Pankaamme pois kaikki kuorma ja synti

Lii­kun­ta on oi­kein hyvä ja ter­veel­li­nen har­ras­tus. Liik­ku­mi­nen an­taa hy­vää oloa ja jak­sa­mis­ta elä­määm­me. Kä­ve­ly­len­kil­le tai juok­se­maan läh­det­tä­es­sä on tar­peel­lis­ta lait­taa so­pi­vat va­rus­teet yl­le. Var­sin­kin juok­su­len­kil­le läh­det­tä­es­sä kan­nat­taa jät­tää pois tur­hat kamp­peet ja esi­neet. Ne vain ai­heut­ta­vat yli­mää­räis­tä pai­noa ja vai­keut­ta­vat juok­su­mat­kaa.

Kil­voi­tuk­sen mat­kal­la

Raa­ma­tus­sa­kin pu­hu­taan juok­se­mi­ses­ta. Paa­va­li käyt­tää kris­ti­tyn elä­män ja kil­voi­tuk­sen ver­taus­ku­va­na juok­se­mis­ta kil­pai­lus­sa (1. Kor. 9:24–25). Sa­moin Hep­re­a­lais­kir­jeen kir­joit­ta­ja roh­kai­see ole­maan kes­tä­viä kil­voi­tuk­ses­sam­me. Kir­jees­sä apos­to­li ke­hot­taa mei­tä juok­se­maan kär­si­väl­li­ses­ti sii­nä kil­voi­tuk­ses­sa, joka mei­dän eteem­me on pan­tu (Hepr. 12:1).

Kaik­ki ih­mi­set ovat mat­ka­lai­sia. Ku­kaan ei tie­dä, mi­ten pit­kiä ovat oma elä­mä ja tai­val­lus. Jo­kai­sen on kul­jet­ta­va oman elä­män­sä reit­ti alus­ta lop­puun. Jo­kai­nen on myös it­se vas­tuus­sa sii­tä, mi­ten reit­tin­sä kul­kee ja min­kä rei­tin va­lit­see.

Ju­ma­lan lap­sen sy­dä­men halu on kul­kea ian­kaik­ki­seen elä­mään joh­ta­vaa kai­taa tie­tä. Omal­ta puo­lel­tam­me syn­ti­si­nä ja uu­pu­vi­na em­me pys­ty it­se oi­ke­aa mat­ka­reit­tiä va­lit­se­maan, vaan tar­vit­sem­me Ju­ma­lan opas­tus­ta. Ju­ma­lan voi­ma mat­kal­lem­me on evan­ke­liu­mi. Se on ilo­sa­no­ma Jee­suk­ses­ta Kris­tuk­ses­ta ja sen ydin on syn­tien an­teek­si­an­ta­mus.

Kuor­mat uu­vut­ta­vat

On luon­nol­lis­ta, et­tä juok­se­mis­ta ja kul­ke­mis­ta hi­das­ta­vat yli­mää­räi­set pai­not ja taa­kat. Mitä enem­män on re­pus­sa pai­noa ja mu­ka­na tur­haa kuor­maa, sitä vai­ke­am­paa on kul­ke­mi­nen. Vä­sy­mys saat­taa yl­lät­tää kes­ken mat­kan. Tur­hat ja lii­at taa­kat on pan­ta­va pois, sil­lä tie­tys­ti va­paa­na on hel­pom­pi juos­ta.

Näin on myös elä­män kil­voi­tuk­sen mat­kal­la. Kil­voit­te­li­ja voi uu­pua kuor­man al­la. Vä­sy­mys voi saa­vut­taa. Vä­sy­mi­sen syi­tä voi ol­la mo­nen­lai­sia. Mat­ka on ol­lut pit­kä. Ra­vin­non ja juo­man puu­te on saat­ta­nut hei­ken­tää. Ken­ties kul­kies­sa on tul­lut haa­vo­ja, jot­ka vai­vaa­vat ja ai­heut­ta­vat huo­non olon.

Us­kon kil­voit­te­lus­sa uu­pu­mi­sen ja huo­non olon saa ai­kaan syn­ti. Sik­si apos­to­li kir­joit­taa, et­tä pan­kaam­me pois kaik­ki kuor­ma ja syn­ti, joka ai­na mei­hin tart­tuu ja te­kee hi­taak­si (Hepr. 12:1). Apos­to­li mai­nit­see, et­tä ei ai­no­as­taan syn­ti vaan myös kai­ken­lai­nen kuor­ma uu­vut­taa ih­mis­tä ja te­kee mat­kan hi­taak­si. Ih­mi­set saat­ta­vat ot­taa taak­ko­ja mur­heis­ta ja su­ruis­ta, asi­oi­den ylen­mää­räi­ses­tä miet­ti­mi­ses­tä ja huo­leh­ti­mi­ses­ta – siis asi­ois­ta, jot­ka ei­vät ole syn­tiä, mut­ta jot­ka muu­ten ras­kaut­ta­vat elä­mää ja ai­heut­ta­vat uu­pu­mus­ta.

Kuor­mat on kan­net­tu ja syn­nit so­vi­tet­tu

Kuor­mien vä­syt­tä­mi­nä ja syn­nin tart­tu­es­sa saam­me nos­taa kat­seem­me Jee­suk­seen, us­kom­me pe­rus­ta­jaan ja täy­del­li­sek­si te­ki­jään. Hän on so­vit­ta­nut kaik­ki syn­tim­me. Hän on kan­ta­nut kaik­ki kuor­mam­me. Hä­nen täy­del­li­sen lu­nas­tus­työn­sä täh­den me olem­me pe­las­tet­tu­ja syn­nin ja kuo­le­man val­las­ta. Hä­nen ni­mes­sään ja ve­res­sään saam­me us­koa syn­nit an­teek­si.

Niin täy­del­li­nen oli Jee­suk­sen so­vin­to­työ. Sik­si Ju­ma­lan lap­sel­la on mah­dol­li­suus ja oi­keus kul­kea tai­vas­tiel­lä il­man taak­ko­ja ja kan­ta­muk­sia. Ju­ma­la rak­kau­des­saan an­taa tai­vas­tien mat­kaa­jal­le uut­ta voi­maa ja kär­si­väl­li­syyt­tä evan­ke­liu­min ilo­sa­no­mas­sa. Näin ih­mi­sel­lä on mah­dol­li­suus py­syä kil­voi­tuk­ses­saan sil­lä rei­til­lä, joka joh­taa tai­vaa­seen.

Pek­ka Töl­li