Hei,
Lukuisat kerrat on tultu oltua pakkomielisairaalassa vasten tahtoani ja
olen jopa anellut pääsyä sisään, Olen myös valehdellut olevani epätodellisessa tilassa, koska paniikki/ahdistuneisuushäiriö oli siihen aikaan sietämätön ja tarvitsin jonkun turvallisen paikan.
Kaikki alkoi kuitenkin jotakuinkin ohimenevästä psykoosista.
(itse en huomannut olevani kovinkaan sekaisin, sillä olin tottunut niihin)
Oli elämäni mielenkiintoisinta aikaa tuo psykoosi. Välillä leikin prismoilla katsoen läpi erilaisia valonspektrejä, Välillä olin hyvis, välillä pahis. Rakensin magneettikentän ja vessapaperirullien avulla aikakoneen. Purkasin miltein kaiken elektroniikan mitä asunnostani löytyi.
Välillä makasin lattialla pelosta kangistuneena odottaen tuleeko joku asuntooni kirveellä uhaten. Oireet alkoivat mennä oikeasti aika pahalaatuisiksi, kun jokainen askel rappukäytävässä alkoi kuumottaa.
Huolestunut läheiseni soitti minulle ambulanssin ja siintä sitten sairaalaan seurantaan ja suljetulle osastolle.
Siinä sitten tuli aloitettua lääke iljettävine sivuoireineen. (ketiapiini)
Sivuoireet olivat jotakuinkin sätkimistä sängyssä juuri ennen tipahtamisvaihetta.
Kolmen päivän jälkeen minulle annettiin lappu käteen. Hoitosopimus allekirjoitettavaksi. Joko minä allekirjoittaisin sen tai sitten he pistäisivät minut pakkohoitoon 3kk ajaksi
Siinä sitten 3kk aikana tuli oltua koekaniinina . Aina uuden lääkkeen kohdalla totesin, että oireet vaan pahenivat. Minulle alkoi kehittyä ahdistus ja paniikkihäiriö. Kohta näin kun huonetoverini lensi taivaalla ja pilvet muuttuivat eläimiksi , joista saisin valita mikä olisin seuraavassa elämässä. Sivuoireista puhumattakaan. (osasta kärsin vieläkin)
Kerran lääkärini alkoi oikeasti puhumaan minulle Harry Potterista
ja näin kun hänen naamansa alkoi väreillä. Seuraavat viikot luulinkin, että olen salaisessa taikakoulussa. Voi luoja. Sitten sain sellaisen idean, että lääkärit yrittävät hakkeroida minua lääkkeillä....
Mikään lääkkeistä ei toiminut, ei edes viimeinen vaihtoehto Leponex..
Sivuoireet senkuin kasvoivat ja kroonistuivat. Saatoin nukkua 15-20tuntia vuorokaudessa helposti.
Siintä vieroittautuminen olikin, sitten jo aivan toista luokkaa.
Tuossa oli vain pieni osa hoitohistoriastani sieltä sun täältä.
Nykyään syön SSRI-lääkitystä , jonka sain pakokauhuntunteeseen.
Pakokauhuntunne hävisi, mutta samalla hävisi myös iso osa minuutta.
Ja ai, että kun unohdat yhtenä päivänä syödä sen tabletin. Vieroitusoireet ovat jotain kidutuksen ja helvetin väliltä.
Antipsykoottinen lääke on olanzapin pieninpänä mahdollisena annoksena, josta olen tyytyväinen.
Tässä muutama keskeneräinen/todettu diagnoosi.
-Määritteämätön sekavuustila
-kannabioidien käytön aiheuttama riippuvuusoireyhtymä
-kannabioidien käytön aiheuttama muu elimellinen aivo-oireyhtymä
-muun piristeen haitallinen käyttö
-useiden lääkeaineiden tai muun psyykkisiin toimintoihin vaikuttavan aineen aiheuttama riippuvuusoireyhtymä
-määrittämätön ei-elimellinen psykoottinen häiriö
-määrittämätön paniikkihäiriö
-määrittämätön ahdistuneisuushäiriö
-määrittämätön persoonallisuushäiriö
-pelihimo
-määrittämätön sydämen rytmihäiriö
-niska-pääoreyhtymä/kaula-pääoireyhtymä
-huumeiden käyttö
-määrittämätön desorientoituminen
-kuuloharhat
(Osa diagnooseista on 5 vuoden takaa.)
Näiden lisäksi olen alkanut näkemään harhoja päivittäin. Näköharhat eivät haittaa minua, mutta kärsin myös pakko-oireista, jotka liittyvät hengitykseen, pulssin tai elintoimintojen testailuun, nielemiseen sun muuhun. Ja nämä vain pahenevat.
Pitääkö olla huolissaan? :D
Kiitos kun luit vaikka onkin hieman sekava teksti.
Lukuisat kerrat on tultu oltua pakkomielisairaalassa vasten tahtoani ja
olen jopa anellut pääsyä sisään, Olen myös valehdellut olevani epätodellisessa tilassa, koska paniikki/ahdistuneisuushäiriö oli siihen aikaan sietämätön ja tarvitsin jonkun turvallisen paikan.
Kaikki alkoi kuitenkin jotakuinkin ohimenevästä psykoosista.
