Miten avohoidosta eroon?

Avohoidon saa lopettaa pelkällä ilmoituksella, perusteluja ei tarvita. Asia on lain näkökulmasta juuri niin yksinkertainen.

Käytännössä monia psykiatrisessa avohoidossa olevia painostetaan suoraan tai epäsuoraan jatkamaan hoitoa jollain tavoin, vaikka he haluaisivatkin lopettaa. Olemaan yhteydessä hoitotahoon tai ottamaan määrätyt lääkkeet. Painostamisen keinona voi olla epämääräiset vihjailut tai suoranaiset uhkaukset, esim. että jos et tule injektioille, saatat joutua tarkkailujaksolle suljetulle osastolle. Tarkkailulähetteen voi tehdä psykoosiepäilyn perusteella, eikä epäilyyn vaadita käytännössä paljoakaan perusteita, varsinkaan jos henkilöllä on joskus aiemmin ollut psykoosidiagnoosi.

Aloittaja kysyi, voiko hän lopettaa avohoidon. Jos hän olisi perillä laillisista oikeuksistaan, hänen ei tarvitsisi kysyä sitä, ei täällä eikä missään. Ainakin hänellä on tiedonpuute, kun kysyy tuollaista. Se, että joillakin psykiatrian potilaina olevilla on tiedonpuutetta näin perustavanlaatuisesta asiasta, kertoo jotain siitä miten heitä on kohdeltu mielenterveysjärjestelmässä. Ei ole annettu perusinfoa, edes. On ilmeisesti luotu kuvaa, että avohoidon lopettaminen olisi jostain muusta kuin heidän omasta tahdostaan kiinni.

Oikeus lopettaa on yksi asia; mikä on järkevää toipumisen kannalta on toinen. Kannattaako keskustella lopettamisesta hoitotahon kanssa on ihan oma päätös sekin. Riippunee varmaan esim. siitä, onko toimivaa vuorovaikutussuhdetta hoitotiimin kanssa, onko kokenut tulevansa kuulluksi ja ymmärretyksi. Siinä tapauksessa keskustelusta voi olla hyötyä - ehkä heillä on antaa vinkkiä lopettamisen hyödyistä vs. haitoista... Jos on syntynyt myönteinen suhde johonkuhun tiimin työntekijään, haluaa ehkä sanoa tälle näkemiin ennen kuin lopettaa... jne. jne. Kaikilla ei kuitenkaan ole hyviä välejä hoitotahon kanssa, eikä kokemusta että olisi hyötynyt hoidosta, ja silloin ei ole pakko käydä mitään lopettamiskeskusteluja.

Näin olisi, jos noudatettaisiin lakia.

Anonyymi kirjoitti:

Avohoidon saa lopettaa pelkällä ilmoituksella, perusteluja ei tarvita. Asia on lain näkökulmasta juuri niin yksinkertainen.

Käytännössä monia psykiatrisessa avohoidossa olevia painostetaan suoraan tai epäsuoraan jatkamaan hoitoa jollain tavoin, vaikka he haluaisivatkin lopettaa. Olemaan yhteydessä hoitotahoon tai ottamaan määrätyt lääkkeet. Painostamisen keinona voi olla epämääräiset vihjailut tai suoranaiset uhkaukset, esim. että jos et tule injektioille, saatat joutua tarkkailujaksolle suljetulle osastolle. Tarkkailulähetteen voi tehdä psykoosiepäilyn perusteella, eikä epäilyyn vaadita käytännössä paljoakaan perusteita, varsinkaan jos henkilöllä on joskus aiemmin ollut psykoosidiagnoosi.

Aloittaja kysyi, voiko hän lopettaa avohoidon. Jos hän olisi perillä laillisista oikeuksistaan, hänen ei tarvitsisi kysyä sitä, ei täällä eikä missään. Ainakin hänellä on tiedonpuute, kun kysyy tuollaista. Se, että joillakin psykiatrian potilaina olevilla on tiedonpuutetta näin perustavanlaatuisesta asiasta, kertoo jotain siitä miten heitä on kohdeltu mielenterveysjärjestelmässä. Ei ole annettu perusinfoa, edes. On ilmeisesti luotu kuvaa, että avohoidon lopettaminen olisi jostain muusta kuin heidän omasta tahdostaan kiinni.

