Miten netissä pelaaminen muuokkaa lapsen mieltä

2000 - luvulla uusia ilmiöitä lapsen kehittymiseen väkivaltaiseksi.
Iltalehdistä tämä tästä asiasta ja tässäkin
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/d6f8feeb-981f-42c7-abf0-d3c014f7c661

Sehän on selvä, että elämänsä päivät muokkaavat lasta , kuten aikuistakin. Vain sillä eroituksella , että lapsella ei ole arviointikykyä eli vertailukohteita , kuten aikuisilla.

Meillä isolla ikäluokalla ja sitä vanhemmilla on vertailumahdollisuus elämän kehityksen kirjossa niin valtava, että sitä ei ole aiemmilla sukupolvilla ollut. Ei ainakaan tiedossa olevalla siviilisatiolla. Tämä tilanne nuorisollamme on seurausta, mikä on vain tapahtunut kehityksessämme ja on ja on ollut ennustettavissakin. Miksiköhän asiaa ei välitetä korjata ja palata lastenkasvatuksessa takaisin ihmiselle tarkoitettuun luonnollisuuteen ja emojen täydelliseen vastuuseen lapsestaan koko tämän pikkulapsuus ja myöhemminkin.

Josko nuoruudessamme iskelmälaulu ennusteli , että "kuu-ukkokaan ei rauhaa saa.....lastemme lapset sinne tietenkin, jo ostaa meno-paluubiletin." Tuskinpa lauluntekijä oikeasti ymmärsi silloin näitä ihmiskäsin tehtyjä "tähtiä" taivaalla - satelliitteja ja yönpimeydessä lentokoneiden määrää. Ei sitäkään, miten pysähtyi kuin naulankantaan. Ei sentään satelliitit ja netin "kuu-maailmaan" voi mennä milloin vain ilman meno-paluu bilettejä.

Tämän erikoisen maailmanajan kehitys lähti räjähtäen muuttumaan viimeisen maailmansodan syttyessä.
Sen jälkeisessä ajassa tekniikoineen ja elokuvamielenmuokkauksineen on kasvatettu vuosi vuodelta nettiaikaan nykyinen maailmanväestö.

Siinä on väkivallalla ylimerkittävä osansa. Vaikka Suomen kansakin on saanut kauan ns. rauhassa maassaan elää, ovat ihmiset KEKSINEET vyöryttää sodat koteihin. Rauha saatiin maahan, mutta vietiin kodeista ihmiskeksinnöin, kun hylättiin kallis aarre eli opettajamme Raamatun Sana. Se on edelleen ihmisen paran ohjekirja siihen , miten kuuluu elää luonnollisesti ihmisiksi.

Mikä lie syy , että Suomessa alettiin tasa-arvon nimissä etsiä kaikkea mahdollista uutta kokeilua. Lopulta se ajautui sananmukaisesti kotien epä-tasapainoksi ja -arvoksi. Lapsille alettiin antaa jo 2 kk:n iästä (-60-70-luku) kokopäiväistä vierashoitajakasvatusta.

Kehitys on johtanut siihen, että oikeasti vanhemmilta on jo kadonnut , ja liian paljon, luonnollisen vanhemmuuden tärkeyden ymmärtäminen ja samalla myös vastuunkanto. Ja nyt sitten, kuten vanhemmat itse ovat netin ja tv:n kasvatettavina, myös antavat lastensa pelata , mitä karmeimpia sota- ja väkivaltapelejään. Jopa alle kouluikäiset! Kun näin kasvatettu huostaanottaja kasvattaa nettipelien sokeuttamia, mitä on tulos muuta, kuin kasvattaja uupuu.

Mitä voidaan oikeasti vielä tehdä asian korjaamiseksi? Vieläkö voidaan palata luonnolliseksi ihmiseksi, joka osaa iloita aidosti luojan luomasta luonnosta ja elämästä, mihin kuuluu pysyvä perhe-elämä mummoineen ja pappoineen?

Miksi lapsilla ei annettu pysyä maailman ensimmäistä ihmisoikeutta ; omien vanhempiensa kokoaikaista iloista rakkaudellista hoitoa , läsnäoloa ja opetusta?