Mitä on rakkaus? Miten sinä määrittelisit sen? Usein rakkautta selitetään äidin ja lapsen välisellä kiintymyksellä ja huolenpidolla. Tällainen kuva löytyy myös Raamatusta, kun profeetta puhuu Jumalan rakkaudesta: ”Unohtaako äiti rintalapsensa, unohtaisiko hoivata kohtunsa hedelmää? Vaikka hän unohtaisikin, minä en sinua unohda.” (Jes. 49:15.)
Myös aviopuolisoiden välistä rakkautta pidetään yhtenä voimakkaimmista tunnetiloista. Sattuvasti tätä kuvasi eräs koillismaalainen mies, jonka vaimo oli kuollut. Takana oli yli kuudenkymmenen vuoden mittainen yhteinen taival. Vanhan miehen rakkaudentunnustus ja suuri ikävä oli paljon puhuva: ”Olen jaksanut huonosti. Kylki on vieläkin vereslihalla.”
Moni äiti ja isä on kokenut oman lapsen menettämisen raastavan tuskan. Sen tuskan ja kivun suuruutta on vaikea kuvailla.
Monilla meillä on läheisiä ystäviä, joiden kanssa on erityisen tärkeä suhde. Yksi kauneimpia Raamatun esimerkkejä on Jonatanin ja Daavidin ystävyys. ”Jonatan solmi Daavidin kanssa ystävyysliiton, sillä hän rakasti tätä kuin omaa henkeään” (1. Sam. 18:3).
Onko Jumala hylännyt?
Kaikkia edellä kuvattuja paljon suurempaa on Jumalan rakkaus. Jumalan rakkaus kutsuu, varjelee ja vie kerran taivaaseen. Jeesus itse avaa tuon rakkauden suurimman salaisuuden: ”Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa” (Joh. 3:16). Ei ole suurempaa rakkauden osoitusta kuin antaa henkensä ystäviensä puolesta.
Paavali vakuuttaa Rooman kristityille, että Jumala on omiensa puolella myös suurten vastoinkäymisten hetkellä. Noissa tilanteissa mekin saatamme kysellä, onko Jumala unohtanut minut. Onko hän hylännyt minut? Tietääkö Jumala minun kärsimykseni? Paavali vakuuttaa kirjeen vastaanottajille, että Jumala rakastaessaan ihmistä ei säästänyt edes omaa Poikaansa, vaan antoi hänet kuolemaan meidän puolestamme. Kuinka hän voisi meidät unohtaa? Rooman uskovaiset saivat kokea elämässään vaivaa uskon tähden. Monet heistä kärsivät marttyyrikuoleman. Heitä kohdeltiin kuin teuraaksi vietäviä lampaita.
Kaiken ylitse yltää kuitenkin Jumalan rakkaus ja huolenpito. Mikään maallinen voima ei voi voittaa Jumalan rakkauden voimaa. Paavalin opetuksen mukaan vain synti voi viedä ihmisen eroon Jumalasta. Silloinkin Jumalan kutsuva rakkaus etsii kadonnutta.
Jumalan rakkautta ja huolenpitoa koetaan jo täällä elämässä, mutta kerran se valkenee täydellisenä kirkkauden maassa. äsken pääsiäisenä lauloimme: ”Rakkauden, armon lähde Jeesus ompi pohjaton! Ken ois kuollut synnin tähden, niin kuin Jeesus kuollut on? Ken ois eestä pilkkaajainsa, vainoojainsa, murhaajainsa käynyt kovaan kuolohon?” (Vk. 80:1.)
Kutsuva rakkaus
Jumalan rakkautta on se, että vielä on etsikon aika. Jumala kutsuu eksyneitä valtakuntaansa. Jumalan evankeliumin ilosanoma vapauttaa ihmisen synnin orjuudesta ja siirtää hänet Jumalan valtakuntaan, joka on armon ja anteeksiantamuksen valtakunta.
Armahdetun syntisen sydämessä syttyy Pyhän Hengen vaikutuksesta rakkaus armahtajaa kohtaan. Joka on paljon saanut anteeksi, hän paljon rakastaa. Apostoli Paavali neuvoo uskovaisia: ”Rakkaus ohjatkoon elämäänne, onhan Kristuskin rakastanut meitä ja antanut meidän tähtemme itsensä lahjaksi” (Ef. 5:2).
On lahja, että saa uskoa ja sydämen täyttää elävä taivastoivo. Kaikki on kuitenkin lähtökohdaltaan sitä, että Jumala rakasti ensin meitä. ”Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.” (1. Kor. 13:13.) Jumala rakkaudessaan varjelee ja vie meidät kerran perille Isän kotiin.
Mikko Kälkäjä
Myös aviopuolisoiden välistä rakkautta pidetään yhtenä voimakkaimmista tunnetiloista. Sattuvasti tätä kuvasi eräs koillismaalainen mies, jonka vaimo oli kuollut. Takana oli yli kuudenkymmenen vuoden mittainen yhteinen taival. Vanhan miehen rakkaudentunnustus ja suuri ikävä oli paljon puhuva: ”Olen jaksanut huonosti. Kylki on vieläkin vereslihalla.”
