Elävän sanan välittäjiä

– Ker­rop­pa ter­vei­siä!

Hy­väs­te­jä jät­tä­es­säm­me saam­me usein pyyn­nön vie­dä ter­vei­siä yh­tei­sil­le tu­tuil­le ja ys­tä­vil­le. Ter­vei­siin saat­taa si­säl­tyä jo­kin eri­tyi­nen vies­ti tai ter­vei­sil­lä ha­lu­taan vain ker­toa, et­tä ys­tä­vä on muis­ta­nut ter­veis­ten saa­jaa.

Ter­vei­set ilah­dut­ta­vat

Olem­me­ko miet­ti­neet, mitä ter­veis­ten vä­lit­tä­mi­nen tar­koit­taa? On­ko sil­lä mer­ki­tys­tä ter­veis­ten lä­het­tä­jäl­le ja vas­taa­not­ta­jal­le, et­tä ter­vei­set me­ne­vät pe­ril­le? En­tä mitä se mer­kit­see nii­den vie­jäl­le eli vä­lit­tä­jäl­le?

Ter­vei­siä lä­he­te­tään ja vas­taa­no­te­taan mo­nen­lai­sis­sa elä­män­ti­lan­teis­sa. Nii­den mer­ki­tys liit­ty­nee­kin usein yh­tei­siin ko­ke­muk­siin ja nii­den ja­ka­mi­seen. Par­haim­mil­laan ter­vei­set vä­lit­tä­vät pal­jon iloa.

Hy­vät ter­vei­set tuo­vat hy­vää miel­tä, ja ne voi­vat lu­jit­taa ys­tä­vyys­si­tei­tä kau­kais­ten­kin ys­tä­vien vä­lil­lä. Ys­tä­vä on aja­tel­lut. Mi­ten suu­ri on­kaan ter­veis­ten ar­vo sil­loin, kun ne tuo­vat vies­tiä mat­ka­ys­tä­vil­tä? Täl­löin ter­vei­set voi­vat ol­la myös roh­kai­sua us­ko­maan. Mat­ka­ys­tä­vät kan­ta­vat. Täs­sä jou­kos­sa on tur­val­lis­ta teh­dä mat­kaa. Nämä ter­vei­set si­säl­tä­vät vies­tin tai­vaas­ta.

Luot­ta­mus­teh­tä­väs­sä

Suu­sa­nal­lis­ten ter­veis­ten ar­vo ei ole vä­hen­ty­nyt. Ny­ky­a­jan vies­ti­mien­kin ai­ka­na suul­li­ses­ti tuo­dut ter­vei­set erot­tu­vat ja vies­tien vä­li­tyk­seen liit­tyy tär­kei­tä koh­taa­mi­sia.

Vä­lit­tä­jän teh­tä­vä on luot­ta­mus­teh­tä­vä. Lä­het­tä­jä on ha­lun­nut luot­taa vies­tin­vie­jään. Luot­ta­muk­sen ar­voi­nen vä­lit­tä­jä muis­taa ker­toa ter­vei­set ja vie vies­tin pe­ril­le muut­tu­mat­to­ma­na. Vä­lit­tä­jä ei ai­na ky­ke­ne myös­kään ar­vi­oi­maan vies­tin mer­ki­tys­tä sen saa­jal­le.

Kaik­ki Ju­ma­lan lap­set ovat ar­vok­kaas­sa vies­tin­vie­jän teh­tä­väs­sä. Sii­tä vies­tis­tä, jota us­ko­vai­set vä­lit­tä­vät, Paa­va­li käyt­tää ni­mi­tys­tä ”elä­vä sana” tai ”elä­män sana”. Se on suu­ri vies­ti. Se vies­ti, jos mikä, roh­kai­see, loh­dut­taa ja vai­kut­taa kii­tol­li­sen mie­len. Py­hän Hen­gen voi­mal­la saar­nat­tu elä­män sana vai­kut­taa vas­taa­not­ta­vas­sa mie­les­sä syn­tien an­teek­si saa­mi­sen ja syn­nyt­tää us­kon. Tämä vies­ti on kal­li­sar­voi­nen, ja se pi­tää vie­dä pe­ril­le muut­tu­mat­to­ma­na. Sen sa­nan voi­ma pe­rus­tuu Kris­tuk­sen so­vin­to­työ­hön.

Sana syn­nyt­tää elä­mää

Paa­va­lin mu­kaan kris­ti­tyt lois­ta­vat täh­ti­nä maa­il­mas­sa, kun pi­tä­vät esil­lä elä­män sa­naa (Fil. 2:15–16). Bib­li­as­sa koh­ta on kään­net­ty niin, et­tä us­ko­vai­set py­sy­vät elä­män sa­nas­sa. Mo­lem­mat kään­nök­set ovat al­ku­kie­len mu­kai­sia. Kään­nök­set ko­ros­ta­vat sitä, et­tä kun vies­tin vä­lit­tä­jä pi­tää it­se kiin­ni elä­män sa­nas­ta, hän voi sitä myös vä­lit­tää.

Raa­mat­tu neu­voo elä­vän sa­nan vä­lit­tä­jiä kuu­li­ai­suu­teen ja nöy­ryy­teen lä­het­tä­jää koh­taan. Paa­va­li ot­taa Kris­tuk­sen esi­ku­vak­si (Fil. 2:5). Kris­tus tuli pal­ve­le­maan mei­tä, jot­ta me sai­sim­me elä­män.

Ju­ma­lan Poi­ka toi tai­vaas­ta hy­viä ter­vei­siä: Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on lä­hes­ty­nyt. Elä­män sa­nan esil­lä pi­tä­mi­nen on täs­sä pi­me­ne­väs­sä ajas­sa ar­vo­kas­ta. Niin kau­an kuin Ju­ma­la an­taa ai­kaa, hän tah­too mei­dän te­ke­vän työ­tä. Ha­lu­am­me­han vie­dä evan­ke­liu­mia eteen­päin.

Tero Pit­kä­lä