hoidetuksi esimerkiksi kotona tai osastolla tapahtuvalla levolla ja/tai psykoterapialla tai ryhmä- tai hoitajakeskusteluilla, olisi siis lain mukaan oikeutettu tähän. Edellämainitut ovat lääketieteellisesti hyväksyttäviä hoitomenetelmiä, joita myös menestyksekkäästi monella taholla harjoitetaan (yhtenä esimerkkinä Länsi-Lappi, jossa on käytössä Avoimen dialogin hoitomalli). Kokemusasiantuntijan tehtävä olisi tukea potilasta saamaan toiveensa läpi hoitojärjestelmässä. Niin ettei esimerkiksi painostettaisi tai pakotettaisi ottamaan lääkkeitä, ja ettei uhkailtaisi vaikkapa eristyksellä jos ei suostu. Tällaista kun nykyään toisinaan tapahtuu.

Kokemusasiantuntija, joka aidosti kulkee potilaan rinnalla, kuuntelee häntä ja tukee häntä tavoitteidensa saavuttamisessa, tuskin saa töitä psykiatrisissa sairaaloissa ja psyk.poleilla.

Anonyymi kirjoitti:

Ainakaan ei saa olla käypähoitosuositusten vastustaja!

Kokemusasiantuntija ei oikein voi suositella mitään tiettyä hoitoa. Hoidosta vastaa lääkäri.

Kokemusasiantuntijan tehtävä on ymmärtää ja kulkea rinnalla.

Lue lisää

Mitä se ymmärtää jonka koulutuksena on höpöttää omaa tarinaansa riittävän monta kertaa että osaa sen sujuvasti ulkoa esittää? Vai onko siinä muuta. Laintuntemus ainakaan ei ole sen jälkeen kummoinen jos vielä väittää että lääkäri aina päättää lääkityksestä. Mutta ei ole sen kummoisempi aina AVIn lääkäreilläkään, sielläkin on on monenlaista sukankuluttajaa

Juu.. tässähän ois hyvä bisnes xD. Onneksi en enää niin alas vajoa?

Tällaista vähän odotinkin. Käypähoito tuntuu olevan monelle yhtä pyhä kuin raamattu. Tosin uskomuksiin ja olettamuksiin psykiatrian osalta kuuluu myös. Toiveenani olisi saada psykiatristen potilaiden oikeudet todellisuudessa toimimaan. Puolueeton valvova elin joka puuttuisi asioihin.. Mielummin tartun Raamatun toivoon ja rakkauteen kun kylmiin hoitajiin pilleripurkkeineen ja injektioineen.

Anonyymi kirjoitti:

Tällaista vähän odotinkin. Käypähoito tuntuu olevan monelle yhtä pyhä kuin raamattu. Tosin uskomuksiin ja olettamuksiin psykiatrian osalta kuuluu myös. Toiveenani olisi saada psykiatristen potilaiden oikeudet todellisuudessa toimimaan. Puolueeton valvova elin joka puuttuisi asioihin.. Mielummin tartun Raamatun toivoon ja rakkauteen kun kylmiin hoitajiin pilleripurkkeineen ja injektioineen.

Lue lisää

Mutta tämä on tätä aikaa kun kaikkeen pitää olla nopea,tehokas ja edullinen ratkaisu. Pätevä henkilötyövoima maksaa enemmän kuin pilleri. Jos tämä on huutoäänestys niin sanon sitten minäkin käypähoidolle : ei jatkoon

Anonyymi kirjoitti:

Tällaista vähän odotinkin. Käypähoito tuntuu olevan monelle yhtä pyhä kuin raamattu. Tosin uskomuksiin ja olettamuksiin psykiatrian osalta kuuluu myös. Toiveenani olisi saada psykiatristen potilaiden oikeudet todellisuudessa toimimaan. Puolueeton valvova elin joka puuttuisi asioihin.. Mielummin tartun Raamatun toivoon ja rakkauteen kun kylmiin hoitajiin pilleripurkkeineen ja injektioineen.

Lue lisää

Näitä asioita ajetaan aivan muualla kuin kokemusasiantuntijana.

Anonyymi kirjoitti:

Näitä asioita ajetaan aivan muualla kuin kokemusasiantuntijana.

Sinä voisitkin kertoa kuinka asioihin voi vaikuttaa? Lähtisin mielummin rakentamaan tätä pohjalta, että mahdollisimman moni tulisi kuulluksi ja tietoisiksi oikeuksistaan joita tunnutaan polkevan säälittä avun nimissä. Toivonkin että mahdollisimman moni kertoisikin ehkä jopa traumaattisista kokemuksistaan. Toki hyväksyn myös mielipiteet joissa apua on saatu ja menetelty oikein.

Anonyymi kirjoitti:

Sinä voisitkin kertoa kuinka asioihin voi vaikuttaa? Lähtisin mielummin rakentamaan tätä pohjalta, että mahdollisimman moni tulisi kuulluksi ja tietoisiksi oikeuksistaan joita tunnutaan polkevan säälittä avun nimissä. Toivonkin että mahdollisimman moni kertoisikin ehkä jopa traumaattisista kokemuksistaan. Toki hyväksyn myös mielipiteet joissa apua on saatu ja menetelty oikein.

Lue lisää

Jokainen joutuu itse etsimään sen itselleen luontevimman vaikutuskanavan, sitä ei voi antaa valmiiksi. Se voi olla vaikka tämä suomi 24, vaikkaa täällä narratiivi onkin vähän kapea.

On myös ihmisiä, jotka pyrkivät vaikuttamaan politiikassa, tai vaikka järjestöissä.

Mutta oli kyse minkä tahansa asian aktivismista tai puolesta taistelemisesta, niin se on myös hyvin kuluttavaa, ja harva sitä jaksaa ainakaan pidemmän päälle.

Anonyymi kirjoitti:

Sinä voisitkin kertoa kuinka asioihin voi vaikuttaa? Lähtisin mielummin rakentamaan tätä pohjalta, että mahdollisimman moni tulisi kuulluksi ja tietoisiksi oikeuksistaan joita tunnutaan polkevan säälittä avun nimissä. Toivonkin että mahdollisimman moni kertoisikin ehkä jopa traumaattisista kokemuksistaan. Toki hyväksyn myös mielipiteet joissa apua on saatu ja menetelty oikein.

Lue lisää

Ainakin niin, että jos voi ja kykenee ja on motivaatiota ja mahdollista, kouluttautuu sos.-ja terveydenhuoltoalalle. Oma käsitelty ja hoidettu kokemus on paras ymmärrys. Siellähän on monia akuutisti mt-ongelmaisia ja entisiä mt-ongelmaisia työntekijöinä. Oikeastaan isot muutokset voi tehdä vain sisältä käsin.

Tietysti eri lakialoitteiden ajaminen tehdään isolla porukalla ja siihen tarvitaan sitten kenttä- ja tiedotustyötä ja niitä vapaaehtoisia. Tuo ruohonjuuritason työ on yhtä tärkeä kuin sos.- ja terveysalalla sisältäpäin vaikuttaminen. Mielestäni olet oikealla asialla ja sinun tavoite on hieno. Moni potilas ei tiedä oikeuksistaan eikä niistä monille potilaille välttämättä kerrota. Jokainen joutuu itse ottamaan selvää, jos jaksaa ja haluaa ja ymmärtää. Moni ei omien sairauden ja elämäntilanteen uuvuttavana sitä jaksa usein tehdä. Monen sairastuneen läheisetkin väsyy, hekään ei välttämättä jaksa ja tiedosta sairastuneen lähimmäisen oikeuksia.

Anonyymi kirjoitti:

Jokainen joutuu itse etsimään sen itselleen luontevimman vaikutuskanavan, sitä ei voi antaa valmiiksi. Se voi olla vaikka tämä suomi 24, vaikkaa täällä narratiivi onkin vähän kapea.

On myös ihmisiä, jotka pyrkivät vaikuttamaan politiikassa, tai vaikka järjestöissä.

Mutta oli kyse minkä tahansa asian aktivismista tai puolesta taistelemisesta, niin se on myös hyvin kuluttavaa, ja harva sitä jaksaa ainakaan pidemmän päälle.

Lue lisää

Järjestötyö on hyvä. Ei kukaan jaksa yksin sotia kauaa aikaa. Lakiasioihin liittyen voi olla yhteydessä kansanedustajiin ja informoida heitä. Politiikaan vaan mukaan, kunnallisvaalitkin on jo ovella!

Anonyymi kirjoitti:

Jokainen joutuu itse etsimään sen itselleen luontevimman vaikutuskanavan, sitä ei voi antaa valmiiksi. Se voi olla vaikka tämä suomi 24, vaikkaa täällä narratiivi onkin vähän kapea.

On myös ihmisiä, jotka pyrkivät vaikuttamaan politiikassa, tai vaikka järjestöissä.

Mutta oli kyse minkä tahansa asian aktivismista tai puolesta taistelemisesta, niin se on myös hyvin kuluttavaa, ja harva sitä jaksaa ainakaan pidemmän päälle.

Lue lisää

Kokemusasiantuntija on vain keino saada julkisuutta, ja tulla vaaleissa valituksi valtuustoon tai jopa eduskuntaan.
Itsensä ja sukulaistensa tekemisiä ja tekemättä jättämisiä nämä "asiantuntijat" korostavat muille ihmisille puhuessaan. Jos lapsi ajaa ilman ajokorttia kännissä autolla, ja sitten menehtyy liikenneonnettomuudessa, niin tällaisen henkilön vanhemmat uhriutuvat julkisuudessa olemalla kokemusasiantuntijoita.

Kiitos. Toivoisinkin tästä ihan asiallista keskustelua ilman että kukaan vetää herneitä nenään. Lääkäreiltä olen joskus keskustellessani saanut ihan uskomattomia kommentteja. Lääkkeiden haitat on kielletty psykiatrian puolella ja kun olen sitten mennyt tutkituttamaan fyysistä vaivaani on asia selitetty lääkkeestä johtuvaksi. Kun puhuin peloistani lääkitykseen liittyen kommentoitiin minua lääkekielteiseksi. Kirjauksia tulee ihan ihmeellisistä asioista käytöksestä ulkonäköön.. Luettelin monta haittavaikutusta lääkkeestä mutta tekstiin kirjattiin vain yksi.

Mielenkiintoinen puheenvuoro! Kiitos tästä!

"En näe mitään syytä, miksei esim. MTKL:n koulutukseen pääsisi, vaikka kokemukset käypähoidosta olisi ollteet kielteisiä."

En tiedä enempää MTKL:n kokemusasiantuntijakoulutuksista, enkä itse ole kokemusasiantuntija, mutta yksi kohtaaminen erään sellaisen kanssa antoi viitteitä. Soitin erään ystäväni puolesta MTKL:n ilmaiseen neuvontanumeroon, jossa vastasi etunimellään esittäytynyt kokemusasiantuntija. Kysyin, kuinka ystäväni voisi saada hoitotahon kanssa sovittua tavoitteitaan lääkevierottautumisesta ja itsenäisestä asumisesta. Hänellä oli takanaan monen vuoden painostettu ja välillä suoranaisesti pakotettukin lääkkeenotto. Hän joutui kyseiselläkin hetkellä käymään 2 vk välein neurolepti-injektioilla, joiden koki huonontavan vointiaan merkittävästi. Muitakin pakollisia lääkkeitä oli. Hän asui asumispalveluyksikössä, jossa ei voinut kieltäytyä lääkkeistä, muuten uhattiin sairaalaan joutumisella psykoosiepäilyn perusteella. Ystäväni ei ollut vähääkään psykoottinen, vaan aivan täysissä järjissään, epätoivoinen kuitenkin tilanteestaan ja ettei saanut lääkekierrettä poikki. Kyselin kokemusasiantuntijalta neuvoja kuinka keskustella hoitotahon kanssa, ja olisiko jotain sääntöjä tai toimintamalleja joihin vedota.

Kokemusasiantuntijan vastaukset olivat järkyttävän yhtä-tyhjän-kanssa. Hän ei ottanut kantaa käytännöllisesti katsoen mihinkään. Ainoa, mitä hän toisti, että "lääkäri päättää lääkityksestä." Ja kehotti keskustelemaan lääkärin kanssa. No sitähän ystäväni oli koko ajan tehnytkin, ja minäkin hänen puolestaan , tukihenkilönä hoitokokouksissa. Mikään keskustelu ei kuitenkaan ole auttanut, lääkärit eivät suostu edes vähentämään hänen lääkityksiään saati aloittamaan vierotusta. Kerroin, että olen itsekin havainnut, ettei ystävääni ole hoitotaholta kuunneltu. "Kyllä minua ainakin on kuunneltu kun olen halunnut vaihtaa lääkitystä", kertoi kokemusasiantuntija kokemuksistaan. Että se siitä. Mitään enempää en saanut hänestä irti.

Tuli hurjan surullinen ja levoton olo sekä ystäväni että kaikkien niiden puolesta, jotka ovat tuossa samassa "myllyssä.." En ihmettelisi, vaikka jollekulle tulisi todella paranoidisia tunnelmiakin, kun jatkuvasti on vastassa muuri. Ymmärtämättömyyden ja kuuntelemattomuuden ja suoranaisen tietämättömyyden muuri, joka taholta.

Kaikki pitävät vaan "hulluna." Ja "kokemusasiantuntijan" kohtaaminen voi olla siinä tilanteessa se viimeinen niitti.

Kun tulee kohdelluksi omassa tilanteessaan noin, ja joka taholta tulee samaa viestiä, että olet hullu, ja et voi ymmärtää omista asioistasi mitään, ja että olet täysin väärässä kun kuvittelet jonkun saamasi hoidon olevan haitallista, niin voi olla vaikea kuvitella mielessään että voisi olla toisenlaistakin suhtautumista.

