Uikkarit päälle ja

Mikä helvetti ihmisiä oikein vaivaa. Jos uimahallissa kastuu niin vaaditaan korvauksia. Jokin tässä yhteiskunnassa mättää ja pahasti.

Haapala on sitoutumaton.
Ihme älämälö jatkuu aina vaan. Ei ole milläänlailla tärkeä asia.
Joutavilla pitää olla jotain puheen aihetta.

Miksi äärivasemmisto teeskentelee pitävänsä ympäristön puolia?
Viime vuosina vasemmisto on käytännössä lopettanut EU- ja finanssikapitalismikriittisen kampanjoinnin, sillä globaalin rahanvallan vastustamista pidetään ”nationalistisena” ja jopa ”antisemitistisenä” teemana. Samalla kun kansallismieliset ovat onnistuneet monopolisoimaan muutamia vasemmiston vanhoja teemoja, vasemmisto on pyrkinyt monopolisoimaan ympäristöaatteen.

Ympäristöteemalla ratsastaminen on kuitenkin tuottanut vasemmistolle ideologisia ongelmia. Luonnon kannalta tuhoisimpia kehityskulkuja ovat ylikansoitus, elintasopakolaisuus ja talouden globalisaatio. Tehokkain tapa suojella luontoa olisikin se, että länsimaat sulkisivat rajansa elintasoshoppailijoilta, kotiuttaisivat tuotannon ulkomailta sekä lopettaisivat kehitysmaiden tekohengityksen.

Koska tehokkaimmat luonnonsuojelutaktiikat ovat äärimmäisen nationalistista politiikkaa, pyrkii vasemmisto kiinnittämään suuren yleisön huomion käytännössä pelkästään ilmastonmuutokseen. EU-byrokraattien ja suuryritysten johtajien tavoin vasemmisto väittää, että ilmastonmuutos on ”globaali haaste, joka ratkaistaan ainoastaan globaalilla yhteistyöllä”.

Toisin sanoen vasemmisto valehtelee kannattajilleen, että globalisaation synnyttämät ongelmat oikaistaan lisäämällä globalisaatiota entisestään. Koska väitteessä ei ole logiikkaa edes nimeksi, tulee äärivasemmiston ”kapina” ympäristön puolesta jäämään vallanpitäjien eli globaalin finanssieliitin kannalta vaarattomaksi puuhasteluksi.