Kuinka parannuin masennuksesta

Muuten hyvä teksti mutta silmään pisti sieltä yksi lause, siinä luki
" Miksi kukaan ei pidä minusta. "

Olisi parempi ajatella " miksi minä luulen ja kuvittelen niin että miksi kukaan ei pidä minusta ".
Aina on olemassa joku joka pitää, antamatta minkään asian siihen vaikuttaa.

Itsetunto on asia jota pystyy harjoittamaan ja silloin kun on masennus päällä se paha olo myös kaivertaa itsetuntoa.
Siinä vaiheessa saattaa joskus tuntua että kukaan ei välitä koska ajatukset pyörii paljon siinä omassa tuskaisessa olossa.
Uskon että masentunut ihminen ns. ruoskii kaikkein eniten omaa itseään kaikesta siitä mikä tuntuu pahalta, huolimatta siitä että suurin osa murheista ei ole edes itsestä kiinni ( ts. oma vika ).

Ja totta on sekin että maailmassa tapahtuu myös pahoja ja ikäviä asioita eikä niiltä saisi sulkea kenenkään silmiä ja korvia, ottaen huomioon kuitenkin lapsille niistä puhuessaan lapsen iän ja herkkyyden.
Toiset ovat herkempiä kuin toiset, joillekin joku asia voi olla isokin vaikka se olisi toiselle ihan pikku juttu.

Hyvin oivallettu, henkisyyttä ei saisi unohtaa, se on osa meitä itseämme. Pitäisi löytää elämäntarkoitus. Kun sen löytää motivaatio lisääntyy eteenpäin pääsemiseksi. Kannattaa mennä mukaan johonkin henkiseen toimintaan.

Mikähän osuus on sillä että ihminen ei löydä paikkaansa yhteiskunnassa. Työelämä on kovaa ja väliintippujia paljon. Näköalattomuus tulevaisuuden suhteen. Luonnollisesti loukkuunjäänyt reagoi.

On todellakin luonnollista että sellaiseen reagoi, oudompaahan olisi jos tilanne ei herättäisi mitään tunnetta tai tuntuisi pahalta.

Meillä ihmisillä on tapana reagoida asioihin, olivat ne sitten hyviä tai huonoja.
Siinä on valtavia eroja miten kukakin reagoi, toiset voimakkaammin kuin toiset.

Kaikki eivät esim. masennu isommistakaan vastoinkäymisistä, itse olen sellainen mutta ymmärrän kyllä jos ja kun joku masentuu.
Toisille on helpompaa käsitellä vaikeitakin asioita ja puhua niistä avoimesti kun taas toisten on vaikeaa saada sanottua miltä tuntuu.

Kun masennuksesta jossain vaiheessa selviää niin on pikkasen enemmän keinoja suhtautua asiaan jos masennus tulee uudestaan, tavallaan huomaa että selvittiinhän tästä viimeksikin.
Kivaahan masennus ei ole ikinä mutta tuntuu nykyään olevan aika yleistä ja siihenkin on varmasti monia eri tekijöitä.

Olen samaa mieltä, ihminen on henkinen olento ja masennus ei häviä sillä että se yritetään painaa alas teennäisellä positiivisuus-puheella tai pillereillä. Minusta miettiminen kannattaa tehdä joskus toisen ihmisen kanssa, jos vain mahdollista. Yksinäisyys on se mikä ajaa monet masennukseen.

Yksin ajatellut ajatukset johdattavat usein umpikujaan, jos elämäntilanne on raskas. Toisaalta yksinäisyyttäkin tarvitaan, eikä kaikkia ajatuksiaan kannata jakaa.