(itse en huomannut olevani kovinkaan sekaisin, sillä olin tottunut niihin)
Oli elämäni mielenkiintoisinta aikaa tuo psykoosi. Välillä leikin prismoilla katsoen läpi erilaisia valonspektrejä, Välillä olin hyvis, välillä pahis. Rakensin magneettikentän ja vessapaperirullien avulla aikakoneen. Purkasin miltein kaiken elektroniikan mitä asunnostani löytyi.
Välillä makasin lattialla pelosta kangistuneena odottaen tuleeko joku asuntooni kirveellä uhaten. Oireet alkoivat mennä oikeasti aika pahalaatuisiksi, kun jokainen askel rappukäytävässä alkoi kuumottaa.
Huolestunut läheiseni soitti minulle ambulanssin ja siintä sitten sairaalaan seurantaan ja suljetulle osastolle.
Siinä sitten tuli aloitettua lääke iljettävine sivuoireineen. (ketiapiini)
Sivuoireet olivat jotakuinkin sätkimistä sängyssä juuri ennen tipahtamisvaihetta.
Kolmen päivän jälkeen minulle annettiin lappu käteen. Hoitosopimus allekirjoitettavaksi. Joko minä allekirjoittaisin sen tai sitten he pistäisivät minut pakkohoitoon 3kk ajaksi
Siinä sitten 3kk aikana tuli oltua koekaniinina . Aina uuden lääkkeen kohdalla totesin, että oireet vaan pahenivat. Minulle alkoi kehittyä ahdistus ja paniikkihäiriö. Kohta näin kun huonetoverini lensi taivaalla ja pilvet muuttuivat eläimiksi , joista saisin valita mikä olisin seuraavassa elämässä. Sivuoireista puhumattakaan. (osasta kärsin vieläkin)
Kerran lääkärini alkoi oikeasti puhumaan minulle Harry Potterista
ja näin kun hänen naamansa alkoi väreillä. Seuraavat viikot luulinkin, että olen salaisessa taikakoulussa. Voi luoja. Sitten sain sellaisen idean, että lääkärit yrittävät hakkeroida minua lääkkeillä....
Mikään lääkkeistä ei toiminut, ei edes viimeinen vaihtoehto Leponex..
Sivuoireet senkuin kasvoivat ja kroonistuivat. Saatoin nukkua 15-20tuntia vuorokaudessa helposti.
Siintä vieroittautuminen olikin, sitten jo aivan toista luokkaa.
Tuossa oli vain pieni osa hoitohistoriastani sieltä sun täältä.
Nykyään syön SSRI-lääkitystä , jonka sain pakokauhuntunteeseen.
Pakokauhuntunne hävisi, mutta samalla hävisi myös iso osa minuutta.
Ja ai, että kun unohdat yhtenä päivänä syödä sen tabletin. Vieroitusoireet ovat jotain kidutuksen ja helvetin väliltä.
Antipsykoottinen lääke on olanzapin pieninpänä mahdollisena annoksena, josta olen tyytyväinen.
Tässä muutama keskeneräinen/todettu diagnoosi.
-Määritteämätön sekavuustila
-kannabioidien käytön aiheuttama riippuvuusoireyhtymä
-kannabioidien käytön aiheuttama muu elimellinen aivo-oireyhtymä
-muun piristeen haitallinen käyttö
-useiden lääkeaineiden tai muun psyykkisiin toimintoihin vaikuttavan aineen aiheuttama riippuvuusoireyhtymä
-määrittämätön ei-elimellinen psykoottinen häiriö
-määrittämätön paniikkihäiriö
-määrittämätön ahdistuneisuushäiriö
-määrittämätön persoonallisuushäiriö
-pelihimo
-määrittämätön sydämen rytmihäiriö
-niska-pääoreyhtymä/kaula-pääoireyhtymä
-huumeiden käyttö
-määrittämätön desorientoituminen
-kuuloharhat
(Osa diagnooseista on 5 vuoden takaa.)
Näiden lisäksi olen alkanut näkemään harhoja päivittäin. Näköharhat eivät haittaa minua, mutta kärsin myös pakko-oireista, jotka liittyvät hengitykseen, pulssin tai elintoimintojen testailuun, nielemiseen sun muuhun. Ja nämä vain pahenevat.
Pitääkö olla huolissaan? :D
Kiitos kun luit vaikka onkin hieman sekava teksti.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Siinä mielessä tuttua kun olen aikoinaan itsekin sekoillut päihteiden ja lääkkeiden kanssa eli tiedän mitä kaikkea ne voivat saada aikaiseksi.
Mulla ei helpottanut mikään ennenkuin pääsin kaikesta moskasta eroon, mukaanlukien psyykkeeseen vaikuttavat lääkkeet.
Monesti näin jälkeenpäin miettii että joku ihme tapahtui kun siitä kaikesta selvisi.
Todistettavasti se on näköjään mahdollista.
Mutta sun kysymys, pitääkö olla huolissaan. Kyllä, tuossa vaiheessa on huolissaan jo pitämättäkin.
Selviämisen alku on oikeestaan siinä kun itse alkaa huolestua omasta tilastaan ja miettii että voisikohan tälle tehdä jotain.