Anonyymi kirjoitti:

"En näe mitään syytä, miksei esim. MTKL:n koulutukseen pääsisi, vaikka kokemukset käypähoidosta olisi ollteet kielteisiä."

En tiedä enempää MTKL:n kokemusasiantuntijakoulutuksista, enkä itse ole kokemusasiantuntija, mutta yksi kohtaaminen erään sellaisen kanssa antoi viitteitä. Soitin erään ystäväni puolesta MTKL:n ilmaiseen neuvontanumeroon, jossa vastasi etunimellään esittäytynyt kokemusasiantuntija. Kysyin, kuinka ystäväni voisi saada hoitotahon kanssa sovittua tavoitteitaan lääkevierottautumisesta ja itsenäisestä asumisesta. Hänellä oli takanaan monen vuoden painostettu ja välillä suoranaisesti pakotettukin lääkkeenotto. Hän joutui kyseiselläkin hetkellä käymään 2 vk välein neurolepti-injektioilla, joiden koki huonontavan vointiaan merkittävästi. Muitakin pakollisia lääkkeitä oli. Hän asui asumispalveluyksikössä, jossa ei voinut kieltäytyä lääkkeistä, muuten uhattiin sairaalaan joutumisella psykoosiepäilyn perusteella. Ystäväni ei ollut vähääkään psykoottinen, vaan aivan täysissä järjissään, epätoivoinen kuitenkin tilanteestaan ja ettei saanut lääkekierrettä poikki. Kyselin kokemusasiantuntijalta neuvoja kuinka keskustella hoitotahon kanssa, ja olisiko jotain sääntöjä tai toimintamalleja joihin vedota.

Kokemusasiantuntijan vastaukset olivat järkyttävän yhtä-tyhjän-kanssa. Hän ei ottanut kantaa käytännöllisesti katsoen mihinkään. Ainoa, mitä hän toisti, että "lääkäri päättää lääkityksestä." Ja kehotti keskustelemaan lääkärin kanssa. No sitähän ystäväni oli koko ajan tehnytkin, ja minäkin hänen puolestaan , tukihenkilönä hoitokokouksissa. Mikään keskustelu ei kuitenkaan ole auttanut, lääkärit eivät suostu edes vähentämään hänen lääkityksiään saati aloittamaan vierotusta. Kerroin, että olen itsekin havainnut, ettei ystävääni ole hoitotaholta kuunneltu. "Kyllä minua ainakin on kuunneltu kun olen halunnut vaihtaa lääkitystä", kertoi kokemusasiantuntija kokemuksistaan. Että se siitä. Mitään enempää en saanut hänestä irti.

Tuli hurjan surullinen ja levoton olo sekä ystäväni että kaikkien niiden puolesta, jotka ovat tuossa samassa "myllyssä.." En ihmettelisi, vaikka jollekulle tulisi todella paranoidisia tunnelmiakin, kun jatkuvasti on vastassa muuri. Ymmärtämättömyyden ja kuuntelemattomuuden ja suoranaisen tietämättömyyden muuri, joka taholta.

Kaikki pitävät vaan "hulluna." Ja "kokemusasiantuntijan" kohtaaminen voi olla siinä tilanteessa se viimeinen niitti.

Kun tulee kohdelluksi omassa tilanteessaan noin, ja joka taholta tulee samaa viestiä, että olet hullu, ja et voi ymmärtää omista asioistasi mitään, ja että olet täysin väärässä kun kuvittelet jonkun saamasi hoidon olevan haitallista, niin voi olla vaikea kuvitella mielessään että voisi olla toisenlaistakin suhtautumista.

Lue lisää

Lääkärin kanssa ei kannata alkaa väitellä lääkityksestä. Minun psykiatri on päättänyt, että minulle annetaan injektio eikä mitkään järki puheet haittavaikutuksista auta mitään. On sukurasite diabeteksesta ja nyt jo esidiabetes kolkuttaa ovella ja paino nousee jatkuvasti, sydänoireita on ja nukkua voisi kellon ympäri.

Niinpä päätin, että lopetan omin voimin injektion, kävi miten kävi. Tähän toki vertaistuki olisi paikallaan, mutta ei ole sellaista tahoa olemassa. Lääkärin sana on aina se viimeinen sana.

Anonyymi kirjoitti:

"En näe mitään syytä, miksei esim. MTKL:n koulutukseen pääsisi, vaikka kokemukset käypähoidosta olisi ollteet kielteisiä."

En tiedä enempää MTKL:n kokemusasiantuntijakoulutuksista, enkä itse ole kokemusasiantuntija, mutta yksi kohtaaminen erään sellaisen kanssa antoi viitteitä. Soitin erään ystäväni puolesta MTKL:n ilmaiseen neuvontanumeroon, jossa vastasi etunimellään esittäytynyt kokemusasiantuntija. Kysyin, kuinka ystäväni voisi saada hoitotahon kanssa sovittua tavoitteitaan lääkevierottautumisesta ja itsenäisestä asumisesta. Hänellä oli takanaan monen vuoden painostettu ja välillä suoranaisesti pakotettukin lääkkeenotto. Hän joutui kyseiselläkin hetkellä käymään 2 vk välein neurolepti-injektioilla, joiden koki huonontavan vointiaan merkittävästi. Muitakin pakollisia lääkkeitä oli. Hän asui asumispalveluyksikössä, jossa ei voinut kieltäytyä lääkkeistä, muuten uhattiin sairaalaan joutumisella psykoosiepäilyn perusteella. Ystäväni ei ollut vähääkään psykoottinen, vaan aivan täysissä järjissään, epätoivoinen kuitenkin tilanteestaan ja ettei saanut lääkekierrettä poikki. Kyselin kokemusasiantuntijalta neuvoja kuinka keskustella hoitotahon kanssa, ja olisiko jotain sääntöjä tai toimintamalleja joihin vedota.

Kokemusasiantuntijan vastaukset olivat järkyttävän yhtä-tyhjän-kanssa. Hän ei ottanut kantaa käytännöllisesti katsoen mihinkään. Ainoa, mitä hän toisti, että "lääkäri päättää lääkityksestä." Ja kehotti keskustelemaan lääkärin kanssa. No sitähän ystäväni oli koko ajan tehnytkin, ja minäkin hänen puolestaan , tukihenkilönä hoitokokouksissa. Mikään keskustelu ei kuitenkaan ole auttanut, lääkärit eivät suostu edes vähentämään hänen lääkityksiään saati aloittamaan vierotusta. Kerroin, että olen itsekin havainnut, ettei ystävääni ole hoitotaholta kuunneltu. "Kyllä minua ainakin on kuunneltu kun olen halunnut vaihtaa lääkitystä", kertoi kokemusasiantuntija kokemuksistaan. Että se siitä. Mitään enempää en saanut hänestä irti.

Tuli hurjan surullinen ja levoton olo sekä ystäväni että kaikkien niiden puolesta, jotka ovat tuossa samassa "myllyssä.." En ihmettelisi, vaikka jollekulle tulisi todella paranoidisia tunnelmiakin, kun jatkuvasti on vastassa muuri. Ymmärtämättömyyden ja kuuntelemattomuuden ja suoranaisen tietämättömyyden muuri, joka taholta.

Kaikki pitävät vaan "hulluna." Ja "kokemusasiantuntijan" kohtaaminen voi olla siinä tilanteessa se viimeinen niitti.

Kun tulee kohdelluksi omassa tilanteessaan noin, ja joka taholta tulee samaa viestiä, että olet hullu, ja et voi ymmärtää omista asioistasi mitään, ja että olet täysin väärässä kun kuvittelet jonkun saamasi hoidon olevan haitallista, niin voi olla vaikea kuvitella mielessään että voisi olla toisenlaistakin suhtautumista.

Lue lisää

Tähän täytyy kysyä, että miksi sinä et ole siellä vastaamassa siihen puhelimeen?
Siis aikuisten oikeesti, jos sinä tiedät asiat paremmin kuin suurin osa ihmisistä, niin miksi pitää kynttilää vakan alla?

Anonyymi kirjoitti:

Tähän täytyy kysyä, että miksi sinä et ole siellä vastaamassa siihen puhelimeen?
Siis aikuisten oikeesti, jos sinä tiedät asiat paremmin kuin suurin osa ihmisistä, niin miksi pitää kynttilää vakan alla?

Lue lisää

Eipä tässä nyt ole kyse tuosta. Varmaan ahdistaa kuunnella samaa mantraa kun vaihtoehtojakin todellisuudessa olisi.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkärin kanssa ei kannata alkaa väitellä lääkityksestä. Minun psykiatri on päättänyt, että minulle annetaan injektio eikä mitkään järki puheet haittavaikutuksista auta mitään. On sukurasite diabeteksesta ja nyt jo esidiabetes kolkuttaa ovella ja paino nousee jatkuvasti, sydänoireita on ja nukkua voisi kellon ympäri.

Niinpä päätin, että lopetan omin voimin injektion, kävi miten kävi. Tähän toki vertaistuki olisi paikallaan, mutta ei ole sellaista tahoa olemassa. Lääkärin sana on aina se viimeinen sana.

Lue lisää

"Niinpä päätin, että lopetan omin voimin injektion, kävi miten kävi. Tähän toki vertaistuki olisi paikallaan, mutta ei ole sellaista tahoa olemassa."

https://madinfinland.org/toiminta/taho-helsinki/ssri-ryhma/

https://madinfinland.org/toiminta/taho-tampere/vieroitusryhma/

Anonyymi kirjoitti:

Lääkärin kanssa ei kannata alkaa väitellä lääkityksestä. Minun psykiatri on päättänyt, että minulle annetaan injektio eikä mitkään järki puheet haittavaikutuksista auta mitään. On sukurasite diabeteksesta ja nyt jo esidiabetes kolkuttaa ovella ja paino nousee jatkuvasti, sydänoireita on ja nukkua voisi kellon ympäri.

Niinpä päätin, että lopetan omin voimin injektion, kävi miten kävi. Tähän toki vertaistuki olisi paikallaan, mutta ei ole sellaista tahoa olemassa. Lääkärin sana on aina se viimeinen sana.

Lue lisää

"Niinpä päätin, että lopetan omin voimin injektion, kävi miten kävi. Tähän toki vertaistuki olisi paikallaan"
Käytännön neuvoja psyykenlääkevierotuksesta saa ainakin Mad in Finland-sivustolta, jota ylläpitää Tarpeenmukainen hoito ry, ja yhdistyksen tilaisuuksista joista esim. youtubessa video:

Psyykenlääkevieroitus: uhka vai mahdollisuus?
https://www.youtube.com/watch?v=o4qv_97qXDw

Tärkeintä on, että lopettaa hitaasti. Yleisesti vierotukseen perehtyneet lääkärit ja omakohtaisesti kokeneet suosittelevat 10 prosentin vähennystä useammaksi viikoksi tai pidemmäksikin ajaksi kerrallaan, riippuen kauanko on ehtinyt lääkkeitä käyttää. Ravinto ja liikunta ovat hyvin tärkeitä, esim. liikunta edistää aineiden poistumista kehosta hien ja muiden eritteiden kautta. Ravinnosta saatavat pro- ja prebiootit pitävät suoliston kunnossa, ja suolistossa syntyy noin puolet hermoston välittäjäaineista:

Psykobiooteista apua ahdistukseen ja masennukseen
https://madinfinland.org/psykobiooteista-apua-ahdistukseen-ja-masennukseen/

Anonyymi kirjoitti:

Lääkärin kanssa ei kannata alkaa väitellä lääkityksestä. Minun psykiatri on päättänyt, että minulle annetaan injektio eikä mitkään järki puheet haittavaikutuksista auta mitään. On sukurasite diabeteksesta ja nyt jo esidiabetes kolkuttaa ovella ja paino nousee jatkuvasti, sydänoireita on ja nukkua voisi kellon ympäri.

Niinpä päätin, että lopetan omin voimin injektion, kävi miten kävi. Tähän toki vertaistuki olisi paikallaan, mutta ei ole sellaista tahoa olemassa. Lääkärin sana on aina se viimeinen sana.

Lue lisää

Onpa sinulla julma psykiatri. Ei tunnu olevan inhimillisyyttä tippaakaan.
Injektoikoon ko. psykiatri vain itseään.

