Ottaisit yhteyttä ihastukseesi irl?
Kertoisit tunteistasi?
Tapaisitte?
Juttelisitte?
Suutelisitte?
Tai.....
Huomaisitko, että kemiat ei ehkä kohtaisikaan ja olit kuvitellut kaiken omassa mielessäsi?
Ihastuisitko ja kaipaisitko vielä enemmän jos välillänne olisi kipinää?
Kuinka unohtaa ihastus jos huomaisit, että ei ole molemminpuolista?
Kertoisit tunteistasi?
Tapaisitte?
Juttelisitte?
Suutelisitte?
Tai.....
Huomaisitko, että kemiat ei ehkä kohtaisikaan ja olit kuvitellut kaiken omassa mielessäsi?
Ihastuisitko ja kaipaisitko vielä enemmän jos välillänne olisi kipinää?
Kuinka unohtaa ihastus jos huomaisit, että ei ole molemminpuolista?
Vastaukset 62
Vanhimmat
Aika korjaa sanotaan, helpompi minusta unohtaa silloin, kun ymmärtää, ettei ole toiselle kiinnostava. Kokemuksen syvällä rinta äänellä sanon.
Ymmärretty on 😉
Hyvä jos on näin, koska en halua lisää tällaisia, et ottaa oikein sydämestä ikävät yllätykset. Ymmärrän tekosi nyt, koska olit tosissasi uhkailujesi kanssa, jälkiviisaus on parasta 😉
Teko? Uhkailu? Nyt ei sano mitään, joten sama homma jatkukoon!
Onko uusi maailmannapa syntynyt? Sivusta
Helpommin sanottu kuin tehty, mutta jos toinen ei ole millään tavalla kiinnostunut ja itse kokee että kipinät sinkoilee, niin minkä sille mahtaa? Ketään ei voi pakottaa tuntemaan, näin se vaan on.
Vaikka sieppaisi ja lukitsisi kellariin ja köyttäisi patteriin, vuosikausiksi... Tuskin sekään auttaisi 🤔😂
Mutta siis joo, mistä näistä tietää. Elämä kuljettaa sen ihmisen luo kenen pitääkin, ja se on vissi.
Mielenkiintoista teidän latvamorojen eettinen ja filosofinen pohdistelunne... oppia ikä ja kaikki.
Aika mielenkiintoista kyllä, hyvä että opit sinäkin jotain.
Joo, ei mene aika hukkaan. Askel edellä, toisilla pari so sivullakin
jo*
No hänhän se päättäisi enkä minä.
Otin
Kyllä
Kyllä
Kyllä
Kyllä
kaikki perustui omiin kuvitelmiin vaikka kaikki tapahtui.
Kyllä, kipinä vaan oli minun puolelta ja toinen oli jonkinsortin järvi
Kyllä hän unohtuu kun aikaa kuluu eikä sammutettu liekki enään syty.
Uskon vieläkin ystävyyteen, rakkauteen ja oikeisiin tunteisiin. Eikä sitä kukaan tai mikään vie pois. Joskus asiat ei vaan mene niinkuin oletti ja syy siihen selviää tulevaisuudessa.
En usko että koskaan kohdataan. Ajatuksen tasolle vain jää, ja toisen puolelta ei muutoinkaan ole kiinnostusta.
Se voi hyvinki olla.
Nyt ihan oikeasti..
Itse myös ajattelen sen niin. Mutta se on hyvä kun tiedostaa sen olevan yksipuolista, silloin ei elättele turhia toiveita!
Niin, nyt sitten koko maapallo on liekeissä.
Ihmeellinen asia se kipinä on.
Sydän roihuaa.
mitä materiaalia tämä roihuava sydän mahtaa olla? 🤔
Pimeää ainetta.
Ajattelin että kiveä ois.
Että vielä suutelemassa heti hyvä jos muutama sana vaihdettais niin ei muuta kun suutelemaan..
Se on heti kieltä syvään kurkkuun.
Tällainen tuli mieleen..hän haluaa saalistaa minua, on tunne että, pakotat minut 24treffipaikkaan..
Ja ihan varmaan minulle oikein..huono olen puhumaan, kirjoittaminen parenmpi tapa ilmaista asioita.
Sitten ajattelin että, haluat ehkä kun tulee erimilisyyksiä asioista...heiluttelet kirjoituksia edessäni ja julistat, kuin olen luvannut..vaikka läpsiä sinua pyllylle ja imeä pikkurilliä..jne.😂
Kävin katsomassa sivuja, kivaväri. Jos tämä on totta, minun luulo? En pysty nyt tästä ennenpää.🤍
Huomaisin.
