Voittajan palkinto

Anonyymi kirjoitti:

”Jo­kai­nen kil­pai­li­ja nou­dat­taa lu­jaa it­se­ku­ria, juok­si­jat saa­vut­taak­seen ka­to­a­van sep­pe­leen, me saa­dak­sem­me ka­to­a­mat­to­man” (1. Kor. 9:25). Us­kon kil­voi­tuk­sel­la ja maal­li­sel­la juok­su­kil­pai­lul­la on sa­mo­ja piir­tei­tä. Apos­to­li Paa­va­li te­kee mie­len­kiin­toi­sia rin­nas­tuk­sia. Yh­tei­nen asia on voi­ton ta­voit­te­lu, pal­kin­to on eri­lai­nen. Us­kon kil­voi­tuk­sen ra­dal­la ta­voi­tel­laan ian­kaik­kis­ta pal­kin­toa, kun taas maal­li­sel­la ra­dal­la ajal­lis­ta ja ka­to­a­vaa aar­ret­ta.

Olin vä­hän yli kym­men­vuo­ti­as, kun is­tuim­me ra­di­on ää­rel­lä kuun­te­le­mas­sa Sguaw Val­leyn tal­vi­o­lym­pi­a­lai­sia. Hiih­tä­jä Veik­ko Ha­ku­li­nen kiri maa­li­suo­ral­la Suo­men vies­ti­kul­lan voit­ta­jak­si. Ra­dio kä­hi­si hei­kois­ta pat­te­reis­ta joh­tu­en, ja se­los­ta­jan ää­ni sär­kyi lii­ku­tuk­ses­ta. Ra­di­on ää­rel­lä raa­vaat mie­het­kin pyyh­käi­si­vät sil­mä­kul­maan­sa. Niin mi­nä­kin, mut­ta sa­laa, et­tei ku­kaan huo­mai­si.

Voit­ta­jat pal­ki­taan

Paa­va­li kir­joit­taa omas­ta voi­tos­taan, joka hän­tä odot­taa sekä sii­tä, kuin­ka hän on sen saa­vut­ta­va. ”Olen kil­pail­lut hy­vän kil­pai­lun, olen juos­sut pe­ril­le ja säi­lyt­tä­nyt us­ko­ni. Mi­nua odot­taa nyt van­hurs­kau­den sep­pe­le, jon­ka Her­ra, oi­keu­den­mu­kai­nen tuo­ma­ri, on an­ta­va mi­nul­le tu­le­mi­sen­sa päi­vä­nä, ei­kä vain mi­nul­le vaan kai­kil­le, jot­ka har­taas­ti odot­ta­vat hä­nen il­mes­ty­mis­tään.” (2. Tim. 4:7–8.)

Ver­tai­lun kil­pai­luis­sa on se­kin yh­tei­nen piir­re, et­tä ai­no­as­taan maa­liin saak­ka kil­pail­leet pal­ki­taan. Kes­keyt­tä­nei­tä ei pal­ki­ta. Maal­li­sen kil­pai­lun voit­ta­vat ne, jot­ka tu­le­vat maa­liin en­sim­mäi­si­nä. Us­kon kil­voi­tuk­sen mat­kal­la vä­sy­nein­kin, maa­liin saak­ka kil­voi­tel­lut, pal­ki­taan sa­mal­la pal­kin­nol­la kuin se, joka saa­pui maa­liin en­sim­mäi­se­nä.

Kil­voit­te­li­jan mu­kaan ei saa lait­taa mi­tään yli­mää­räi­siä pai­no­ja. Us­kon kil­voi­tuk­sen mat­kal­la on tär­keä pur­kaa kuor­mat, et­tei­vät yli­mää­räi­set pai­not vä­syt­täi­si kul­ki­jaa uu­vuk­siin. Raa­mat­tu ke­hot­taa pa­ne­maan pois kuor­man ja syn­nin, joka ai­na tart­tuu ja te­kee hi­taak­si (Hepr. 12:1). Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa on run­saas­ti huol­to­pis­tei­tä vä­sy­neen­kin kil­voit­te­li­jan tu­ek­si, et­tä jak­sai­si maa­liin saak­ka. Kaik­ki kil­pai­li­jat ovat toi­sil­leen tu­ke­na, ja evan­ke­liu­mi on Ju­ma­lan voi­ma, jota omis­tam­me so­vin­to­saar­nas­sa.

Ta­voi­te kan­nus­taa jat­ka­maan

Us­kon kil­voi­tuk­sen mat­kal­la ole­vaa ke­ho­te­taan py­sy­mään lu­ja­na sii­nä kil­voi­tuk­ses­sa, joka mei­dän eteem­me on avau­tu­nut. Va­roi­te­taan jät­tä­mäs­tä us­kon kil­voi­tus­ta, jol­la on suu­ri palk­ka. Ikään kuin palk­ka­en­nak­ko­na Ju­ma­la an­taa ilon ja tun­te­mis­ten het­kiä, et­tei pal­kin­to unoh­tui­si. Nämä ilon en­nak­ko­palk­ki­ot ei­vät ole ”lop­pu­ti­lis­tä” pois.

Kil­pai­li­ja tar­vit­see myös pää­mää­rä­tie­toi­suut­ta ja it­se­ku­ria. Ju­ma­lan sana ja Py­hän Hen­gen osal­li­suus ovat mat­ka­op­pai­nam­me. Usein lau­sut­tu to­te­a­mus ”ha­lu­an us­koa” ku­vas­taa oi­ke­aa tah­to­ti­laa.

Mei­tä ke­ho­te­taan nos­ta­maan kat­set­ta tu­le­vai­suu­teen. ”Mut­ta kai­ken tä­män, mikä oli mi­nul­le voit­toa, olen Kris­tuk­sen täh­den lu­ke­nut tap­pi­ok­si. Pi­dän to­del­la sitä kaik­kea pelk­kä­nä tap­pi­o­na, sil­lä Her­ra­ni Kris­tuk­sen Jee­suk­sen tun­te­mi­nen on mi­nul­le ar­vok­kaam­paa kuin mi­kään muu. Hä­nen täh­ten­sä olen me­net­tä­nyt kai­ken, olen heit­tä­nyt kai­ken ros­ka­na pois, jot­ta voit­tai­sin omak­se­ni Kris­tuk­sen.” (Fil. 3:7–8.)

Tämä on mat­kal­la hei­kos­ti on­nis­tu­neel­le roh­kai­se­va nä­kö­a­la. Syn­ti­syy­den tun­ne saa jää­dä ar­mon ja an­teek­si­an­ta­muk­sen poh­jat­to­maan me­reen.

Ant­ti Kemp­pai­nen

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä