Ootko huumorintajuton? Jos kerron omista tragikoomisista kömmähdyksistä mitä lennokkaimmin, niin jäätkö ihmetteleen ja et ymmärrä pieniä elämän huvittavuuksia lainkaan.
Saisinko sinut nauramaan ?
Anonyymi
2360
1Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Saisit ainakin mut nauramaan. Mikään ei ole niin hauskaa kuin arjen pikku kommellukset. Omat lähinnä.
Ymmärrettävä tilanteet mihin iloisuutta ei aina voi toteuttaa. Usein hyvä ystävyys alkaa yhteisillä nauruhetkillä, siis vaikka palstalla.
totta kai mä sun kanssasi nauran.
Sun vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä;)
Kyllähän elämässä huumoria täytyy olla, tässä olis jo muutoin mullan alla varmaankin, jos kaikki olis ottanu liian vakavasti.
Nauramisesta tulee kivat pienet rypyt silmäkulmiin. 😅 Ja aina vähän ikääkin lisää. 🤗
Sopivasti kaikkea joka suuntaan.
Huumorin taian valovoima valaisee pimeitä nurkkauksia, mutta uskottavuus säilyy ja elämä tuntuu ykkösluokkaiselta.
Päin vastoin!
Voidaan me kyynelehtiäkin, jos tilanne siihen ajautuu.
https://youtu.be/iRS1avJMh8k
Öitä
Kaunista.
Öitä.
Saisit mut nauramaan. Itekin nauran päivittäin omille kömmähdyksille, elämä olis kyllä tiukkapiposta ja kamalaa, jos ei osaa nauraa niille. Oon vierestä seurannut kuinka kamalan raskasta on olla ihminen, joka ei saa tehdä virheitä. Tosikot yök, tosin samoin muille nauravat
Mulla on outo huumorintaju. Sarkastinen ja vähän kipeä. Onneks on samanlaisia kavereita. En naura kovin helposti. Hymyilen ja hymähtelen. Nauran harvoin. Minut on ehkä vähän vaikea saada nauramaan kunnolla.
Noh kyllä mää saan nauramaan yhen tietyn 😍.jonnan siis 🙃. Jotenki vaan niin rento aina olla sen kans vaikka näin tänää vaa hetken😐 enkä päässy ees juttelee
Nauru on ihan parasta terapiaa. Olen löytänyt uudelleen elämääni hauskaa ja leikkimielisyyttä. Kyllä se välillä oli hiukan hukassa, ehkä. Eräs ihminen kuvaili minua juuri hiljan sanomalla, huumorintajuinen ja että nauran paljon. Tuntui hyvältä.
Kaikki huumori ei ole hyvällä maulla sutkautettua. Jos pitää nauraa siinä kohtaa, kun minua verrataan johonkin "parempaan" sen perusteella, että ikää toisella on vähemmän, niin olenko tosikko kun ei yhtään naurata? Harvoin nähtiin ja samaa vitsiä tuppasi tulemaan useampaan otteeseen. Vissiin voin olla tosikkokin.
Itselleen voi nauraa ja tehdä itsestään pilkkaa muiden kuullen, mutt jos joku tekee musta naurunaiheen muiden kuullen ja tekee pilkkaa niin eipä se paljoa naurata. En mä toisista pilkkaa tee muiden kuullen tai tee kenestäkään naurunaihetta. Ei varmaan moni muukaan tykkäis jos pistetään pellen asemaan porukan edessä ja kaikki nauraa sulle. Olen joskus ollut sukulaisten puheissa vitsailun kohde, olivat keskenään puhuneet mun elämästä, kun itse en ollut paikalla...juu ei naurattanut, kun yks heistä kertoi jälkikäteen siitä.
Surkeeta sakkia :(. Joskus sukulaiset on se pahin riesa. Olen joskus lähtenyt joulupöydästä ja tilannut taksin, kun yhteistuumin alettiin minua haukkumaan. Onneksi ei heidän kanssaan tarvitse olla jatkuvasti tekemisissä :).
Huumori kätkee myös nurjan puolen, jolloin voi saada itseen kohdistuvaa nälvimistä, niinkuin kirjoitit. Ei ole varmaan tuntunut kivalta, useamman kerran kohdistettua vertaamista toiseen.
Miehillä lienee enempi olla tapana huumorimielessä ottaa ikärasismia keskusteluun.
Sukulaisilla ei aina ole ymmärrystä, kuinka käyttäytyä satuttamatta ja solvaamatta toista omaista.
Muistelen kuinka passitin lähipiirin kesken kahvittelun ulkoilun pariin. Taisin tehdä radikaalisti, mutta saivat kotiin vietäviksi nisut sun muut.
Jälkeenpäin muisteltu värikkäästi ja jopa ihan hyväntahtoisesti kuumentunutta tilannetta.:)
Joo, on pitänyt opetella nauramaan omalle koheltamiselle, tahatontakin komiikkaa on tullu tarjottua. Joskus puheesta vaikeeta tietää onko tosissaan. Kerranki puhuin ihan tosissaan haastattelusta, mun luultiin/kuultiin puhuvan haistattelusta. Tajusin vasta jälkikäteen, miks yks repesi siinä. Niin että kun kertoo juttuja tietyllä tyylillä, kaikki jutut aletaan ottaan vinoina.
Itselle tilannekomiikka on tuttuakin tutumpaa. Puhun yksinkertaisesta asiastakin tarvittaessa runsassanaisesti, mistä johtuen kohdannut vastaavaa kuin kirjoitit. Kasvoista jo näkee mikä vastaanotto toiselle tulee, mutta aina on selvitty uusin selityksin hymyssä suin.:)
Luultavasti saisit, vaikka paljon riippuu kertojasta ja kerronnasta. Kun osaa itselleen nauraa, on helpompi nauraa toisillekin, kun tilanne sen sallii.
Tilanne ja henkilötaustat on mun mielestä huomioitava, ettei tee karmeita ylilyöntejä omilla heitoilla.
Omien kommelluksien esiintuominen ovat hyvä alku toisenkin uskallukselle muistella ja kertoa omalla tyylillä omistaan.