Edellä mainittu ystäväni joutui asumispalveluyksikköön siten, että hoitotaho painosti hänet sanomaan irti pitkäaikainen, kohtuuhintainen vuokra-asuntonsa, jossa hän viihtyi ja tunsi paljon naapureitakin. Hän tuli kaikkien kanssa toimeen ja välit vuokranantajaan olivat kunnossa, oma talous kunnossa. Ongelmana oli että hänen oli vaikea suoriutua asuntonsa siivouksesta. Hän yritti kaikin voimin, mutta pitkäaikainen vahvojen lääkkeiden käyttö oli saanut hänelle aikaan niin paljon fyysisiä vaikeuksia liikkumisen ja lihasvoiman vähenemisen ym. suhteen, että siivous oli hankalaa. Hän kärsi itse tilanteesta ja koetti hakea apua ja onnistuikin, välillä mm. saamaan vapaaehtoistyöntekijän jostain kolmannen sektorin järjestöstä. Yritti siis kaikin puolin aktiivisesti saada asiaa järjestykseen. Mitään kunnallista kotiapua hänelle ei sairaalan eikä sossun puolelta koskaan tarjottu. Sen sijaan, kun hoitotaho sitten taas kutsui hoitoneuvotteluun ja sen seurauksena teki myös kotikäynnin, he alkoivat painostaa häntä muuttamaan palveluasuntoon. Ystäväni koetti turhaan selittää tarvitsevansa vain siivousapua, ja että hänen liikkumisvaikeutensa (ei mm. pysty kantamaan mitään painavaa) johtuvat 15 vuoden moninkertaisesta jatkuvasta lääkityksestä ja monista injektioista, jotka nekin vaurioittavat käsivarren toimintaa kun niitä annetaan niin paljon kuin hänelle. Hoitotaho oli saanut päähänsä, että hän ei voinut asua omassa asunnossaan. He tolkuttivat hänelle tätä ja maalailivat ruusuisia kuvia helposta palveluasumisesta uudenuutukaisessa asumispalveluyksikössä, kunnes hän antoi periksi. Siellä hän joutui ympärivuorokautiseen valvontaan, ilman mitään itsenäisyyttä, eikä mitään mahdollisuutta päättää itse lääkkeenotostaan. Palveluasunnon vuokra oli kaksinkertainen hänen entiseensä verrattuna, ja siihen sisältyi kehno ruoka ja velvollisuus osallistua yhteisten tilojen siivoukseen. Palveluasunnon vuokraan ja "palvelumaksuihin" ("palvelu" oli yhtä kuin lääkkeenoton vahtiminen) hupeni melkein koko hänen eläkkeensä. Hän huomasi joutuneensa käytännöllisesti katsoen helvettiin. Hänen joka askeltaan vahdittiin, häntä opastettiin kuin lasta perusasioissa jotka hän hallitsi, ja hänestä tehtiin päivittäin loukkaavansävyisiä kirjauksia palvelutalon asukasrekisteriin. ... No, tämä menee vähän aiheen ohi, mutta kun mainittiin asunnottomuus. Psykiatria voi siis todella saattaa ihmisen asunnottomaksi. - Loppu hyvin kuitenkin, kun hän sai asunnon erään sukulaisensa luota. Silloin hoitotahokin jätti rauhaan. Mutta ratkaisu on vain väliaikainen.

Anonyymi kirjoitti:

Edellä mainittu ystäväni joutui asumispalveluyksikköön siten, että hoitotaho painosti hänet sanomaan irti pitkäaikainen, kohtuuhintainen vuokra-asuntonsa, jossa hän viihtyi ja tunsi paljon naapureitakin. Hän tuli kaikkien kanssa toimeen ja välit vuokranantajaan olivat kunnossa, oma talous kunnossa. Ongelmana oli että hänen oli vaikea suoriutua asuntonsa siivouksesta. Hän yritti kaikin voimin, mutta pitkäaikainen vahvojen lääkkeiden käyttö oli saanut hänelle aikaan niin paljon fyysisiä vaikeuksia liikkumisen ja lihasvoiman vähenemisen ym. suhteen, että siivous oli hankalaa. Hän kärsi itse tilanteesta ja koetti hakea apua ja onnistuikin, välillä mm. saamaan vapaaehtoistyöntekijän jostain kolmannen sektorin järjestöstä. Yritti siis kaikin puolin aktiivisesti saada asiaa järjestykseen. Mitään kunnallista kotiapua hänelle ei sairaalan eikä sossun puolelta koskaan tarjottu. Sen sijaan, kun hoitotaho sitten taas kutsui hoitoneuvotteluun ja sen seurauksena teki myös kotikäynnin, he alkoivat painostaa häntä muuttamaan palveluasuntoon. Ystäväni koetti turhaan selittää tarvitsevansa vain siivousapua, ja että hänen liikkumisvaikeutensa (ei mm. pysty kantamaan mitään painavaa) johtuvat 15 vuoden moninkertaisesta jatkuvasta lääkityksestä ja monista injektioista, jotka nekin vaurioittavat käsivarren toimintaa kun niitä annetaan niin paljon kuin hänelle. Hoitotaho oli saanut päähänsä, että hän ei voinut asua omassa asunnossaan. He tolkuttivat hänelle tätä ja maalailivat ruusuisia kuvia helposta palveluasumisesta uudenuutukaisessa asumispalveluyksikössä, kunnes hän antoi periksi. Siellä hän joutui ympärivuorokautiseen valvontaan, ilman mitään itsenäisyyttä, eikä mitään mahdollisuutta päättää itse lääkkeenotostaan. Palveluasunnon vuokra oli kaksinkertainen hänen entiseensä verrattuna, ja siihen sisältyi kehno ruoka ja velvollisuus osallistua yhteisten tilojen siivoukseen. Palveluasunnon vuokraan ja "palvelumaksuihin" ("palvelu" oli yhtä kuin lääkkeenoton vahtiminen) hupeni melkein koko hänen eläkkeensä. Hän huomasi joutuneensa käytännöllisesti katsoen helvettiin. Hänen joka askeltaan vahdittiin, häntä opastettiin kuin lasta perusasioissa jotka hän hallitsi, ja hänestä tehtiin päivittäin loukkaavansävyisiä kirjauksia palvelutalon asukasrekisteriin. ... No, tämä menee vähän aiheen ohi, mutta kun mainittiin asunnottomuus. Psykiatria voi siis todella saattaa ihmisen asunnottomaksi. - Loppu hyvin kuitenkin, kun hän sai asunnon erään sukulaisensa luota. Silloin hoitotahokin jätti rauhaan. Mutta ratkaisu on vain väliaikainen.

Lue lisää

Sosialistiset piirimielisairaalat lopetettiin ja rakennettiin kapitalistisia asumispalveluyksikköjä.

Anonyymi kirjoitti:

Sosialistiset piirimielisairaalat lopetettiin ja rakennettiin kapitalistisia asumispalveluyksikköjä.

Nykyajan polarisoituva maailma aiheuttaa myös pyrkimyksen ajaa mielenterveysleimatut "avohoidossa" olevat ihmiset takaisin yhteiskunnasta eristetyiksi.
Tässä kehityksessä mielenterveysvainosta irti päässeet ihmiset päätyvät "avohoitoon" asunnottomiksi. Asunnottomuus eristää ihmisen yhteiskunnasta olosuhteisiin jotka tappavat ihmisen.

Anonyymi kirjoitti:

Nykyajan polarisoituva maailma aiheuttaa myös pyrkimyksen ajaa mielenterveysleimatut "avohoidossa" olevat ihmiset takaisin yhteiskunnasta eristetyiksi.
Tässä kehityksessä mielenterveysvainosta irti päässeet ihmiset päätyvät "avohoitoon" asunnottomiksi. Asunnottomuus eristää ihmisen yhteiskunnasta olosuhteisiin jotka tappavat ihmisen.

Lue lisää

Mielenterveysleimattuja ihmisiä pyritään myös sijoittamaan asuinkelvottomiin asuntoihin joiden valehdellaan olevan asuinkelpoisia. Näin yhteiskunta säilyttää "oikeudenmukaisuutensa" vaikka kaksinaamaisuudessaan todellisuudessa tekee ihmisestä asunnottoman. Ihmiselle voidaan myös henkisen väkivallan muodossa tarjota "apua" asumispalveluyksikön muodossa jonka "vaatimuksia" asunnoton ei täytä.

Psykiatrian perimmäinen tarkoitus on eristää ihminen yhteiskunnasta.

Anonyymi kirjoitti:

Edellä mainittu ystäväni joutui asumispalveluyksikköön siten, että hoitotaho painosti hänet sanomaan irti pitkäaikainen, kohtuuhintainen vuokra-asuntonsa, jossa hän viihtyi ja tunsi paljon naapureitakin. Hän tuli kaikkien kanssa toimeen ja välit vuokranantajaan olivat kunnossa, oma talous kunnossa. Ongelmana oli että hänen oli vaikea suoriutua asuntonsa siivouksesta. Hän yritti kaikin voimin, mutta pitkäaikainen vahvojen lääkkeiden käyttö oli saanut hänelle aikaan niin paljon fyysisiä vaikeuksia liikkumisen ja lihasvoiman vähenemisen ym. suhteen, että siivous oli hankalaa. Hän kärsi itse tilanteesta ja koetti hakea apua ja onnistuikin, välillä mm. saamaan vapaaehtoistyöntekijän jostain kolmannen sektorin järjestöstä. Yritti siis kaikin puolin aktiivisesti saada asiaa järjestykseen. Mitään kunnallista kotiapua hänelle ei sairaalan eikä sossun puolelta koskaan tarjottu. Sen sijaan, kun hoitotaho sitten taas kutsui hoitoneuvotteluun ja sen seurauksena teki myös kotikäynnin, he alkoivat painostaa häntä muuttamaan palveluasuntoon. Ystäväni koetti turhaan selittää tarvitsevansa vain siivousapua, ja että hänen liikkumisvaikeutensa (ei mm. pysty kantamaan mitään painavaa) johtuvat 15 vuoden moninkertaisesta jatkuvasta lääkityksestä ja monista injektioista, jotka nekin vaurioittavat käsivarren toimintaa kun niitä annetaan niin paljon kuin hänelle. Hoitotaho oli saanut päähänsä, että hän ei voinut asua omassa asunnossaan. He tolkuttivat hänelle tätä ja maalailivat ruusuisia kuvia helposta palveluasumisesta uudenuutukaisessa asumispalveluyksikössä, kunnes hän antoi periksi. Siellä hän joutui ympärivuorokautiseen valvontaan, ilman mitään itsenäisyyttä, eikä mitään mahdollisuutta päättää itse lääkkeenotostaan. Palveluasunnon vuokra oli kaksinkertainen hänen entiseensä verrattuna, ja siihen sisältyi kehno ruoka ja velvollisuus osallistua yhteisten tilojen siivoukseen. Palveluasunnon vuokraan ja "palvelumaksuihin" ("palvelu" oli yhtä kuin lääkkeenoton vahtiminen) hupeni melkein koko hänen eläkkeensä. Hän huomasi joutuneensa käytännöllisesti katsoen helvettiin. Hänen joka askeltaan vahdittiin, häntä opastettiin kuin lasta perusasioissa jotka hän hallitsi, ja hänestä tehtiin päivittäin loukkaavansävyisiä kirjauksia palvelutalon asukasrekisteriin. ... No, tämä menee vähän aiheen ohi, mutta kun mainittiin asunnottomuus. Psykiatria voi siis todella saattaa ihmisen asunnottomaksi. - Loppu hyvin kuitenkin, kun hän sai asunnon erään sukulaisensa luota. Silloin hoitotahokin jätti rauhaan. Mutta ratkaisu on vain väliaikainen.

Lue lisää

Miksi ystäväsi ei hankkinut kotiinsa siivousapua vapailta markkinoilta? Olisi varmasti saanut!
Oliko hän niin sairas, ettei kyennyt hoitamaan asioitaan, vaan olisi tarvittu sosiaalitoimisto apuun? Silloin taisi palvelutalo olla se oikein paikka, vaikka ei vaan sopeutunut sinne. Ehkä psykiatrinen hoitolaitos on sitten ainoa, mitä enää voidaan tarjota. Yhteiskunnan keinot loppuvat tähän.
Ihan hyvä, että ottaa elämänsä omiin käsiinsä ja hoitaa asiansa itse!

Kuulostaa siltä että lain rajat rikkoutuvat joka kohdassa kirkkaasti.
Miksi sitten ei tapahdu rikoksia. Tapahtuuhan niitä, mutta laki on valikoivaa, eikä lainsuoja koske mielenterveysleimattuja.
Miksi, koska ihmisen eristäminen yhteiskunnasta on ristiriidassa ihmisoikeuksien suhteen ja eristämisen tarve on suurempi kuin ihmisoikeudet.
Ei tarvita yhteiskunnan illuminatia mielenterveysleimattujen syrjintään, kollektiivinen psykiatrian propagandan aiheuttama konsensus huolehtii mielenterveysleimattujen syrjinnästä yhteiskunnan joka alueella.

Psykiatria perustuu valheisiin ja sen aiheuttama mielenterveys-rasismi ruokkii psykiatrian olemassaoloa noidankehässä.
Gestapon noitavaino-oppien pohjalta kehittämä arjalaisen yhteiskunnan puhdistusväline jäi elämään kolmannen valtakunnan jäätyä haaveeksi.
Nyt sillä puhdistetaan yhteiskuntaa irrationaalisesti olosuhteiden suomina epämieluisista henkilöistä rikosten häiriötekijöihin.

Olisiko aika luopua yhteiskunnan irrationaalisesta puhdistamisesta ja keskittyä korona-epidemian rationaaliseen hoitamiseen käsienpesulla.
Näin korona aikana jokainen voi kokea mielenterveysleimaisen aseman kuvittelemalla korona-viruksen mielenterveysleimaksi.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi ystäväsi ei hankkinut kotiinsa siivousapua vapailta markkinoilta? Olisi varmasti saanut!
Oliko hän niin sairas, ettei kyennyt hoitamaan asioitaan, vaan olisi tarvittu sosiaalitoimisto apuun? Silloin taisi palvelutalo olla se oikein paikka, vaikka ei vaan sopeutunut sinne. Ehkä psykiatrinen hoitolaitos on sitten ainoa, mitä enää voidaan tarjota. Yhteiskunnan keinot loppuvat tähän.
Ihan hyvä, että ottaa elämänsä omiin käsiinsä ja hoitaa asiansa itse!

