– Olen rukoillut kymmeniä vuosia, että saisin synnit anteeksi.
Näin tuntoja avasi ihminen, joka juuri oli saanut kuulla ja uskoa iankaikkisen evankeliumin omalle kohdalleen. Vaasan suviseuroissa saimme kuulla, että pari tuhatta vuotta vanha sanoma ei ole muuttunut. Jeesuksen omille opetuslapsilleen antamaa tehtävää saarnata ”parannusta ja syntien anteeksiantamusta” jatketaan edelleen.
Jokainen Jumalan lapsi on Pyhän Hengen pappi. Meille on annettu valta antaa synnit anteeksi. Tästä saamme lukea Johanneksen evankeliumin 20. luvussa: ”Ottakaa Pyhä Henki, joille te synnit anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut”.
Monesti parannuksen tekijöitä kohdataan arkisessa työssä ja yllättävissäkin tilanteissa. Parannuksen teolle ei ole tarkoin määriteltyä paikkaa tai aikaa. Kun ihminen kokee synnin painavan omaatuntoaan, uskovainen ihminen julistaa hänelle synnit anteeksi Jeesuksen sovintotyön tähden. Silloin on hyvä ottaa vastaan evankeliumin siunaus.
Pelastusta ei ansaita omilla töillä
Meillä kaikilla on tarve parantaa omia tekemisiämme. Haluaisimme olla parempia ihmisiä. Uskon asioita emme voi omin voimin parantaa. Parannusta ei tehdä niin, että ensin parannetaan elämää ja sitten, kun se tuntuu olevan tarpeeksi hyvä, ajatellaan, että voi liittyä Jumalan lasten joukkoon. Jeesus varoittaa tällaisesta parannuksenteosta. (Matt 12:44–45.)
Eräällä aikuisella nuorella oli etsikkoaika. Jumala puhutteli häntä, ja antoi Pyhän Hengen vaikuttaa hänessä synnintunnon. Hän halusi tehdä parannuksen, mutta maalliset asiat tuntuivat ylitsepääsemättömiltä: Hän koki, että voidakseen tehdä parannuksen hänen olisi pitänyt erota avopuolisostaan, yrittää selittää uskoaan läheisilleen ja niin edelleen. Tämä nuori jaksoi kuitenkin luottaa Jumalaan ja uskoa synnit anteeksi. Jumala siunasi häntä niin, että kaikki asiat järjestyivät parhain päin.
Uskon saaminen muuttaa elämän
Järki ja usko ovat monta kertaa vastakkain, sillä uskoa ei voi järjellä tavoittaa. Tämäkin on Jumalan tahto: ”mutta kun maailma ei omassa viisaudessaan oppinut tuntemaan Jumalaa, Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat” (1. Kor. 1:21). Jeesus korosti sen vuoksi lapsenkaltaista uskoa ja nosti lapsen uskon esikuvaksi. Lapsi luottaa vanhempiinsa: jo pieni vauva luottaa saavansa tarvittavan hoivan ja huolenpidon.
Näin Jumala haluaisi meidänkin luottavan sanaansa. Puhe siitä, että maan päällä on Jumalan lapsia, jotka ovat julistaneet syntejä anteeksi Jeesuksen kuoleman jälkeen tähän päivään saakka, on ihmisjärjelle tyhmää saarnaa. Mutta Jumala on sanassaan luvannut, että tällainen tyhmä saarna pelastaa ne, jotka siihen uskovat.
Jumala on hyvyyden lähde. Hän antaa evankeliumin vaikuttaa ihmisessä ”hengen hedelminä”. Ihmisen ei tarvitse kuin ottaa vastaan siunaus, Jumala antaa kaiken muun. Jeesus ei turhaan sanonut, että ”etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa”. Jumalalta saamme evankeliumin kautta voimat uskomiseen. Kun ihminen saa synnit anteeksi, tulee halu muuttaa elämäänsä Jumalan tahdon mukaiseksi.
Juha Luokkala
Näin tuntoja avasi ihminen, joka juuri oli saanut kuulla ja uskoa iankaikkisen evankeliumin omalle kohdalleen. Vaasan suviseuroissa saimme kuulla, että pari tuhatta vuotta vanha sanoma ei ole muuttunut. Jeesuksen omille opetuslapsilleen antamaa tehtävää saarnata ”parannusta ja syntien anteeksiantamusta” jatketaan edelleen.
Jokainen Jumalan lapsi on Pyhän Hengen pappi. Meille on annettu valta antaa synnit anteeksi. Tästä saamme lukea Johanneksen evankeliumin 20. luvussa: ”Ottakaa Pyhä Henki, joille te synnit anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut”.
