Erityisesti vaikeina murrosten aikoina on tarpeellista luottaa kirjoitettuun Jumalan sanaan: ”Siksi me voimme entistä lujemmin luottaa profeetalliseen sanaan. Ja hyvin teette tekin, jos kiinnitätte katseenne siihen kuin pimeässä loistavaan lamppuun.” (2. Piet 1:19.)
Arjen epäilyksissä ja taisteluissa saamme luottavaisesti turvautua Herran sanaan: ”älä pelkää, minä olen sinun kanssasi! älä arkana pälyile ympärillesi – – minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni.” (Jes. 41:9–10.)
Vahvalla perustuksella
Elämäämme ja uskon perustuksia koetellaan kilvoituksen matkalla erityisesti elämän koettelemuksissa. Silloin saamme muistaa Jumalan sanan osoittaman uskomme perustuksen: ”Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei voida laskea.” (1. Kor. 3:11.)
Ihmisten oman jumalansa varaan rakennetut rakennelmat sortuvat myrkyissä. Jotta perustus kestäisi, on enemmän kuunneltava Jumalan sanaa kuin omia mielipiteitä. ”Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia, vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja.” (2. Tim. 4:3–4.)
Usko ei synny rukoilemalla tai lukemalla. ”Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana” (Room. 10:17). Jumalan valtakunnasta saarnatun evankeliumin kautta Jumala lahjoittaa uskon uskojan sydämeen. ”Hän on meidät pelastanut pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan poikansa valtakuntaan, hänen, joka on meidän lunastuksemme, syntiemme anteeksianto” (Kol. 1:13–14).
Omatunto valvoo ja varoittaa
Paavalin mukaan omatunto, Jumalan ääni ihmisessä, on kaikilla ihmisillä (Room. 2:14–16). Kristinoppi opettaa, kuinka omatunto vaatii meitä tekemään, minkä tiedämme oikeaksi, ja kieltää meitä tekemästä sitä, minkä tiedämme vääräksi.
Jumalan lapsen omatunto on sidottu Jumalan sanaan. Jumala on sanassaan ilmoittanut, mikä on oikeaa ja mikä väärää. Paavali toteaa parannuksen armon koettuaan, että hänen omatuntonsa ei ole sidottu vain Jumalan sanaan, vaan se on myös Pyhän Hengen valaisema (Room. 9:1).
Nuorta Timoteusta Paavali muistuttaa uskon ja hyvän omantunnon pitämisestä: ”Tämän käskyn minä annan sinun toimitettavaksesi, poikani Timoteus, aikaisempien, sinusta lausuttujen ennustusten mukaisesti, että niiden nojalla taistelisit jalon taistelun, säilyttäen uskon ja hyvän omantunnon, jonka eräät ovat hyljänneet ja uskossaan haaksirikkoon joutuneet.” (1. Tim. 1:18–19.)
Jumalan lapsella on halu valvoa ja kilvoitella niin, että omatunto säilyisi haavoitta. ”Siksi teen kaikkeni, että minulla aina olisi puhdas omatunto Jumalan ja ihmisten edessä” (Ap. t. 24:16). Omantunnon hoitamista on koko uskonelämän hoito. Matkaystävällä on apuna Jumalan sana, Herran pyhä ehtoollinen, rukous, uskovaisten yhteys ja rippi.
”Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme” (Hepr. 4:1). Rakkaaat matkaystävät ja yhteys Jumalan valtakuntaan ovat matkantekijälle korvaamattomia asioita. Jumalan valtakunta on sellainen sairashuone, jossa katuvaa armahdetaan ja annetaan kaikki synnit anteeksi.
Kari Gustafsson
Arjen epäilyksissä ja taisteluissa saamme luottavaisesti turvautua Herran sanaan: ”älä pelkää, minä olen sinun kanssasi! älä arkana pälyile ympärillesi – – minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni.” (Jes. 41:9–10.)
Vahvalla perustuksella
Elämäämme ja uskon perustuksia koetellaan kilvoituksen matkalla erityisesti elämän koettelemuksissa. Silloin saamme muistaa Jumalan sanan osoittaman uskomme perustuksen: ”Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei voida laskea.” (1. Kor. 3:11.)