Lue lisää

"Miksi ystäväsi ei hankkinut kotiinsa siivousapua vapailta markkinoilta? Olisi varmasti saanut!"
Naurettavaa. Ystäväni on työkyvyttömyyseläkkeellä, ei hänellä ole varaa käyttää yksityisiä palveluja. Hän hoitaa asiansa mallikkaasti muutenkin, olosuhteisiin nähden. Vaikka hän on jatkuvasti ahdistunut siitä, kuinka psykiatria on heikentänyt hänen terveyttään ja pitää häntä otteessaan (paljolti laittomasti jopa) hän ihmeen sitkeästi jaksaa pitää puoliaan ja hoidella mm. raha-asioitaan. En tiedä olisiko esimerkiksi itselläni hoksottimet riittäneet ottaa selvää kolmannen sektorin järjestöistä, jotka tarjoavat ilmaiseksi siivousapua. Olisin varmaan alistunut jo kauan sitten, nähtyäni ja koettuani omalla kohdallani sen järjettömyyden, jonka terveydenhuoltojärjestelmän tällä sektorilla vallitsee.

Anonyymi kirjoitti:

Edellä mainittu ystäväni joutui asumispalveluyksikköön siten, että hoitotaho painosti hänet sanomaan irti pitkäaikainen, kohtuuhintainen vuokra-asuntonsa, jossa hän viihtyi ja tunsi paljon naapureitakin. Hän tuli kaikkien kanssa toimeen ja välit vuokranantajaan olivat kunnossa, oma talous kunnossa. Ongelmana oli että hänen oli vaikea suoriutua asuntonsa siivouksesta. Hän yritti kaikin voimin, mutta pitkäaikainen vahvojen lääkkeiden käyttö oli saanut hänelle aikaan niin paljon fyysisiä vaikeuksia liikkumisen ja lihasvoiman vähenemisen ym. suhteen, että siivous oli hankalaa. Hän kärsi itse tilanteesta ja koetti hakea apua ja onnistuikin, välillä mm. saamaan vapaaehtoistyöntekijän jostain kolmannen sektorin järjestöstä. Yritti siis kaikin puolin aktiivisesti saada asiaa järjestykseen. Mitään kunnallista kotiapua hänelle ei sairaalan eikä sossun puolelta koskaan tarjottu. Sen sijaan, kun hoitotaho sitten taas kutsui hoitoneuvotteluun ja sen seurauksena teki myös kotikäynnin, he alkoivat painostaa häntä muuttamaan palveluasuntoon. Ystäväni koetti turhaan selittää tarvitsevansa vain siivousapua, ja että hänen liikkumisvaikeutensa (ei mm. pysty kantamaan mitään painavaa) johtuvat 15 vuoden moninkertaisesta jatkuvasta lääkityksestä ja monista injektioista, jotka nekin vaurioittavat käsivarren toimintaa kun niitä annetaan niin paljon kuin hänelle. Hoitotaho oli saanut päähänsä, että hän ei voinut asua omassa asunnossaan. He tolkuttivat hänelle tätä ja maalailivat ruusuisia kuvia helposta palveluasumisesta uudenuutukaisessa asumispalveluyksikössä, kunnes hän antoi periksi. Siellä hän joutui ympärivuorokautiseen valvontaan, ilman mitään itsenäisyyttä, eikä mitään mahdollisuutta päättää itse lääkkeenotostaan. Palveluasunnon vuokra oli kaksinkertainen hänen entiseensä verrattuna, ja siihen sisältyi kehno ruoka ja velvollisuus osallistua yhteisten tilojen siivoukseen. Palveluasunnon vuokraan ja "palvelumaksuihin" ("palvelu" oli yhtä kuin lääkkeenoton vahtiminen) hupeni melkein koko hänen eläkkeensä. Hän huomasi joutuneensa käytännöllisesti katsoen helvettiin. Hänen joka askeltaan vahdittiin, häntä opastettiin kuin lasta perusasioissa jotka hän hallitsi, ja hänestä tehtiin päivittäin loukkaavansävyisiä kirjauksia palvelutalon asukasrekisteriin. ... No, tämä menee vähän aiheen ohi, mutta kun mainittiin asunnottomuus. Psykiatria voi siis todella saattaa ihmisen asunnottomaksi. - Loppu hyvin kuitenkin, kun hän sai asunnon erään sukulaisensa luota. Silloin hoitotahokin jätti rauhaan. Mutta ratkaisu on vain väliaikainen.

Lue lisää

Minusta tuntuu että hoitotaho pyrkii joskus helposti ylittämään valtuutensa vuokrasuhteen ja siivoamisen valvonnassa. Kiusaahan se on pienikin kiusa, isosta puhumattakaan. Tärkeintä on, että asunnolle ei aiheudu lopputarkastuksessa havaittavaa vahinkoa hoidon laiminlyönnin tms. vuoksi.

https://www.vuokraturva.fi/tietopankit/loppusiivous-ja-tavanomainen-kuluminen

Anonyymi kirjoitti:

Kuulostaa siltä että lain rajat rikkoutuvat joka kohdassa kirkkaasti.
Miksi sitten ei tapahdu rikoksia. Tapahtuuhan niitä, mutta laki on valikoivaa, eikä lainsuoja koske mielenterveysleimattuja.
Miksi, koska ihmisen eristäminen yhteiskunnasta on ristiriidassa ihmisoikeuksien suhteen ja eristämisen tarve on suurempi kuin ihmisoikeudet.
Ei tarvita yhteiskunnan illuminatia mielenterveysleimattujen syrjintään, kollektiivinen psykiatrian propagandan aiheuttama konsensus huolehtii mielenterveysleimattujen syrjinnästä yhteiskunnan joka alueella.

Psykiatria perustuu valheisiin ja sen aiheuttama mielenterveys-rasismi ruokkii psykiatrian olemassaoloa noidankehässä.
Gestapon noitavaino-oppien pohjalta kehittämä arjalaisen yhteiskunnan puhdistusväline jäi elämään kolmannen valtakunnan jäätyä haaveeksi.
Nyt sillä puhdistetaan yhteiskuntaa irrationaalisesti olosuhteiden suomina epämieluisista henkilöistä rikosten häiriötekijöihin.

Olisiko aika luopua yhteiskunnan irrationaalisesta puhdistamisesta ja keskittyä korona-epidemian rationaaliseen hoitamiseen käsienpesulla.
Näin korona aikana jokainen voi kokea mielenterveysleimaisen aseman kuvittelemalla korona-viruksen mielenterveysleimaksi.

Lue lisää

Psykiatria loi välineen ihmisen leimaamiseen ja eristämiseen yhteiskunnasta.
Eugeniikka ei ollut vain Saksalaisten suosiossa, se oli suosiossa kaikissa länsimaissa.
Yhdistämällä psykiatria eugeniikkaan oli mahdollista puhdistaa yhteiskuntaa vallitsevan ideologian mukaisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatria loi välineen ihmisen leimaamiseen ja eristämiseen yhteiskunnasta.
Eugeniikka ei ollut vain Saksalaisten suosiossa, se oli suosiossa kaikissa länsimaissa.
Yhdistämällä psykiatria eugeniikkaan oli mahdollista puhdistaa yhteiskuntaa vallitsevan ideologian mukaisesti.

Lue lisää

Eugeniikan historiaa.
https://en.wikipedia.org/wiki/Eugenics
https://en.wikipedia.org/wiki/Emil_Kraepelin
https://en.wikipedia.org/wiki/Eugen_Bleuler
https://en.wikipedia.org/wiki/Aktion_T4

Mutta kun ihminen ei itse hoida omia asioitaan, syystä tai toisesta, on tyydyttävä siihen, mitä julkinen huolenpito voi tarjota. Tämä vain on näin!

Anonyymi kirjoitti:

Mutta kun ihminen ei itse hoida omia asioitaan, syystä tai toisesta, on tyydyttävä siihen, mitä julkinen huolenpito voi tarjota. Tämä vain on näin!

Voisi olla toisin

Anonyymi kirjoitti:

Voisi olla toisin

Jos on nähty millaisia fyysisiä sivuoireita tulee, olisi lääkitys pitänyt vaihtaa tai sitä vähentää. Nyt potilas maksoi itsenäisyytensä hoidosta johon ei ole tyytyväinen. Vammautettu vasten tahtoaan.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta kun ihminen ei itse hoida omia asioitaan, syystä tai toisesta, on tyydyttävä siihen, mitä julkinen huolenpito voi tarjota. Tämä vain on näin!

No niinhän tämä on näin.
Julkinen huolenpito voisi toimia vähän paremmin jos niitä kiinnostaisi.

Moni ei vaan jaksa niitä omia oikeuksiaan vaatia eikä ottaa selvää niistä, jos ei satu olemaan niistä tietoinen. Moni mt-ongelmainen on siinä omassa elämäntilanteessaan jo niin väsynyt, että oman arjen pyörittäminen vie kaikki voimavarat eikä mihinkään "ylimääräiseen" ole voimia. Surullista.

Avohoidossa saa päättää hoidostaan. Saa vaikka lopettaa koko hoitosuhteen, jos haluaa.

Anonyymi kirjoitti:

Avohoidossa saa päättää hoidostaan. Saa vaikka lopettaa koko hoitosuhteen, jos haluaa.

Käytännössä avohoidossa oleva ei aina pysty lopettamaan hoitosuhdetta pelkällä omalla ilmoituksella, vaikka lain mukaan pitäisi voida. Painostetaan ja uhkaillaan sairaalaan lähettämisellä, psykoosiepäilyn perusteella. Psykoosiepäily on hyvin helppo perustella, käytännössä perusteita ei tarvita juuri ollenkaan, kun kyse on vasta "epäilystä." Neljän päivän tarkkailujakso suljetulla osastolla (ja siellä on sitten tosiaankin pakkolääkitys, koska sairaalassa pakkolääkintä on sallittua) on riittävä pelote useimmille.

Potilas on joskus aika heikossa asemassa päättämään itse hoitonsa lopettamisesta.
Kovin herkeästi vedotaan juuri sairaudentunnottomuuteen tms.

Vaikka laki sanoisi mitä niin kyse on tosiaankin tulkinnasta, kuka tulkitsee mahdollista paranemista ja miten tulkitsee.

Osa psykiatreista ei tahdo uskoa että joku saattaa oikeasti voida paremmin, kun taas jotkut psykiatrit uskovat.
Se on niin paljon lääkäristä kiinni, toki myös potilaan omasta voinnista.

Silloin jos ihminen on selkeästi esim. psykoosissa niin sen huomaa kyllä muutkin kuin psykiatrit. Jos taas kyse on jostain mielialahäiriöstä niin sitä on jo vaikeampi todeta.

Sairaudentunnosta vielä sen verran että osa ihmisistä myöntää ettei itsellä ole kaikki kunnossa, kun taas jotkut voivat väittää ettei ole mitään ongelmaa vaikka ehkä selkeästi olisikin.

Anonyymi kirjoitti:

Avohoidossa saa päättää hoidostaan. Saa vaikka lopettaa koko hoitosuhteen, jos haluaa.

Joo niin se on. Se 2 momentin tarkoitus on turvata potilaan oman tahdon toteutuminen silloinkin kun hän ei sitä itse pysty ilmaisemaan. Mutta valitettavasti on paskoja psykiatreja jotka kyselevät potilaan selän takana pahantahtoisilta omaisilta heidän kantaansa silloinkin kun potilas on jo selkeästi ilmoittanut, että ei hoitoa halua. Sellaiset pitäisi panna viralta ihmisiä rääkkäämästä, Eduskunnan oikeusasiamies ehkä voisi auttaa. Joskus tuntuu että kysymyksessä on kerta kaikkiaan murhayritys ja pitäisi panna poliisi asialle potilasta suojaamaan. Onko joku onnistunut saamaan siltä taholta apua? Kyllähän eduskunnan oikeusasiamies kai voi puuttua poliisinkin tekemisiin ja tekemättä jättämisiin. Heissähän on myös sadistisia piruja jos on psykiatreissakin.

Anonyymi kirjoitti:

Joo niin se on. Se 2 momentin tarkoitus on turvata potilaan oman tahdon toteutuminen silloinkin kun hän ei sitä itse pysty ilmaisemaan. Mutta valitettavasti on paskoja psykiatreja jotka kyselevät potilaan selän takana pahantahtoisilta omaisilta heidän kantaansa silloinkin kun potilas on jo selkeästi ilmoittanut, että ei hoitoa halua. Sellaiset pitäisi panna viralta ihmisiä rääkkäämästä, Eduskunnan oikeusasiamies ehkä voisi auttaa. Joskus tuntuu että kysymyksessä on kerta kaikkiaan murhayritys ja pitäisi panna poliisi asialle potilasta suojaamaan. Onko joku onnistunut saamaan siltä taholta apua? Kyllähän eduskunnan oikeusasiamies kai voi puuttua poliisinkin tekemisiin ja tekemättä jättämisiin. Heissähän on myös sadistisia piruja jos on psykiatreissakin.

Lue lisää

Mikä ei tietenkään tarkoita, että kaikki omaiset olisivat pahnatahtoisia, mutta heitäkin löytyy. Tai sitten luottavat vain sokeasti psykiatreihin tai yhdistystensä työntekijöihin.

Anonyymi kirjoitti:

Joo niin se on. Se 2 momentin tarkoitus on turvata potilaan oman tahdon toteutuminen silloinkin kun hän ei sitä itse pysty ilmaisemaan. Mutta valitettavasti on paskoja psykiatreja jotka kyselevät potilaan selän takana pahantahtoisilta omaisilta heidän kantaansa silloinkin kun potilas on jo selkeästi ilmoittanut, että ei hoitoa halua. Sellaiset pitäisi panna viralta ihmisiä rääkkäämästä, Eduskunnan oikeusasiamies ehkä voisi auttaa. Joskus tuntuu että kysymyksessä on kerta kaikkiaan murhayritys ja pitäisi panna poliisi asialle potilasta suojaamaan. Onko joku onnistunut saamaan siltä taholta apua? Kyllähän eduskunnan oikeusasiamies kai voi puuttua poliisinkin tekemisiin ja tekemättä jättämisiin. Heissähän on myös sadistisia piruja jos on psykiatreissakin.