Tottakai kaipaisin enemmän jos välillä olisi kipinää.
Kuinka? En osaa sanoa kuinka mutta voin sanoa että hyvinkin nopeasti unohtaisin.
Tervettä suhtautumista. Olisin itse vastannut samoin sanoin.
Mitä jos aloite tehty irl? Vastaus oli epämääräinen, myönteinen mutta olosuhteisiin vetoava. Tilanne ei selvinnyt.
Antaako olla vai vieläkö yrittää? Aikaa jo kulunut tuosta aloitteesta. Itse ajattelen että kun toisesta oli kiinni, niin hän varmaan ilmoittelee jos niin haluaa. Olen yrittänyt päästä irti hänestä, mutta hänen käytös sekoittaa pasmat.
No niin tekee, pasmat meni viimeksi miehen aloitteesta hyvällä tavalla mutta varattu jotenka en halua ajatella muuta että hän ottaa yhteyttä jos haluaa hmm..
Hän kysyisi että joko taas ja käskisi jättämään rauhaan viimein. Se tapahtuisi :(
Höpsis. En sanoisi niin.
Hän vastaisi.
En tiedä.
Juteltaisiin.
Hymyiltäisiin.
Mentäisiin hämillemme. Sanottaisiin oho ja naurettaisiin.
Kemiaa kyllä on. Sitä en kuvitellut.
Varmasti.
En unohda. Mutta jos saisin varmuuden, siirtyisi helposti pois mielestäni, muistoihin.
Miehelle?
On.
Jos soittaisin , sanois varmaan : Ei tartte soitella !
Kertoisin tunteista: sanoisi varmaan että Ihana.
Tapaisimme: Ei sitä varmaan tapahtuisi , hän
teksi kuitenkin oharit.
Juttelisimme: Mahtaisiko sellaista tapahtua , ei ainakaan kasvotusten koska ei nähdä missään.
Suutelisimme: Tapahtuu korkeintaan unissani.
Omasta mielestäni on tuntunut että välillämme on kemiaa.
Tunnetta on vaikea saada loppumaan.
Ellei sitten tule joku joka saa vieläkin suuremmat tunteet syttymään mitä hieman epäilen että näin voisi käydä.
Naiselta tämä.
Miten voi tuntea kemiaa jos toinen on noin kylmä?
Ei mitään koska en ole ottamassa yhteyttä. Etsin uutta ihastusta koko ajan koska kaikki edelliset ovat menneet mönkään.
Ihastuskoukussa ei kannattais aina uutta haalia vaan miettiä miksi asiat menee mönkään.
Ihastutko tahallaan saavuttamattomiin sitoutumiskammon takia vai onko käytöksesi soveltumatonta parisuhteisiin?
Ihastuskoukku? Jos asia menee mönkään niin mitä sitä silloin vatvomaan? Ennemmin vain uutta matoa koukkuun.
Ihastuskoukku eli
https://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/a/e52f2935-1a5f-433b-a099-369f6513f5f7
Tåssä lisää
https://anna.fi/ihmiset-ja-suhteet/ihmissuhteet/oletko-rakkausriippuvainen-nama-merkit-paljastavat-vaarallisen-takertumisen
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/10/17/koukussa-rakkauteen-sarjarakastuja-syoksyy-suoraan-suhteeseen
Voisin ottaa yhteyttä. Tavallisten asioiden juttelu sujuu. Tuskin hän ilahtuisi tunteistani. Hän varmaan väistäisi suudelmaani. Muuten tapaaminen sujuisi kyllä. Juttelu luistaisi..Samalle aallonpituudelle pääsisimme kyllä. Tuskin hän minua kuitenkaan romanttisessa mielessä näkisi. Ihastus taitais säilyä kauan vaikka yksipuolista oliskin..luultavasti onkin.
Luulen että tuntisin ainakin sitä samaa vetoa kuin nytkin. Mullahan se vedon tunteminen tuli vähän vastentahtoisesti sekä yllättäen ja tykästyin ensin hänen persoonaansa, jopa hänen suorasukaisiin kysymyksiin ja tokaisuihin jotka ovat välillä hämmentäviä. Hän on jopa muuten kertonut syyn sille miksi olen ihastunut häneen. Ikävä kyllä suhde taitaisi olla käytännössä mahdoton mutta luulen että pitäisimme toistemme seurasta ihan aidosti.
Mikä se syy oli ihastumiseesi?
