Asperger ja yrittäjyys

Hei,

Minulle on mahdolisesti tulossa diagnoosi Aspergerin oirehtymästä (tiedän, se on nykyään autismin kirjon häiriö mutta minulle AS ei ole katoava nimi), ja olen pitkään halunnut opiskella toistakin ammattia. Mahdollisesti selvitän asiaa vielä ammatinvalintapsykologilla, vaikka olen jo puntaroinut pari vaihtoehtoa.

Älkää sitten ehdottako yliopisto- tai ammattikorkeakoulututkinnon opiskelua, sillä olen matemaattisesti surkimuksena liian tyhmä molempiin paikkoihin. Kieliä en jaksaisi ahkerasti opiskella johtuen laiskasta luonteestani, vaikka minun oli huomattu kiinnostuneeni englannin kielestä ollessani alakoululainen. No, tietokoneriippuvuus söi aikanaan kiinnostustani ja sillä taatusti olen onnistunut tyhmentämään itseäni. Omat vaihtoehtoni ovat kahvilayrittäjä tai sitten välinehuoltajaksi opiskelu, sillä jälkimmäisessä ammatissa vaaditaan tarkkuutta.

Olen käynyt ennestään ammattikoulua, josta valmistuin hyvin arvosanoin palvelualalle lukuun ottamatta yhtä tyydyttävää arvosanaa. Työelämässä olen ollut aika tarkka kassalla rahojen kanssa eikä minun takia tule sitä virhettä, että kassasta puuttuisi tietty summa rahaa tai olisin antanut väärän summan takaisin asiakkaalle. Kukaan ei ole huomannut saati edes kysynyt, että onko minussa jokin vialla. Olen itse se hiljaisin, joka keskittyy työntekoon ja muut puhuu työtä tehdessä omista asioistaan tai konserteista. Puhun, kun minulla on asiaa.

Palvelualaa opiskellessa minulle tuli aikoinaan mieleen yrittäjäksi ryhtyminen - ennemmin tai myöhemmin. Jos tämä kävisi toteen, niin tekisin todennäköisesti työtä yksin ja ottaen huomioon, että olisin ainoa työntekijä, niin todennäköisesti työaikakin olisi lyhyt. Tuotteiden tekeminen vaatisi tarkkaa ja hyvin aikaista suunnittelua ennen kahvilan avaamista, jos olisin siinä tilanteessa, että minusta tulee yrittäjä.

Vaihtoehtona olisi tietysti olla toinen työntekijä, mutta askarrutttaa, että minkälaisia sosiaalisia vuorovaikutuksen taitoja pomona oleminen vaatisi minulta. Kykenen kyllä keskustelemaan yhden ihmisen kanssa, olen oppinut itse silmiin katsomisen, jonkinlaisen sarkasmin ja ironian tajun, ilmeiden ja eleiden tunnistamisen. Ryhmiä en kykenisi koskaan ohjaamaan saati johtamaan, joten opettajan tai nuorisotyöntekijän kaltaiset ammatit saa unohtaa. Olen toki tutun myymälässä tuurannut, eikä minulla siellä ole tullut ongelmia vastaan ohjeistaessani harjoittelijoita eikä heidän kanssa keskusteleminen tuota vaikeuksia. Ottaen toki huomioon, että kyseessä on pelejä myyvä liike, niin lienee pelien harrastajissa hieman hiljaisempia ja ehkäpä meitä aspergermaisia tyyppejä olevan.

Olen tutustunut pop up-yrittäjyyteen, jossa kokeilisin ihan ensimmäisenä siipiäni nähdäkseni, että tulisiko koko hommasta mitään ja osaisinko edes ok leivonnaisia tehdä. Liike-idean kyllä olen saanut valmiiksi ja olen keksinyt, että miten voisin erottautua muista paikoista.