Lue lisää

"paskoja psykiatreja jotka kyselevät potilaan selän takana pahantahtoisilta omaisilta heidän kantaansa silloinkin kun potilas on jo selkeästi ilmoittanut, että ei hoitoa halua."

On tosiaankin tilanteita, että ihminen on passitettu pakkohoitoon omaisten "lähetteellä." Siis asiattomasti. Jos on joskus ennen ollut psykoosidiagnoosi, tarvitaan hyvin vähän, jotta ihminen voidaan määrätä tarkkailujaksolle "psykoosiepäilyn" perusteella. Omaisten ilmoitus saa tällöin aivan liian suuren painoarvon.

Monesti on niin, että ihmisen ongelmien taustalla on vaikeat, ristiriitaiset perhesuhteet. Varsinkin jos asuu yhä lapsuudenperheessä. On ihan tutkimustietoa, että monien psyykkisten ongelmien, mm. skitsofrenian, depression ja ahdistuneisuuden yksi syytekijä on henkinen väkivalta kasvuympäristössä, ja mahdollisesti vanhemmat, jotka harjoittavat lapsiinsa ns. kaksoisviestintää. Tällaisessa ristiriitaisen vuorovaikutuksen ympäristössä lapsi ja nuori joutuu kehittämään suhteensa maailmaan omalaatuiseksi, ja selviytymään keinoilla jotka eivät toimi muualla kuin omassa perheessä. Tulee siis vaikeuksia. Ne voivat jossain vaiheessa puhjeta psykoosina tai muuna vakavana ongelmana, josta tulee diagnoosi.

Kun tällaisessa ongelmallisessa (mutta mahdollisesti ulospäin normaalilta näyttävässä) perheessä kasvanut ei enää kestä, ja joutuu sairaalaan, ja palaa sieltä kotiin (koska ei muualla pärjää), niin hänen on tosi vaikea enää itsenäistyä. Hänestä tulee pysyvästi psykiatrian "potilas". Ja kun hänen "mittansa täyttyy" aina välillä hänen eläessään samassa painostavan vuorovaikutuksen piirissä missä kasvoi, tulee tilanteita, jossa "järkevät" ja "terveet" vanhemmat "joutuvat" soittamaan ambulanssin.

Joskus voi tietysti olla aidostikin huolta antavia tilanteita, jolloin omaiset turvautuvat siihen ainoaan tahoon, johon voivat ottaa yhteyttä. Eivätkä kaikki perheet toki ole tällä tavalla kieroutuneita. Mutta jotkut ovat.

Anonyymi kirjoitti:

"paskoja psykiatreja jotka kyselevät potilaan selän takana pahantahtoisilta omaisilta heidän kantaansa silloinkin kun potilas on jo selkeästi ilmoittanut, että ei hoitoa halua."

On tosiaankin tilanteita, että ihminen on passitettu pakkohoitoon omaisten "lähetteellä." Siis asiattomasti. Jos on joskus ennen ollut psykoosidiagnoosi, tarvitaan hyvin vähän, jotta ihminen voidaan määrätä tarkkailujaksolle "psykoosiepäilyn" perusteella. Omaisten ilmoitus saa tällöin aivan liian suuren painoarvon.

Monesti on niin, että ihmisen ongelmien taustalla on vaikeat, ristiriitaiset perhesuhteet. Varsinkin jos asuu yhä lapsuudenperheessä. On ihan tutkimustietoa, että monien psyykkisten ongelmien, mm. skitsofrenian, depression ja ahdistuneisuuden yksi syytekijä on henkinen väkivalta kasvuympäristössä, ja mahdollisesti vanhemmat, jotka harjoittavat lapsiinsa ns. kaksoisviestintää. Tällaisessa ristiriitaisen vuorovaikutuksen ympäristössä lapsi ja nuori joutuu kehittämään suhteensa maailmaan omalaatuiseksi, ja selviytymään keinoilla jotka eivät toimi muualla kuin omassa perheessä. Tulee siis vaikeuksia. Ne voivat jossain vaiheessa puhjeta psykoosina tai muuna vakavana ongelmana, josta tulee diagnoosi.

Kun tällaisessa ongelmallisessa (mutta mahdollisesti ulospäin normaalilta näyttävässä) perheessä kasvanut ei enää kestä, ja joutuu sairaalaan, ja palaa sieltä kotiin (koska ei muualla pärjää), niin hänen on tosi vaikea enää itsenäistyä. Hänestä tulee pysyvästi psykiatrian "potilas". Ja kun hänen "mittansa täyttyy" aina välillä hänen eläessään samassa painostavan vuorovaikutuksen piirissä missä kasvoi, tulee tilanteita, jossa "järkevät" ja "terveet" vanhemmat "joutuvat" soittamaan ambulanssin.

Joskus voi tietysti olla aidostikin huolta antavia tilanteita, jolloin omaiset turvautuvat siihen ainoaan tahoon, johon voivat ottaa yhteyttä. Eivätkä kaikki perheet toki ole tällä tavalla kieroutuneita. Mutta jotkut ovat.

Lue lisää

Kiitos mielenkiintoisesta puheenvuorosta. Mielenkiintoista ja oivaltavaa pohdintaa.

Anonyymi kirjoitti:

Käytännössä avohoidossa oleva ei aina pysty lopettamaan hoitosuhdetta pelkällä omalla ilmoituksella, vaikka lain mukaan pitäisi voida. Painostetaan ja uhkaillaan sairaalaan lähettämisellä, psykoosiepäilyn perusteella. Psykoosiepäily on hyvin helppo perustella, käytännössä perusteita ei tarvita juuri ollenkaan, kun kyse on vasta "epäilystä." Neljän päivän tarkkailujakso suljetulla osastolla (ja siellä on sitten tosiaankin pakkolääkitys, koska sairaalassa pakkolääkintä on sallittua) on riittävä pelote useimmille.

Lue lisää

Voithan sinä vaikka paikkakunnan muutoksella lopettaa sen hoitosuhteen ja antaa palautteen, jos terapeuttisi on asiaton tai ammattitaidoton. Voit myös sanoa, että menet yksityiselle hoitoa samaan, vaikka et menisikään.

Potilaan hoidossa tulisi keskittyä sen jatkuvan sairaudesta puhumisen sijaan ratkaisukeskeisesti toipumiseen ja tehdä ihan selkeitä suunnitelmia sen eteen. Tietysti se tilanne, mikä on päällä ja mitä potilas käy läpi tulisi realistisesti tuoda esiin mutta se ei pidä olla se fokus.

Kuka tahansa ihminen sairastuu, tervekin, jos puhe ja elämä on koko ajan negatiivisissa asioissa. Suurin osa psykiatrian puolen sairauksista on parennettavissa. En ymmärrä, miksi kaikki lääkärit ja erityisesti psykiatrian erikoislääkärit eivät tuo tuota potilaan tietoon ja asennoidu tuolla tavalla. Kaikilla potilaillahan ei ole sitä tietoa. Psykiatrian ammattilaisen tulisi olla se tiedon välittäjä. Jokainen ihminen, varsinkin sairaustunut tai muusta syistä psyykkisesti oireileva, tarvitsee tulevaisuudennäkymät ihan kuin kuka tahansa ihminen. Terve ihminenkin sairastuu ilman tulevaisuudennäkymiä ja mt-ongelmat pahimmassa tapauksessa pitkittyy ilman niitä. Ammattiauttaja tulisi olla se, joka antaa toivoa, kannustaa, rohkaisee jne.

Anonyymi kirjoitti:

Potilaan hoidossa tulisi keskittyä sen jatkuvan sairaudesta puhumisen sijaan ratkaisukeskeisesti toipumiseen ja tehdä ihan selkeitä suunnitelmia sen eteen. Tietysti se tilanne, mikä on päällä ja mitä potilas käy läpi tulisi realistisesti tuoda esiin mutta se ei pidä olla se fokus.

Kuka tahansa ihminen sairastuu, tervekin, jos puhe ja elämä on koko ajan negatiivisissa asioissa. Suurin osa psykiatrian puolen sairauksista on parennettavissa. En ymmärrä, miksi kaikki lääkärit ja erityisesti psykiatrian erikoislääkärit eivät tuo tuota potilaan tietoon ja asennoidu tuolla tavalla. Kaikilla potilaillahan ei ole sitä tietoa. Psykiatrian ammattilaisen tulisi olla se tiedon välittäjä. Jokainen ihminen, varsinkin sairaustunut tai muusta syistä psyykkisesti oireileva, tarvitsee tulevaisuudennäkymät ihan kuin kuka tahansa ihminen. Terve ihminenkin sairastuu ilman tulevaisuudennäkymiä ja mt-ongelmat pahimmassa tapauksessa pitkittyy ilman niitä. Ammattiauttaja tulisi olla se, joka antaa toivoa, kannustaa, rohkaisee jne.

Lue lisää

Muuten samaa mieltä edellisestä, mutta itse ainakin olen melko pitkälle karsinut kielenkäytöstäni mielen toiminnasta puhuessani sanat "potilas", "oire" ja "sairaus". Koska psyyken ongelmissa ei ole kyse niistä :) Näkemykseni on linjassa aika monen psykologin, psykoterapeutin ja jopa joidenkin lääkärien ja psykiatrienkin näkemysten kanssa, vaikka ei psykiatrian valtavirtaa tällä hetkellä edustakaan.

Asioita voi katsoa monesta kulmasta. Ei ole mitään tieteellistä näyttöä siitä, että ne mielen pulmat, joista nykyään annetaan psykiatrisia "diagnooseja", olisivat luonnontieteellisin menetelmin tutkittavissa ja diagnosoitavissa olevia, somaattisiin vaivoihin verrattavia sairauksia. Ne ovat sitä mitä ovat, eli psyykkisiä ja psykososiaalisia ongelmia, elämäntilanteen kriisejä ja kärsimystä.

Kieli vaikuttaa ajatteluun. Se on tutkittu juttu.

Anonyymi kirjoitti:

Muuten samaa mieltä edellisestä, mutta itse ainakin olen melko pitkälle karsinut kielenkäytöstäni mielen toiminnasta puhuessani sanat "potilas", "oire" ja "sairaus". Koska psyyken ongelmissa ei ole kyse niistä :) Näkemykseni on linjassa aika monen psykologin, psykoterapeutin ja jopa joidenkin lääkärien ja psykiatrienkin näkemysten kanssa, vaikka ei psykiatrian valtavirtaa tällä hetkellä edustakaan.

Asioita voi katsoa monesta kulmasta. Ei ole mitään tieteellistä näyttöä siitä, että ne mielen pulmat, joista nykyään annetaan psykiatrisia "diagnooseja", olisivat luonnontieteellisin menetelmin tutkittavissa ja diagnosoitavissa olevia, somaattisiin vaivoihin verrattavia sairauksia. Ne ovat sitä mitä ovat, eli psyykkisiä ja psykososiaalisia ongelmia, elämäntilanteen kriisejä ja kärsimystä.

Kieli vaikuttaa ajatteluun. Se on tutkittu juttu.

Lue lisää

Minä en teilaa koko psykiatriaa, koska siinä on mielestäni, kaikesta huolimatta, myös hyvää ja rakentavaa. Psykiatrialla on kuitenkin vielä paljon opittavaa ja se ei ymmärrä (vielä) kaikkea ja psykiatrian sisällä tulkitaan ja diagnosoidaan väärin asioita ja ilmiöitä, jotka eivät sinne kuulu ja joita ei tämän hetkisten psykiatrian välineiden avulla voida ymmärtää. Psykiatrin arvomaailma ja ennakkoasenteet vaikuttaa potilastyöhön ja suhtautumiseen potilaisiin. Ahdistus- ja psykoosisairauksia myös sekoitetaan psykiatrialla keskenään, jos potilaiden tilanteita ei tutkita tarpeeksi tarkkaan ja keskitytään syiden sijaan oireisiin, etenkin taitamattomien, siis myös erikoistuneiden lääkäreiden toimesta, vaikka psykiatrian sisällä virheiden pääpaino on usein erikoistumattomien tekemissä virheissä, joiden jälkeen potilas lähetetään (vasta) erikoistuneelle lääkärille. Tuo on potilaan kannalta ikävää ja aiheuttaa kärsimystä monelle potilaalle ja potilaita kohdellaan kuin heittopusseja joissakin sairaanhoitopiireissä. Mt-diagnooseja, edes määräaikaisia, ei pitäisi voida antaa kuin psykiatrian erikoislääkärit, tosin heissäkin on kaikenlaisia ihmisiä. Tiedän, että useiden psykiatrien omassa mielenterveydessä, parisuhteissa, elämässä ja perhe-elämässä on kaikenlaista. Tiedän myös, että psykiatrien perheissä ja parisuhteissa voi olla henkistä ja fyysistä väkivaltaa, psykiatrienkin lapsista tehdään lastensuojeluilmoituksia jne, koska niitä hoitamattomia ongelmia on lääkäriperheissä lääkäreillä itsellään, mikä heijastuu parisuhteeseen ja perheeseen. Lääkärit jättävät usein hakematta apua omiin henkisiin ongelmiin. Samat ongelmaiset ihmiset "hoitaa" toisia ihmisiä.

Eri mieltä olen aina ollut suomalaisen psykiatrian ja lääketieteen lääkekeskeisyydestä. En teilaa lääkkeiden käyttöä akuuteissa tilanteissa enkä todella vaikeissa, pitkittyneissä tilanteissa, jos se on ainoa keino keskusteluavun ohella pitää ihminen edes suht. tasapainossa. Tuollaisiakin tapauksia on ja lääke on usein pienempi paha kuin esim. pitkittynyt psykoosi joillakin, joka jo tuhoaa aivoja.