Oikeus lopettaa on yksi asia; mikä on järkevää toipumisen kannalta on toinen. Kannattaako keskustella lopettamisesta hoitotahon kanssa on ihan oma päätös sekin. Riippunee varmaan esim. siitä, onko toimivaa vuorovaikutussuhdetta hoitotiimin kanssa, onko kokenut tulevansa kuulluksi ja ymmärretyksi. Siinä tapauksessa keskustelusta voi olla hyötyä - ehkä heillä on antaa vinkkiä lopettamisen hyödyistä vs. haitoista... Jos on syntynyt myönteinen suhde johonkuhun tiimin työntekijään, haluaa ehkä sanoa tälle näkemiin ennen kuin lopettaa... jne. jne. Kaikilla ei kuitenkaan ole hyviä välejä hoitotahon kanssa, eikä kokemusta että olisi hyötynyt hoidosta, ja silloin ei ole pakko käydä mitään lopettamiskeskusteluja.

Näin olisi, jos noudatettaisiin lakia.

Lue lisää

Kummallisia ajatuksia! Jos potilaalle kerrotaan, että seurauksena hoidon laiminlyönnistä saattaa olla suljettu osasto, sitä sanotaan uhkailuksi. Minusta on kyseessä potilaalle tarpeellinen ja hyödyllinen tieto tosiasioista, ei se ole uhkailua.

Psykiatrisille sairauksille on ominaista, että hoidon laiminlyönti johtaa oireiden pahenemiseen. Silloin voidaan tarvita jopa pakkohoitoa. Eikö se ole parempi tietää etukäteen?

Meillä ei huvikseen tai pahasta tahdosta hoideta yhtäkään ihmistä. Kyllä aina on kyseessä välttämätön tarve. Sen verran kallista on sairaalahoito!

Anonyymi kirjoitti:

Kummallisia ajatuksia! Jos potilaalle kerrotaan, että seurauksena hoidon laiminlyönnistä saattaa olla suljettu osasto, sitä sanotaan uhkailuksi. Minusta on kyseessä potilaalle tarpeellinen ja hyödyllinen tieto tosiasioista, ei se ole uhkailua.

Psykiatrisille sairauksille on ominaista, että hoidon laiminlyönti johtaa oireiden pahenemiseen. Silloin voidaan tarvita jopa pakkohoitoa. Eikö se ole parempi tietää etukäteen?

Meillä ei huvikseen tai pahasta tahdosta hoideta yhtäkään ihmistä. Kyllä aina on kyseessä välttämätön tarve. Sen verran kallista on sairaalahoito!

Lue lisää

Olen asiasta hieman eri mieltä.
Voisin itsekin käyttää sanaa uhkailu.

Itselläni on mennyt vuosikausia hyvin ja siitä on jo useampi vuosi kun lopetin viimeisen lääkkeen itse koska lääkärit eivät siihen suostuneet.
Toki kerroin siitä myöhemmin lääkärille kun oli tapaaminen.

Lääkärin ensimmäinen lausahdus oli " no jos avohoito ei riitä.." jätti lauseen kesken niin eipä tuosta ollut vaikeaa päätellä mitä hän tarkoitti.
Keskusteltiin kyllä lääkkeistä ja olin eri mieltä asioista kuin hän, mutta kuitenkin hän myönsi kun kerroin haitoista, kerroin myös miten olin kokenut lääkityksen.
Ja myös sen millaista oli olla ilman lääkkeitä.

Lääkäri ei mitenkään pakottanut minua jatkamaan lääkitystä vaikka vahvasti suosittelikin.
Katsoin jälkeenpäin kirjauksia käynnistä ja lukihan siellä että pakkohoidon kriteerit eivät täyttyneet. Osasin sen ennalta arvata että varmasti hän miettii mahdollista pakkohoitoa.
Minusta kyllä vaikutti uhkailulta tuo pakkohoidosta puhuminen, johon en muuta aihetta nähnyt kuin lääkkeen käytön lopetuksen.

Kuitenkin loppu hyvin, kaikki hyvin. Ja edelleen menee ihan hyvin.