Moni äiti ja isä on kokenut oman lapsen menettämisen raastavan tuskan. Sen tuskan ja kivun suuruutta on vaikea kuvailla.
Monilla meillä on läheisiä ystäviä, joiden kanssa on erityisen tärkeä suhde. Yksi kauneimpia Raamatun esimerkkejä on Jonatanin ja Daavidin ystävyys. ”Jonatan solmi Daavidin kanssa ystävyysliiton, sillä hän rakasti tätä kuin omaa henkeään” (1. Sam. 18:3).
Onko Jumala hylännyt?
Kaikkia edellä kuvattuja paljon suurempaa on Jumalan rakkaus. Jumalan rakkaus kutsuu, varjelee ja vie kerran taivaaseen. Jeesus itse avaa tuon rakkauden suurimman salaisuuden: ”Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa” (Joh. 3:16). Ei ole suurempaa rakkauden osoitusta kuin antaa henkensä ystäviensä puolesta.
Paavali vakuuttaa Rooman kristityille, että Jumala on omiensa puolella myös suurten vastoinkäymisten hetkellä. Noissa tilanteissa mekin saatamme kysellä, onko Jumala unohtanut minut. Onko hän hylännyt minut? Tietääkö Jumala minun kärsimykseni? Paavali vakuuttaa kirjeen vastaanottajille, että Jumala rakastaessaan ihmistä ei säästänyt edes omaa Poikaansa, vaan antoi hänet kuolemaan meidän puolestamme. Kuinka hän voisi meidät unohtaa? Rooman uskovaiset saivat kokea elämässään vaivaa uskon tähden. Monet heistä kärsivät marttyyrikuoleman. Heitä kohdeltiin kuin teuraaksi vietäviä lampaita.
Kaiken ylitse yltää kuitenkin Jumalan rakkaus ja huolenpito. Mikään maallinen voima ei voi voittaa Jumalan rakkauden voimaa. Paavalin opetuksen mukaan vain synti voi viedä ihmisen eroon Jumalasta. Silloinkin Jumalan kutsuva rakkaus etsii kadonnutta.
Jumalan rakkautta ja huolenpitoa koetaan jo täällä elämässä, mutta kerran se valkenee täydellisenä kirkkauden maassa. äsken pääsiäisenä lauloimme: ”Rakkauden, armon lähde Jeesus ompi pohjaton! Ken ois kuollut synnin tähden, niin kuin Jeesus kuollut on? Ken ois eestä pilkkaajainsa, vainoojainsa, murhaajainsa käynyt kovaan kuolohon?” (Vk. 80:1.)
Kutsuva rakkaus
Jumalan rakkautta on se, että vielä on etsikon aika. Jumala kutsuu eksyneitä valtakuntaansa. Jumalan evankeliumin ilosanoma vapauttaa ihmisen synnin orjuudesta ja siirtää hänet Jumalan valtakuntaan, joka on armon ja anteeksiantamuksen valtakunta.
Armahdetun syntisen sydämessä syttyy Pyhän Hengen vaikutuksesta rakkaus armahtajaa kohtaan. Joka on paljon saanut anteeksi, hän paljon rakastaa. Apostoli Paavali neuvoo uskovaisia: ”Rakkaus ohjatkoon elämäänne, onhan Kristuskin rakastanut meitä ja antanut meidän tähtemme itsensä lahjaksi” (Ef. 5:2).
On lahja, että saa uskoa ja sydämen täyttää elävä taivastoivo. Kaikki on kuitenkin lähtökohdaltaan sitä, että Jumala rakasti ensin meitä. ”Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.” (1. Kor. 13:13.) Jumala rakkaudessaan varjelee ja vie meidät kerran perille Isän kotiin.
Mikko Kälkäjä
Vastaukset 2
Vanhimmat
13 Onko nyt hyvä tuottanut minulle kuoleman? Ei toki, vaan synti. Jotta synti paljastuisi synniksi, se tuotti minulle hyvän avulla kuoleman. Näin käsky teki synnin vielä monin verroin pahemmaksi.
14 Me tiedämme, että laki on hengellinen. Minä sitä vastoin olen turmeltunut ihminen, synnin orjaksi myyty.
15 En edes ymmärrä, mitä teen: en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan.
16 Ja jos kerran teen sitä, mitä en tahdo, silloin myönnän, että laki on hyvä.
17 Niinpä en enää teekään itse sitä, mitä teen, vaan sen tekee minussa asuva synti.
12 Meillä on siis velvollisuuksia, veljet, mutta ei itsekästä luontoamme kohtaan; ei meidän pidä elää sen mukaan.
13 Jos elätte luontonne mukaan, te kuolette, mutta jos Hengen avulla kuoletatte syntiset tekonne, te saatte elää.
14 Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia.
15 Te ette ole saaneet orjuuden henkeä, joka saattaisi teidät jälleen pelon valtaan. Olette saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden, ja niin me huudamme:
16 Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia.
17 Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa; jos kerran kärsimme yhdessä Kristuksen kanssa, pääsemme myös osallisiksi samasta kirkkaudesta kuin hän.