Ei kaikki lääkärit todellakaan kaikkea allekirjoita ja suomalaisissa lääkäreissä on myös niitä, jotka ymmärtävät, että lääkekeskeisyys on mennyt liian pitkälle. Sitten on niitä, jotka sokeasti luottavat vain lääkkeisiin ja lääkitsevät (siis lääkärit) myös itse itseään tarvittaessa vaikka salaa. Ei siitä työkavereille ja kolleegoille puhuta. Apua ei haeta, koska ei haluta merkintöjä omiin terveystietoihin mt-puolelta. Kansanterveyden hoidossa tulisi keskittyä ennaltaehkäisevästi terveydenhoitoon eikä vasta sairaanhoitoon. Suomalaisessa lääketieteessä usein painopiste on toimimisessa vasta sen jälkeen, kun sairaus tai sairauksia on puhjennut. Tätä suren ja koen, että tuohon tulisi saada muutos ihan joka lääketieteen osa-alueella.

Anonyymi kirjoitti:

Minä en teilaa koko psykiatriaa, koska siinä on mielestäni, kaikesta huolimatta, myös hyvää ja rakentavaa. Psykiatrialla on kuitenkin vielä paljon opittavaa ja se ei ymmärrä (vielä) kaikkea ja psykiatrian sisällä tulkitaan ja diagnosoidaan väärin asioita ja ilmiöitä, jotka eivät sinne kuulu ja joita ei tämän hetkisten psykiatrian välineiden avulla voida ymmärtää. Psykiatrin arvomaailma ja ennakkoasenteet vaikuttaa potilastyöhön ja suhtautumiseen potilaisiin. Ahdistus- ja psykoosisairauksia myös sekoitetaan psykiatrialla keskenään, jos potilaiden tilanteita ei tutkita tarpeeksi tarkkaan ja keskitytään syiden sijaan oireisiin, etenkin taitamattomien, siis myös erikoistuneiden lääkäreiden toimesta, vaikka psykiatrian sisällä virheiden pääpaino on usein erikoistumattomien tekemissä virheissä, joiden jälkeen potilas lähetetään (vasta) erikoistuneelle lääkärille. Tuo on potilaan kannalta ikävää ja aiheuttaa kärsimystä monelle potilaalle ja potilaita kohdellaan kuin heittopusseja joissakin sairaanhoitopiireissä. Mt-diagnooseja, edes määräaikaisia, ei pitäisi voida antaa kuin psykiatrian erikoislääkärit, tosin heissäkin on kaikenlaisia ihmisiä. Tiedän, että useiden psykiatrien omassa mielenterveydessä, parisuhteissa, elämässä ja perhe-elämässä on kaikenlaista. Tiedän myös, että psykiatrien perheissä ja parisuhteissa voi olla henkistä ja fyysistä väkivaltaa, psykiatrienkin lapsista tehdään lastensuojeluilmoituksia jne, koska niitä hoitamattomia ongelmia on lääkäriperheissä lääkäreillä itsellään, mikä heijastuu parisuhteeseen ja perheeseen. Lääkärit jättävät usein hakematta apua omiin henkisiin ongelmiin. Samat ongelmaiset ihmiset "hoitaa" toisia ihmisiä.

Eri mieltä olen aina ollut suomalaisen psykiatrian ja lääketieteen lääkekeskeisyydestä. En teilaa lääkkeiden käyttöä akuuteissa tilanteissa enkä todella vaikeissa, pitkittyneissä tilanteissa, jos se on ainoa keino keskusteluavun ohella pitää ihminen edes suht. tasapainossa. Tuollaisiakin tapauksia on ja lääke on usein pienempi paha kuin esim. pitkittynyt psykoosi joillakin, joka jo tuhoaa aivoja.

Ei kaikki lääkärit todellakaan kaikkea allekirjoita ja suomalaisissa lääkäreissä on myös niitä, jotka ymmärtävät, että lääkekeskeisyys on mennyt liian pitkälle. Sitten on niitä, jotka sokeasti luottavat vain lääkkeisiin ja lääkitsevät (siis lääkärit) myös itse itseään tarvittaessa vaikka salaa. Ei siitä työkavereille ja kolleegoille puhuta. Apua ei haeta, koska ei haluta merkintöjä omiin terveystietoihin mt-puolelta. Kansanterveyden hoidossa tulisi keskittyä ennaltaehkäisevästi terveydenhoitoon eikä vasta sairaanhoitoon. Suomalaisessa lääketieteessä usein painopiste on toimimisessa vasta sen jälkeen, kun sairaus tai sairauksia on puhjennut. Tätä suren ja koen, että tuohon tulisi saada muutos ihan joka lääketieteen osa-alueella.

Lue lisää

Kokonaisvaltaisen suhtautumisen jälkeen koko psykiatria menettäisi merkityksensä ja asemansa sekä mahdollisuutensa ihmisoikeusrikoksiin.

Anonyymi kirjoitti:

Kokonaisvaltaisen suhtautumisen jälkeen koko psykiatria menettäisi merkityksensä ja asemansa sekä mahdollisuutensa ihmisoikeusrikoksiin.

Kokonaisvaltainen suhtautuminen ei kuitenkaan ole mahdollista koska koko yhteiskunta on eriarvoinen ja sisältää eriarvoisuuteen perustuvia ihmisoikeusrikoksia.

Anonyymi kirjoitti:

Kokonaisvaltaisen suhtautumisen jälkeen koko psykiatria menettäisi merkityksensä ja asemansa sekä mahdollisuutensa ihmisoikeusrikoksiin.

Varmaan tässä nyt kysymys siitä, että tarvitaanko psykiatriaa ylipäätään vai ei ja ovatko diagnoosiluokitukset totuudellisia (lähellekään) ja ovatko diagnoosinantajat ammattilaisia. Mielestäni psykiatriaa tarvitaan, vaikka sen tulee monessa asiassa mennä eteenpäin ja kehittyä. Psykiatrian sisälle tarvitaan myös avarakatseisuutta ja psykiatrien rajojen ymmärtämistä ammattilaisilta. Diagnoosiluokituksia tulisi korjata aina, jos korjattavaa on. En usko, että psykiatria tulee koskaan valmiiksi "tieteeksi". Psykiatrin tulisi nojata kokonaisvaltaiseen ihmisen ymmärtämiseen.

Diagnoosinantajissa on myös paljon ammattitaidottomia ja tällä viittaan etenkin erikoistumattomiin lääkäreihin, joilla on oikeus antaa määräaikaisia psykiatrisia diagnooseja. Olen itse sitä mieltä, että erikoistumattomalta tulisi ottaa ne oikeudet pois, koska potilaan ei tulisi kärsiä ammattitaidottoman, erityisesti erikoistumattoman ja kokemattoman, ihmisen tekemistä virheestä. Kaikki LL tai LT (lääketieteen lisensiaatit tai tohtorit) eivät tunne edes psykoosin määritelmää oikein. Jos ihminen saa väärän psykiatrisen diagnoosin, se on ihmisoikeusrikos, olen siitä kanssasi täysin samaa mieltä. Psykiatriset diagnoosit eivät saisi myöskään leimata kenenkään loppuelämää ja tulevaisuutta, etenkin kun niissä tehdään myös todella vakavia virheitä. (usein erikoistumattomien toimesta).

Psykiatrian puolen virheistä tulisi myös voida jättää hoitovirheilmoitus ja virhe tulisi virheen tehneen lääkärin korjata, etenkin jos toiset lääkärit ovat joutuneet korjailemaan toisten virheitä. Psykiatrian erikoislääkäreiden diagnoosivirheet tulisi myös esim. vuosittain tai säännöllisin määräajoin tarkasta ja tehdä arvio, voiko ko. psykiatri jatkaa toimintaansa psykiatrialla. Myös erikoistuneissa psykiatreissa on todellisia törppöjä. Kaikilla erikoistuneillakaan psykiatreilla ei ole suurta ymmärrystä lääkkeistä ja niiden vaikutuksista. He siis määräävät lääkkeitä ymmärtämättä sivuvaikutuksia ja järjestämättä hyvää avohoitoa potilaille. Psykiatrian puolella on myös mt-ongelmaisia psykiatreja, joiden oma elämä ja mt-ongelmat huutaa apua mutta joita he eivät ymmärrä ja halua lähteä korjaamaan. Sairas ihminen ei saisi hoitaa toisia ihmisiä.

Anonyymi kirjoitti:

Varmaan tässä nyt kysymys siitä, että tarvitaanko psykiatriaa ylipäätään vai ei ja ovatko diagnoosiluokitukset totuudellisia (lähellekään) ja ovatko diagnoosinantajat ammattilaisia. Mielestäni psykiatriaa tarvitaan, vaikka sen tulee monessa asiassa mennä eteenpäin ja kehittyä. Psykiatrian sisälle tarvitaan myös avarakatseisuutta ja psykiatrien rajojen ymmärtämistä ammattilaisilta. Diagnoosiluokituksia tulisi korjata aina, jos korjattavaa on. En usko, että psykiatria tulee koskaan valmiiksi "tieteeksi". Psykiatrin tulisi nojata kokonaisvaltaiseen ihmisen ymmärtämiseen.

Diagnoosinantajissa on myös paljon ammattitaidottomia ja tällä viittaan etenkin erikoistumattomiin lääkäreihin, joilla on oikeus antaa määräaikaisia psykiatrisia diagnooseja. Olen itse sitä mieltä, että erikoistumattomalta tulisi ottaa ne oikeudet pois, koska potilaan ei tulisi kärsiä ammattitaidottoman, erityisesti erikoistumattoman ja kokemattoman, ihmisen tekemistä virheestä. Kaikki LL tai LT (lääketieteen lisensiaatit tai tohtorit) eivät tunne edes psykoosin määritelmää oikein. Jos ihminen saa väärän psykiatrisen diagnoosin, se on ihmisoikeusrikos, olen siitä kanssasi täysin samaa mieltä. Psykiatriset diagnoosit eivät saisi myöskään leimata kenenkään loppuelämää ja tulevaisuutta, etenkin kun niissä tehdään myös todella vakavia virheitä. (usein erikoistumattomien toimesta).

Psykiatrian puolen virheistä tulisi myös voida jättää hoitovirheilmoitus ja virhe tulisi virheen tehneen lääkärin korjata, etenkin jos toiset lääkärit ovat joutuneet korjailemaan toisten virheitä. Psykiatrian erikoislääkäreiden diagnoosivirheet tulisi myös esim. vuosittain tai säännöllisin määräajoin tarkasta ja tehdä arvio, voiko ko. psykiatri jatkaa toimintaansa psykiatrialla. Myös erikoistuneissa psykiatreissa on todellisia törppöjä. Kaikilla erikoistuneillakaan psykiatreilla ei ole suurta ymmärrystä lääkkeistä ja niiden vaikutuksista. He siis määräävät lääkkeitä ymmärtämättä sivuvaikutuksia ja järjestämättä hyvää avohoitoa potilaille. Psykiatrian puolella on myös mt-ongelmaisia psykiatreja, joiden oma elämä ja mt-ongelmat huutaa apua mutta joita he eivät ymmärrä ja halua lähteä korjaamaan. Sairas ihminen ei saisi hoitaa toisia ihmisiä.

Lue lisää

Pieni virhe tuli tekstiin: "Psykiatrian sisälle tarvitaan myös avarakatseisuutta ja psykiatrien rajojen ymmärtämistä ammattilaisilta." Tuon lauseen tulisi kuulua: "Psykiatrian sisälle tarvitaan myös avarakatseisuutta ja psykiatrian rajojen ymmärtämistä ammattilaisilta."

Anonyymi kirjoitti:

Varmaan tässä nyt kysymys siitä, että tarvitaanko psykiatriaa ylipäätään vai ei ja ovatko diagnoosiluokitukset totuudellisia (lähellekään) ja ovatko diagnoosinantajat ammattilaisia. Mielestäni psykiatriaa tarvitaan, vaikka sen tulee monessa asiassa mennä eteenpäin ja kehittyä. Psykiatrian sisälle tarvitaan myös avarakatseisuutta ja psykiatrien rajojen ymmärtämistä ammattilaisilta. Diagnoosiluokituksia tulisi korjata aina, jos korjattavaa on. En usko, että psykiatria tulee koskaan valmiiksi "tieteeksi". Psykiatrin tulisi nojata kokonaisvaltaiseen ihmisen ymmärtämiseen.

Diagnoosinantajissa on myös paljon ammattitaidottomia ja tällä viittaan etenkin erikoistumattomiin lääkäreihin, joilla on oikeus antaa määräaikaisia psykiatrisia diagnooseja. Olen itse sitä mieltä, että erikoistumattomalta tulisi ottaa ne oikeudet pois, koska potilaan ei tulisi kärsiä ammattitaidottoman, erityisesti erikoistumattoman ja kokemattoman, ihmisen tekemistä virheestä. Kaikki LL tai LT (lääketieteen lisensiaatit tai tohtorit) eivät tunne edes psykoosin määritelmää oikein. Jos ihminen saa väärän psykiatrisen diagnoosin, se on ihmisoikeusrikos, olen siitä kanssasi täysin samaa mieltä. Psykiatriset diagnoosit eivät saisi myöskään leimata kenenkään loppuelämää ja tulevaisuutta, etenkin kun niissä tehdään myös todella vakavia virheitä. (usein erikoistumattomien toimesta).