Ihmisten oman jumalansa varaan rakennetut rakennelmat sortuvat myrkyissä. Jotta perustus kestäisi, on enemmän kuunneltava Jumalan sanaa kuin omia mielipiteitä. ”Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia, vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja.” (2. Tim. 4:3–4.)
Usko ei synny rukoilemalla tai lukemalla. ”Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana” (Room. 10:17). Jumalan valtakunnasta saarnatun evankeliumin kautta Jumala lahjoittaa uskon uskojan sydämeen. ”Hän on meidät pelastanut pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan poikansa valtakuntaan, hänen, joka on meidän lunastuksemme, syntiemme anteeksianto” (Kol. 1:13–14).
Omatunto valvoo ja varoittaa
Paavalin mukaan omatunto, Jumalan ääni ihmisessä, on kaikilla ihmisillä (Room. 2:14–16). Kristinoppi opettaa, kuinka omatunto vaatii meitä tekemään, minkä tiedämme oikeaksi, ja kieltää meitä tekemästä sitä, minkä tiedämme vääräksi.
Jumalan lapsen omatunto on sidottu Jumalan sanaan. Jumala on sanassaan ilmoittanut, mikä on oikeaa ja mikä väärää. Paavali toteaa parannuksen armon koettuaan, että hänen omatuntonsa ei ole sidottu vain Jumalan sanaan, vaan se on myös Pyhän Hengen valaisema (Room. 9:1).
Nuorta Timoteusta Paavali muistuttaa uskon ja hyvän omantunnon pitämisestä: ”Tämän käskyn minä annan sinun toimitettavaksesi, poikani Timoteus, aikaisempien, sinusta lausuttujen ennustusten mukaisesti, että niiden nojalla taistelisit jalon taistelun, säilyttäen uskon ja hyvän omantunnon, jonka eräät ovat hyljänneet ja uskossaan haaksirikkoon joutuneet.” (1. Tim. 1:18–19.)
Jumalan lapsella on halu valvoa ja kilvoitella niin, että omatunto säilyisi haavoitta. ”Siksi teen kaikkeni, että minulla aina olisi puhdas omatunto Jumalan ja ihmisten edessä” (Ap. t. 24:16). Omantunnon hoitamista on koko uskonelämän hoito. Matkaystävällä on apuna Jumalan sana, Herran pyhä ehtoollinen, rukous, uskovaisten yhteys ja rippi.
”Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme” (Hepr. 4:1). Rakkaaat matkaystävät ja yhteys Jumalan valtakuntaan ovat matkantekijälle korvaamattomia asioita. Jumalan valtakunta on sellainen sairashuone, jossa katuvaa armahdetaan ja annetaan kaikki synnit anteeksi.
Kari Gustafsson
Vastaukset 7
Vanhimmat
Erityisesti näinä vaikeina aikoina me lestantit olemme kuin Trump: tiedetään että ollaan kamalasti paljon väärässä, mutta ei me mitään myönnetä.
Miksi luottaisimme ikivanhaan kirjoitukseen kun uudemmistakin on mistä valita!
Matkanne ja ystävienne tiet vievät kuolemaan ja tuonelaan. Se on jokaisen määränpää maallisen jälkeen.
Minä ainakin pääsen taivaaseen, suoraan krematorion piipusta.
The end.
Kunpa kaikilla olis oikea usko ja aito omatunto.
Mikä on oikea usko?
27 Onko siis syytä kerskailuun? Siltä on pohja pudonnut pois. Mikä laki on saanut tämän aikaan? Sekö, joka vaatii tekoja? Ei, vaan uskon laki.
28 Katsomme siis, että ihminen tulee vanhurskaaksi, kun hän uskoo, ilman lain vaatimia tekoja.
29 Vai onko Jumala pelkästään juutalaisten Jumala? Eikö hän ole myös muiden kansojen Jumala? On toki.
30 kun kerran Jumala on yksi ja ainoa. Hän tekee ympärileikatut vanhurskaiksi, jos he uskovat, ja ympärileikkaamattomat, kun he uskovat.
31 Kumoammeko me siis lain vetoamalla uskoon? Emme suinkaan, me päinvastoin vahvistamme sen mitä laki sanoo.