Anonyymi kirjoitti:

Olen asiasta hieman eri mieltä.
Voisin itsekin käyttää sanaa uhkailu.

Itselläni on mennyt vuosikausia hyvin ja siitä on jo useampi vuosi kun lopetin viimeisen lääkkeen itse koska lääkärit eivät siihen suostuneet.
Toki kerroin siitä myöhemmin lääkärille kun oli tapaaminen.

Lääkärin ensimmäinen lausahdus oli " no jos avohoito ei riitä.." jätti lauseen kesken niin eipä tuosta ollut vaikeaa päätellä mitä hän tarkoitti.
Keskusteltiin kyllä lääkkeistä ja olin eri mieltä asioista kuin hän, mutta kuitenkin hän myönsi kun kerroin haitoista, kerroin myös miten olin kokenut lääkityksen.
Ja myös sen millaista oli olla ilman lääkkeitä.

Lääkäri ei mitenkään pakottanut minua jatkamaan lääkitystä vaikka vahvasti suosittelikin.
Katsoin jälkeenpäin kirjauksia käynnistä ja lukihan siellä että pakkohoidon kriteerit eivät täyttyneet. Osasin sen ennalta arvata että varmasti hän miettii mahdollista pakkohoitoa.
Minusta kyllä vaikutti uhkailulta tuo pakkohoidosta puhuminen, johon en muuta aihetta nähnyt kuin lääkkeen käytön lopetuksen.

Kuitenkin loppu hyvin, kaikki hyvin. Ja edelleen menee ihan hyvin.

Lue lisää

Lääkärin työvelvollisuuksiin kuuluu katsoa, onko pakkohoidon tarvetta. Hyvä ettei ollut! Helpotus varmasti kaikille.

Muistakaa sitten kaikki, jotka lopetatte lääkkeet ominpäin, että lopetustahdin pitää olla to-o-o-si hidas. Lääkevierotukseen perehtyneet lääkärit ja myös vierotuksen omakohtaisesti kokeneet suosittelevat yleisesti 10 prosentin vähennystä muutaman viikon ajaksi. Välin pitää olla sitä pidempi mitä kauemmin on ehtinyt kyseistä lääkettä käyttää, ja varsinkin jos on ollut useita päällekkäin. Vierotusoireet voivat olla niin pahoja, että vievät takaisin sairaalaan.

Lääkärit, jotka suostuvat auttamaan psyykenlääkkeiden lopetuksessa, eivät useinkaan ole tietoisia miten se tehdään turvallisesti. Sitten ihmettelevät, kun tulokset ovat huonot.

Vierotusohjeita esim. Tarpeenmukainen hoito ry:n videoilta:
https://madinfinland.org/

Anonyymi kirjoitti:

Muistakaa sitten kaikki, jotka lopetatte lääkkeet ominpäin, että lopetustahdin pitää olla to-o-o-si hidas. Lääkevierotukseen perehtyneet lääkärit ja myös vierotuksen omakohtaisesti kokeneet suosittelevat yleisesti 10 prosentin vähennystä muutaman viikon ajaksi. Välin pitää olla sitä pidempi mitä kauemmin on ehtinyt kyseistä lääkettä käyttää, ja varsinkin jos on ollut useita päällekkäin. Vierotusoireet voivat olla niin pahoja, että vievät takaisin sairaalaan.

Lääkärit, jotka suostuvat auttamaan psyykenlääkkeiden lopetuksessa, eivät useinkaan ole tietoisia miten se tehdään turvallisesti. Sitten ihmettelevät, kun tulokset ovat huonot.

Vierotusohjeita esim. Tarpeenmukainen hoito ry:n videoilta:
https://madinfinland.org/

Lue lisää

Apteekista saa sellaisia pieniä laitteita joilla voi puolittaa pillereitä. Sillä voi myös leikata niistä pienempiä palasia. Minä olen esimerkiksi leikannut sillä pitkävaikutteisesta seroguel-tabletista aivan pieniä pintakerroksen murusia. Kokonaiset pillerit ovat usein liian isoja lääkevierotukseen. Kun voi itse säädellä lääkeannoksen kokoa sitä voi tarvittaessa myös hieman lisätä jos vieroitusoireet lisääntyvät ja taas jatkaa vähentämistä.