Psykiatrian puolen virheistä tulisi myös voida jättää hoitovirheilmoitus ja virhe tulisi virheen tehneen lääkärin korjata, etenkin jos toiset lääkärit ovat joutuneet korjailemaan toisten virheitä. Psykiatrian erikoislääkäreiden diagnoosivirheet tulisi myös esim. vuosittain tai säännöllisin määräajoin tarkasta ja tehdä arvio, voiko ko. psykiatri jatkaa toimintaansa psykiatrialla. Myös erikoistuneissa psykiatreissa on todellisia törppöjä. Kaikilla erikoistuneillakaan psykiatreilla ei ole suurta ymmärrystä lääkkeistä ja niiden vaikutuksista. He siis määräävät lääkkeitä ymmärtämättä sivuvaikutuksia ja järjestämättä hyvää avohoitoa potilaille. Psykiatrian puolella on myös mt-ongelmaisia psykiatreja, joiden oma elämä ja mt-ongelmat huutaa apua mutta joita he eivät ymmärrä ja halua lähteä korjaamaan. Sairas ihminen ei saisi hoitaa toisia ihmisiä.

Lue lisää

Mt-ongelmia, päihteiden käyttöä, alkoholismia ja muuta vakavaa esiintyy myös muiden erikoisalojen lääkäreillä ja erikoistumattomilla lääkäreillä, ei ainoastaan psykiatreilla. Jos lääkärillä on itsellään tuollaista ja/tai mielialalääkkeiden käyttö ja/tai avohoito menossa, mielestäni silloin pitäisi jäädä sairauslomalle. Töihin voisi palata, kun on oireeton ja kun on ottanut hoidon vastaan (eikä lääkinnyt vain itse itseään). Olipa sitten erikoistumaton tai erikoistunut, lääkäri ei voi tehdä töitä, jos vetää päihteitä tai on vahvassa psyykelääkityksessä, koska lääkärin työ on vaativaa ja virhe sattuu aina potilaaseen. Omat rajat tulisi tunnistaa ja tunnustaa. Potilastyöstä voi jäädä pois, jos se ei itselle sovellu. Voi olla vaikka tutkija tai muu asiantuntija ja jättää potilastyö niille, jotka sen osaa ja jotka siihen kykenee.

Anonyymi kirjoitti:

Varmaan tässä nyt kysymys siitä, että tarvitaanko psykiatriaa ylipäätään vai ei ja ovatko diagnoosiluokitukset totuudellisia (lähellekään) ja ovatko diagnoosinantajat ammattilaisia. Mielestäni psykiatriaa tarvitaan, vaikka sen tulee monessa asiassa mennä eteenpäin ja kehittyä. Psykiatrian sisälle tarvitaan myös avarakatseisuutta ja psykiatrien rajojen ymmärtämistä ammattilaisilta. Diagnoosiluokituksia tulisi korjata aina, jos korjattavaa on. En usko, että psykiatria tulee koskaan valmiiksi "tieteeksi". Psykiatrin tulisi nojata kokonaisvaltaiseen ihmisen ymmärtämiseen.

Diagnoosinantajissa on myös paljon ammattitaidottomia ja tällä viittaan etenkin erikoistumattomiin lääkäreihin, joilla on oikeus antaa määräaikaisia psykiatrisia diagnooseja. Olen itse sitä mieltä, että erikoistumattomalta tulisi ottaa ne oikeudet pois, koska potilaan ei tulisi kärsiä ammattitaidottoman, erityisesti erikoistumattoman ja kokemattoman, ihmisen tekemistä virheestä. Kaikki LL tai LT (lääketieteen lisensiaatit tai tohtorit) eivät tunne edes psykoosin määritelmää oikein. Jos ihminen saa väärän psykiatrisen diagnoosin, se on ihmisoikeusrikos, olen siitä kanssasi täysin samaa mieltä. Psykiatriset diagnoosit eivät saisi myöskään leimata kenenkään loppuelämää ja tulevaisuutta, etenkin kun niissä tehdään myös todella vakavia virheitä. (usein erikoistumattomien toimesta).

Psykiatrian puolen virheistä tulisi myös voida jättää hoitovirheilmoitus ja virhe tulisi virheen tehneen lääkärin korjata, etenkin jos toiset lääkärit ovat joutuneet korjailemaan toisten virheitä. Psykiatrian erikoislääkäreiden diagnoosivirheet tulisi myös esim. vuosittain tai säännöllisin määräajoin tarkasta ja tehdä arvio, voiko ko. psykiatri jatkaa toimintaansa psykiatrialla. Myös erikoistuneissa psykiatreissa on todellisia törppöjä. Kaikilla erikoistuneillakaan psykiatreilla ei ole suurta ymmärrystä lääkkeistä ja niiden vaikutuksista. He siis määräävät lääkkeitä ymmärtämättä sivuvaikutuksia ja järjestämättä hyvää avohoitoa potilaille. Psykiatrian puolella on myös mt-ongelmaisia psykiatreja, joiden oma elämä ja mt-ongelmat huutaa apua mutta joita he eivät ymmärrä ja halua lähteä korjaamaan. Sairas ihminen ei saisi hoitaa toisia ihmisiä.

Lue lisää

Ymmärtääkseni kokonaisvaltaisen suhtautumisen perusteella ei ole kuin yksi diagnoosi, psykopatia, muu on uhrien reagointia.

Kokonaisvaltainen lähestyminen sisältää myös hyvän ja pahan käsitteet, yhteiskuntaluokat, sodat, ihmisoikeusrikokset, rikkaus ja köyhyys, ja niin edelleen.

Vähintä mitä yhteiskunta voi asian suhteen tehdä on todeta että psykiatria ei ole vastaus ihmiskunnan ongelmiin.

Anonyymi kirjoitti:

Ymmärtääkseni kokonaisvaltaisen suhtautumisen perusteella ei ole kuin yksi diagnoosi, psykopatia, muu on uhrien reagointia.

Kokonaisvaltainen lähestyminen sisältää myös hyvän ja pahan käsitteet, yhteiskuntaluokat, sodat, ihmisoikeusrikokset, rikkaus ja köyhyys, ja niin edelleen.

Vähintä mitä yhteiskunta voi asian suhteen tehdä on todeta että psykiatria ei ole vastaus ihmiskunnan ongelmiin.

Lue lisää

Joo niin ei olekaan. Minä haaveilen siitä että yliopistoissa psykiatrien koulutus korvattaisiin lakihenkilökoulutuksella, jonka käyneet sitten kouluttaisivat edelleen ihmisiä esikouluissa, peruskouluissa, lukioissa, yliopistoissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa oppimaan perustietoja lakitieteestä niin että oppivat hankkimaan sitä tietoa myöhemmin itse lisää elämisen, oikeuksiensa puolustamisen ja ammattinsa tarpeisiin- Lakihan ei ole staattinen asia vaan muuttuva, useimmiten kehittyvä mutta joskus valitettavasti myös taantuva ja silloin sitä olisi opittava itse myös puolustamaan.

Psyykkiset sairaudet loppuisivat tai ainakin vähenisivät kun virkamiehet osaisivat toimia oikein eikä ihminen joutuisi seikkailemaan aivan mahdottomassa viidakossa kulloinkin tarvitsemaansa apua etsiessään. Sen lisäksi tarvittasiin kyllä tarpeen mukaista ilmaista terapiaa aina kun tarve yllättäisi. Mutta ei psykiatreja!

LIsäksi vielä pitäisi turvata kaikille riittävä elanto ja mahdollisuus harrastaa elämäntilanteesra riippumatta. Työttömiä ei syyllistettäisi siitä että ei ole työtä ja saiaita siitä että eivät ole työkykyisiä. Mutta kaikilla olisi mahdollisuus halutessaan sellaiseen työhön, jossa kohdeltasiin hyvin ja palkka olisi kaikille kohtuullisesti parempaan elämään riittävä korvaus työstä. Sellaista minä haaveilen.

Anonyymi kirjoitti:

Ymmärtääkseni kokonaisvaltaisen suhtautumisen perusteella ei ole kuin yksi diagnoosi, psykopatia, muu on uhrien reagointia.

Kokonaisvaltainen lähestyminen sisältää myös hyvän ja pahan käsitteet, yhteiskuntaluokat, sodat, ihmisoikeusrikokset, rikkaus ja köyhyys, ja niin edelleen.

Vähintä mitä yhteiskunta voi asian suhteen tehdä on todeta että psykiatria ei ole vastaus ihmiskunnan ongelmiin.

Lue lisää

Olen tuo edellinen kirjoittaja, jonka viestiin viittasit. Oma ymmärrys ihmiskokonaisuudesta lähtee siitä, että ihminen on fyysis-psyykkis-sosiaalis-hengellinen kokonaisuus. Lääketiede tai psykiatria ei voi ottaa kantaa tuohon ihmisen hengelliseen osaan ja ammattitaitoinen lääkäri tai psykiatria jättää nuo kysymykset avoimeksi eikä yritä päteä maailmankatsomus-arvomaailma-hengellisyys-akselilla. Ammattitaitoinen lääkäri ja psykiatri myös kunnioittaa potilaan vakaumusta, vaikka ei itse edustaisi samaa arvomaailmaa ja vakaumusta.

Kaikki lääkärit ja psykiatrit eivät välttämättä ole ammattitaitoisia eikä hyvällä ammattietiikalla varustettuja. Omat ennakkoasenteet ja ymmärtämättömyys voi näkyä ja kuulua potilastyössä ja sen huomaa kyllä työkaveritkin.

Anonyymi kirjoitti:

Joo niin ei olekaan. Minä haaveilen siitä että yliopistoissa psykiatrien koulutus korvattaisiin lakihenkilökoulutuksella, jonka käyneet sitten kouluttaisivat edelleen ihmisiä esikouluissa, peruskouluissa, lukioissa, yliopistoissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa oppimaan perustietoja lakitieteestä niin että oppivat hankkimaan sitä tietoa myöhemmin itse lisää elämisen, oikeuksiensa puolustamisen ja ammattinsa tarpeisiin- Lakihan ei ole staattinen asia vaan muuttuva, useimmiten kehittyvä mutta joskus valitettavasti myös taantuva ja silloin sitä olisi opittava itse myös puolustamaan.

Psyykkiset sairaudet loppuisivat tai ainakin vähenisivät kun virkamiehet osaisivat toimia oikein eikä ihminen joutuisi seikkailemaan aivan mahdottomassa viidakossa kulloinkin tarvitsemaansa apua etsiessään. Sen lisäksi tarvittasiin kyllä tarpeen mukaista ilmaista terapiaa aina kun tarve yllättäisi. Mutta ei psykiatreja!

LIsäksi vielä pitäisi turvata kaikille riittävä elanto ja mahdollisuus harrastaa elämäntilanteesra riippumatta. Työttömiä ei syyllistettäisi siitä että ei ole työtä ja saiaita siitä että eivät ole työkykyisiä. Mutta kaikilla olisi mahdollisuus halutessaan sellaiseen työhön, jossa kohdeltasiin hyvin ja palkka olisi kaikille kohtuullisesti parempaan elämään riittävä korvaus työstä. Sellaista minä haaveilen.

Lue lisää

No on sinulla haaveet. Aika utopistista!

Anonyymi kirjoitti:

Olen tuo edellinen kirjoittaja, jonka viestiin viittasit. Oma ymmärrys ihmiskokonaisuudesta lähtee siitä, että ihminen on fyysis-psyykkis-sosiaalis-hengellinen kokonaisuus. Lääketiede tai psykiatria ei voi ottaa kantaa tuohon ihmisen hengelliseen osaan ja ammattitaitoinen lääkäri tai psykiatria jättää nuo kysymykset avoimeksi eikä yritä päteä maailmankatsomus-arvomaailma-hengellisyys-akselilla. Ammattitaitoinen lääkäri ja psykiatri myös kunnioittaa potilaan vakaumusta, vaikka ei itse edustaisi samaa arvomaailmaa ja vakaumusta.

Kaikki lääkärit ja psykiatrit eivät välttämättä ole ammattitaitoisia eikä hyvällä ammattietiikalla varustettuja. Omat ennakkoasenteet ja ymmärtämättömyys voi näkyä ja kuulua potilastyössä ja sen huomaa kyllä työkaveritkin.

Lue lisää

Potilaidenkin keskuudessa puhutaan lääkäreistä mielipiteiden mukaan, kuka on hyvä lääkäri kuka huono, tai kuka on kiva kuka ei. Voin myöntää että arvostelu on ollut ajoittain aika rajuakin.

Joskus on hyvinkin eriäviä ajatuksia mutta aika usein jostain tietystä lääkäristä on monet potilaat samaakin mieltä.

Potilaiden keskuudessa on aika iso merkitys minkälainen psykiatrin ammattietiikka ja ammattitaito on, ja onhan ne tärkeitä asioita.

Aivan uskottavaa on sekin että varmasti työkaverit huomaavat toistensa toiminnan ja toimintamallit ym. Muuallakin kuin vain psykiatrian puolella.

Anonyymi kirjoitti:

No on sinulla haaveet. Aika utopistista!

Se on hienoa että pystyy edes haaveilemaan kaikesta sellaisesta mikä ei muuten ole mahdollista.

Anonyymi kirjoitti:

Se on hienoa että pystyy edes haaveilemaan kaikesta sellaisesta mikä ei muuten ole mahdollista.

Kyllä. Olen kyllä sitä mieltä, että elämänhallinta-oppiaine voisi olla jo alaluokilta asti. Kyllähän siinäkin voisi käsitellä kansalaisen oikeuksia ja vastuita siinä määrin, mikä minkäkin ikäisen lapsen ja nuoren ymmärrykselle on rakentavaa.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä. Olen kyllä sitä mieltä, että elämänhallinta-oppiaine voisi olla jo alaluokilta asti. Kyllähän siinäkin voisi käsitellä kansalaisen oikeuksia ja vastuita siinä määrin, mikä minkäkin ikäisen lapsen ja nuoren ymmärrykselle on rakentavaa.