Harvoin ne ihastumiset kohdistuu henkilöön tai elämäntilanteeseen joka olisi suotuisa.. mikä on mahdotonta? Ette ole viettäneet aikaa yhdessä?
Kuulema solutason juttuja. Niimpä, tilanne olisi todella epäsuotuisa mutta toisaalta ihastuminen on ihan inhimillistä joskin hyvin hämmentävää. Pidin hänestä kyllä ennenkuin menin ihastumaan häneen.
Eikö se ole kemiallinen epätasapaino.. ihastuminen. Hämmentäviä ne on kylläkin, itsellä "kolahtanut" kunnolla pari kertaa elämän aikana.. eikä yhtään sellaiseen keneen olisi olettanut.
Pidit, et enään?
Pidän toki vieläkin paljon.
Ihastuminen on kyllä melkoinen epätasapainotila. Jotenkin toisaalta ihanaakin mutta toisaalta häiritsevää, haluaisin niin kovasti pitää jalat maanpinnalla kun on paljon sellaista mihin täytyy keskittyä.
Mut aattelit että parempi sulkea pois?
En mä halua häntä sulkea pois. Jos hän lähestyisi päästäisin lähelle.
Mitä nää jutut, että joku kolahtaa, joka ei oo yhtään sellanen kun olis odottanut. Onko teillä jotkut ennakkomääritelmät millanen pitäis kolahtaa ja odotatte sitten sitä oikeanlaista. Miten semmoista vois määritellä. Järkiliitot ja suhteet voi määritellä, mutta miten muut jutut. Ettekö te ota elämää sellasena mitä tulee ja uteliaanakin, enkä mä nyt mitään täyttä järjettömyyttä tarkota.
Ei onneksi mulle. En ole puhunut mistään solutason asioista. Tiedätkö pitääkö hän suhdetta mahdollisena?
Minkälaista lähestymistä toivoisit?
Sosiaalinen media, viesti, sähköposti vai ihan kasvotusten?
Ihan mikä tuntuisi hänestä luontevimmalta. Sähköposti on ehkä noista hankalin koska osa viesteistä katoaa välillä tai hukkuu mainosten joukkoon.
Tuo on kyllä paikkaansapitävä monen kohdalla. Itse lähestyin häntä viestin muodossa oli minulle helpoin ja ehkä typerin teko.
Mun mielestä yhteydenotto ei ole koskaan typerää vaan rohkeaa. Oma sähköpostini temppuilee. Herjaa sisäänkirjautumisen epäonnistumista ja että sisäänkirjautuminen estettiin koska muka tuntematon laite. En saa kaikkia sähköposteja olen joutunut kysymään perään jos tiedän että jotakin piti lähettää sähköpostiini.
Selvisi että tunteet tekee minut hulluksi... se ja minun luonne johti siihen että hänen kiinnostus lopahti. Typerää ei ollut viesti vaan jatkumo siitä..
Sähköposti on kyllä kehno keino lähestyä jos ei tiedä onko käytössä. Mutta ottakaa yhteyttä vaikka joskus riipaisee.
Yhteydenottaminen olisi tosi iso juttu. Sen jälkeen ei tunteita tarvitsisi kertoa. Tosin ne taitaa olla molemmille selvät jo nyt. Siinä ne on meidän välissä, mutta yritetään olla niinkuin ei olisi. Jos tavattaisiin jossain kahdestaan, suudeltaisiin varmasti. En tiedä, maltettaisiinko jutella. Juteltavaa olisi paljon.
Tiedän, että kemiat kohtaa. Ei sitä voi kieltää, vaikka yritän taistella sitä vastaan. En voisi kaivata enemmän. Tapaaminen, koskettaminen ja puhuminen auttaisivat varmasti kaipuuseen. Jos tunteet olisikin yksipuoleiset, pääsisin varmasti jollain aikataululla eroon tunteistani. Se tapahtuisi ihan omalla painollaan..
Tämä 👆
Vastaus sopii just omaan tilanteeseen täydellisesti.
Tosin otin jo yhteyttä ja keksin "syyn" yhteydenottoon ja tavallaan heitin pallon hänelle.....en tiedä miten käy vai jääkö sitten tähän.
Miksi odotat yhteydenottoa hänen puoleltaan?
Saisi ottaa itse yhteyttä niin tietäksi että pieni kiinnostus olisi. Ihastuminen, tuntevan ihmisen kirous.
Vähän häiritsee tämä sama sukupuoli, samat työkuviot ja molemmat tahoillaan suhteessa. :)
toki jos olisi yhteystiedot