Monesti parannuksen tekijöitä kohdataan arkisessa työssä ja yllättävissäkin tilanteissa. Parannuksen teolle ei ole tarkoin määriteltyä paikkaa tai aikaa. Kun ihminen kokee synnin painavan omaatuntoaan, uskovainen ihminen julistaa hänelle synnit anteeksi Jeesuksen sovintotyön tähden. Silloin on hyvä ottaa vastaan evankeliumin siunaus.
Pelastusta ei ansaita omilla töillä
Meillä kaikilla on tarve parantaa omia tekemisiämme. Haluaisimme olla parempia ihmisiä. Uskon asioita emme voi omin voimin parantaa. Parannusta ei tehdä niin, että ensin parannetaan elämää ja sitten, kun se tuntuu olevan tarpeeksi hyvä, ajatellaan, että voi liittyä Jumalan lasten joukkoon. Jeesus varoittaa tällaisesta parannuksenteosta. (Matt 12:44–45.)
Eräällä aikuisella nuorella oli etsikkoaika. Jumala puhutteli häntä, ja antoi Pyhän Hengen vaikuttaa hänessä synnintunnon. Hän halusi tehdä parannuksen, mutta maalliset asiat tuntuivat ylitsepääsemättömiltä: Hän koki, että voidakseen tehdä parannuksen hänen olisi pitänyt erota avopuolisostaan, yrittää selittää uskoaan läheisilleen ja niin edelleen. Tämä nuori jaksoi kuitenkin luottaa Jumalaan ja uskoa synnit anteeksi. Jumala siunasi häntä niin, että kaikki asiat järjestyivät parhain päin.
Uskon saaminen muuttaa elämän
Järki ja usko ovat monta kertaa vastakkain, sillä uskoa ei voi järjellä tavoittaa. Tämäkin on Jumalan tahto: ”mutta kun maailma ei omassa viisaudessaan oppinut tuntemaan Jumalaa, Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat” (1. Kor. 1:21). Jeesus korosti sen vuoksi lapsenkaltaista uskoa ja nosti lapsen uskon esikuvaksi. Lapsi luottaa vanhempiinsa: jo pieni vauva luottaa saavansa tarvittavan hoivan ja huolenpidon.
Näin Jumala haluaisi meidänkin luottavan sanaansa. Puhe siitä, että maan päällä on Jumalan lapsia, jotka ovat julistaneet syntejä anteeksi Jeesuksen kuoleman jälkeen tähän päivään saakka, on ihmisjärjelle tyhmää saarnaa. Mutta Jumala on sanassaan luvannut, että tällainen tyhmä saarna pelastaa ne, jotka siihen uskovat.
Jumala on hyvyyden lähde. Hän antaa evankeliumin vaikuttaa ihmisessä ”hengen hedelminä”. Ihmisen ei tarvitse kuin ottaa vastaan siunaus, Jumala antaa kaiken muun. Jeesus ei turhaan sanonut, että ”etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa”. Jumalalta saamme evankeliumin kautta voimat uskomiseen. Kun ihminen saa synnit anteeksi, tulee halu muuttaa elämäänsä Jumalan tahdon mukaiseksi.
Juha Luokkala
Vastaukset 3
Vanhimmat
Juha Luokkala ei ollut niiden kahdentoista opetuslapsen joukossa joille Jeesus antoi vallan antaa syntejä anteeksi. Joka toimii vastoin totuuden henkeä pilkkaa Jumalaa.
Sitä ei anneta anteeksi.
Hieman yksinkertainen täytyy ollakin kun tuollaisia pohtii.
13 Ei Jumala sen vuoksi luvannut Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen koko maailmaa perinnöksi, että Abraham noudatti lakia, vaan siksi, että Abraham katsottiin vanhurskaaksi, kun hän uskoi.
14 Jos näet perillisiä ovat ne, jotka vetoavat lain noudattamiseen, silloin usko menettää merkityksensä ja lupaus raukeaa.
15 Laki tuo mukanaan Jumalan vihan; ellei ole lakia, ei ole rikkomustakaan.
16 Lupaus ja usko kuuluvat yhteen sitä varten, että kaikki olisi armoa. Näin lupaus on varma ja koskee kaikkia Abrahamin jälkeläisiä, ei vain niitä joilla on laki, vaan myös niitä joilla on Abrahamin usko. Hän on meidän kaikkien isä,
17 niin kuin on kirjoitettu: "Minä olen tehnyt sinut monien kansojen isäksi." Tähän Jumalaan Abraham uskoi, häneen, joka tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu olemattomat olemaan.