Lue lisää

Ei me aikuisetkaan aina niin kovin fiksuja olla ajateltaessa sitä mikä on missäkin iässä lapselle tai nuorelle sopivaa tai mikä ei.
Lapset ja nuoret ovat yllättävänkin älykkäitä, me joskus sorrumme vähän aliarvioimaan mihin kaikkeen he pystyvät ja mitä kaikkea he ymmärtävät.

Onhan toki lapsen ja nuoren kehityksestä kiinni moni asia, toisilla tapahtuu hitaammin, toisilla nopeammin se kehitys.
Mutta esim. vastuu-asia on sellainen että jo aika pienikin tajuaa mikä on oikein ja mikä väärin vaikka joskus oletetaan että " eihän sen ikäinen vielä ymmärrä " jne...

Jotkut jopa tajuavat vaikka pahojaan tehdessään että ei ole vielä vastuussa ikänsä takia, jos olisi vastuussa voisi jäädä pahat tekemättä.

Nämäkin oikeastaan asioita joita ei pitäisi yleistää kaikkiin pelkästään ikävuosien takia vaan myös sen kehityksen huomioon ottaen.

Tuo elämänhallinta-oppiaine on kyllä hyvä idea, kannatetaan.

Anonyymi kirjoitti:

No on sinulla haaveet. Aika utopistista!

Utopistista tai ei, saahan sitä silti haaveilla. Ties vaikka vielä koittaisi aika joloin historian kirjoista luettasiin ajasta, jolloin ihmisiä syyllistettiin, kiristettiin köyhyydellä ja kaikella muulla siksi, että heille ei riittänyt töitä tai heitä ei sinne kelpuutettu, tai psyykiisesti sairaat tehtiin parantumattomiksi julmilla pakkolääkityksillä. Sitä sitten ihmeteltäisiin, että voiko olla mitenkään mahdollista että ihmisiä on joskus kohdeltu noin julmasti, aivan kuin nyt ihmetellään sitä että ihmisiä on voitu joskus ristiinnaulita tai muilla julmilla tavoilla rangaista siitä että ovat kertoneet mitä ajattelevat.

Anonyymi kirjoitti:

Olen tuo edellinen kirjoittaja, jonka viestiin viittasit. Oma ymmärrys ihmiskokonaisuudesta lähtee siitä, että ihminen on fyysis-psyykkis-sosiaalis-hengellinen kokonaisuus. Lääketiede tai psykiatria ei voi ottaa kantaa tuohon ihmisen hengelliseen osaan ja ammattitaitoinen lääkäri tai psykiatria jättää nuo kysymykset avoimeksi eikä yritä päteä maailmankatsomus-arvomaailma-hengellisyys-akselilla. Ammattitaitoinen lääkäri ja psykiatri myös kunnioittaa potilaan vakaumusta, vaikka ei itse edustaisi samaa arvomaailmaa ja vakaumusta.

Kaikki lääkärit ja psykiatrit eivät välttämättä ole ammattitaitoisia eikä hyvällä ammattietiikalla varustettuja. Omat ennakkoasenteet ja ymmärtämättömyys voi näkyä ja kuulua potilastyössä ja sen huomaa kyllä työkaveritkin.

Lue lisää

Ei psyyke voi olla sairas, sillä on ainoastaan erilaisia dynaamisia tiloja. Kokonaisvaltainen suhtautuminen ymmärtää tämän, ihmisen psyyke elää vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa.

Siksi psykiatria on peruslähtökohdiltaan virheellinen "tiede". Voitte tietenkin popsia pillereitänne ja pakkosyöttää niitä ihmisille, maailma ei siitä kuitenkaan muuksi muutu.

Anonyymi kirjoitti:

Olen tuo edellinen kirjoittaja, jonka viestiin viittasit. Oma ymmärrys ihmiskokonaisuudesta lähtee siitä, että ihminen on fyysis-psyykkis-sosiaalis-hengellinen kokonaisuus. Lääketiede tai psykiatria ei voi ottaa kantaa tuohon ihmisen hengelliseen osaan ja ammattitaitoinen lääkäri tai psykiatria jättää nuo kysymykset avoimeksi eikä yritä päteä maailmankatsomus-arvomaailma-hengellisyys-akselilla. Ammattitaitoinen lääkäri ja psykiatri myös kunnioittaa potilaan vakaumusta, vaikka ei itse edustaisi samaa arvomaailmaa ja vakaumusta.

Kaikki lääkärit ja psykiatrit eivät välttämättä ole ammattitaitoisia eikä hyvällä ammattietiikalla varustettuja. Omat ennakkoasenteet ja ymmärtämättömyys voi näkyä ja kuulua potilastyössä ja sen huomaa kyllä työkaveritkin.

Lue lisää

Vähän menee jo aiheen ulkopuolelle, mutta itse pelkään, että myöskään kaikki hengelliset yhteisöt eivät ole "ammattitaitoisia" ja siellä psykoosi sairasta viedään kuin litran mittaa.

Ja kun tätä keskustelua kuuntelee, niin onko juuri tällaiset asiat syynä niihin vahvoihin ennakkoluuloihin, mitä täällä esitetään kokemusasiantuntijoihin. Vaikka siinäkin toiminnassa on lähtökohtaisesti tarkoitus edistää ja parantaa potilaan asemaa?

Anonyymi kirjoitti:

Ei psyyke voi olla sairas, sillä on ainoastaan erilaisia dynaamisia tiloja. Kokonaisvaltainen suhtautuminen ymmärtää tämän, ihmisen psyyke elää vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa.

Siksi psykiatria on peruslähtökohdiltaan virheellinen "tiede". Voitte tietenkin popsia pillereitänne ja pakkosyöttää niitä ihmisille, maailma ei siitä kuitenkaan muuksi muutu.

Lue lisää

Tuo on hyvin mielenkiintoinen ajatus. Olen itse sitä mieltä, että mieli voi sairastua ja persoona voi olla häiriintynyt monesta syystä. Psyyke voi siis joutua sairauden tilaan. Usein niille on selvät syyt. Uskon itse myös ratkaisukeskeisyyteen voimakkaasti missä tahansa mt-ongelmissa ja mielisairauksissa, joista kaikista voi periaatteessa parantua. Tietyissä olosuhteissa jopa luonnehäiriöinen voi "eheytyä" tai "parantua".

Jos ihmisellä on eri osa-alueilla ongelmaa, se taakottaa psyykeä ja ajaa helposti alakuloon. Luulen, että suurimmassa osassa esim. masennustapauksia syyt on konkreettiset, joita tulisi lähteä sitten ratkaisemaan ensisijaisesti muilla keinoilla kuin lääkkeillä. Monia lievästi ja keskivaikeasti masentuneita lääkitään "turhaan" tai liian helposti. Alakulo ja pettymykset ajaa monella syvään uupumukseen ja väsymykseen. Ihminen on onnellinen ja tasapainoinen, kun elämän eri osa-alueet on tasapainossa ja kun kokee olevan sinut ja tyytyväinen elämäänsä. Jos elämä ei tuo tyydytystä, ei se tyytyväisyys palaa tai tule pilleripurkinkaan kautta.

Psykiatriassa on aina korjaamisen varaa ja psykiatrialla on kehittymisen varaa. Ajattelen, että se voi kehittyä vain potilaita kuuntelemalla ja korjaamalla jatkuvasti itseään. Psykiatrian puolella tulisi saada toimia vain sellaiset ihmiset, joilla on tarpeeksi avara käsitys ja ymmärrys ihmiskokonaisuudesta. Psykiatrian ammattilaisissa on ikävä kyllä myös kapeakatseisia ihmisiä ja myös mt-ongelmista kärsiviä ja persoonallisuushäiriöisiä ihmisiä ja se heijastuu myös potilastyöhön. Akuutisti mt-ongelmaiset tai akuutisti mielisairaat tai akuutisti persoonallisuushäiriöiset eivät saisi mielestäni toimia psykiatrian ammattilaisina, sillä se heijastuu potilaisiin ja asenteisiin heitä kohtaan. Ei ne luonnehäiriöiset työyhteisöissäkään helppoja ihmisiä ole.

Anonyymi kirjoitti:

Vähän menee jo aiheen ulkopuolelle, mutta itse pelkään, että myöskään kaikki hengelliset yhteisöt eivät ole "ammattitaitoisia" ja siellä psykoosi sairasta viedään kuin litran mittaa.

Ja kun tätä keskustelua kuuntelee, niin onko juuri tällaiset asiat syynä niihin vahvoihin ennakkoluuloihin, mitä täällä esitetään kokemusasiantuntijoihin. Vaikka siinäkin toiminnassa on lähtökohtaisesti tarkoitus edistää ja parantaa potilaan asemaa?

Lue lisää

Tuossa kommentissani, johon viittasit, viittasin ihmiskäsitykseen, joka itselläni on. Viittasin myös siihen ihmiskäsitykseen, mikä joillakin hoitotyötä tekevillä on. Hoitotyötä tekevillä voi olla joko pelkistetty ihmiskäsitys, mikä tarkoittaa sitä, että ihminen käsitetään fyysis-psyykkis-sosiaalisena kokonaisuutena. Jos hoitotyötä tekevä omaa kristillisen ihmiskuvan tai ylipäätään yliluonnolliseen uskovan ihmiskuvan, käsitys ihmisestä on fyysis-psyykkis-sosiaalis-hengellinen kokonaisuus. Hengellisyys siis nähdään myös luonnollisena osana ihmistä mutta hengellisiin kysymyksiin ei oteta kantaa vaan ne jätetään avoimeksi mutta niiden merkitys ihmiselle tunnustetaan.

Jos hoitotyötä tekevällä on negatiivinen ja kieltävä suhtautuminen hengellisyyteen, hengelliset asiat nähdään kielteisenä ja voidaan yrittää tulkita myös psykiatrian keinoin oireiksi tai sairaudeksi ja/tai leimata negatiivisiksi asioiksi, vaikka ne eivät sitä olisi. Vaikka hoitotyötä tekevällä olisi kristillinen ihmiskäsitys tai vastaava, hän ei voi silti puhua hengellisistä asioista potilaan kanssa (ainakaan aloitteellisesti), koska hoitotyö on neutraalia ja uskomusvapaata vyöhykettä. Jos potilas esim. toivottaa lääkärille siunausta, lääkäri voi tuossa kohtaa kiittää ja toivottaa samaa mutta ei voi tehdä sitä kuitenkaan omasta aloitteestaan.

Hoitotyötä tekevä tulisi myös jättää hengelliset asiat hengellisten asioiden ammattilaiselle eikä yritä tulkita ja päteä sellaisissa asioissa, joissa hänellä ei ole osaamista, koulutusta ja ymmärrystä. Tiedän myös sellaisia täysin mihinkään erikoistumattomia mutta myös joitakin erikoistuneita lääkäreitä, jotka yrittävät leikkiä tuollaisissa ja monissa muissakin asioissa "asiantuntijaa" ilman mitään pohjaa ja jälki on sen mukaista. Jos hoitotyöntekijä lähtee tai yrittää päteä osa-alueella, johon oma koulutus, ymmärrys ja tietotaito ei riitä, hän toimii väärin sekä ammattillisesti että ammattieettisesti. Tällaisiakin terveysalan "ammattilaisia ja asiantuntijoita" ikävä kyllä on. Jotkut myös ajattelevat, että hengellisen vakaumuksen ilmaiseminen lääkäriyhteisössä, hengelliseen todellisuuteen uskominen ja potilaan hengellisyys ja hengellisten kokemusten todesta ottaminen tekisi lääkäristä jotenkin epäuskottavan tai että uskottavuus menee, jos myöntää hengellisen todellisuuden olemassaolon varsinkin omalle ammattikunnalleen. Tällainen lääkäri voi silti lääkäriyhteisön ulkopuolella jopa esiintyä "uskovana" mutta kovin epävakaalla pohjalla on usko, kun seurasta riippuen joko halveksitaan tai uskotaan. Ei anna ihmisestä kovin uskottavaa ja luotettavaa kuvaa. Itse en myöskään tuollaisia yksilöitä arvosta enkä kunnioita.

En ole ainakaan omissa kommenteissa mitenkään kritisoinut kokemusasiantuntijoita. En ole omissa kommenteissa ottanut mitään kantaa vielä tuohon otsikon aiheeseen. Tässä voin kuitenkin todeta, että itse ainakin näen kokemusansiantuntijat hoitotyössä hyödyllisinä vierellä kulkijoina. Joistakin kokemusasiantuntijoista voisi tulla myös hyviä sos.-ja terveysalan ammattilaisia, kunhan omat vaikeudet on selätetty ja oma vointi on sillä tavalla vakaa, että voi hoitaa muita. Siinä mielessä kokemusasiantuntija voi olla jopa paras tuleva terveysalan ammattilainen. Ei läheskään kaikki kokemusasiantuntijat kuitenkaan terveysalan ammattilaiseksi tähtää mutta ainakin itse haluan rohkaista niitä, joita ala kiinnostaa ammatillisessa mielessä, hakemaan alalle. Lääkäreihin ja muihin ammattilaisiin tarvitaan niitä, jotka ymmärtävät myös oman kokemuksen kautta sairauksia, olipa ne sitten fyysisiä tai psyykkisiä. Monilla mielenterveyspuolen ammattilaisilla on myös omaa mt-historiaa, työuupumusta, selätettyjä mielisairauksia jne. Mukaan mahtuu!

Ei ole systeemin eduksi, että ihmiset tietävät asioista liikaa. Silloin he voivat alkaa jopa kyseenalaistamaan niitä.