kuuntelen, kun seinäkello tikittää ja matelee hitaasti eteenpäin. Vielä on aikaa, kun tämäkin tyhjääkin tyhjempi päivä on eletty. Välillä katsahdan ulos ikkunasta ja sieltä tuleva valo häikäisee silmiä. Se ei ole auringonvaloa, vaan tummien pilvien välistä tulevaa valkoisempaa valoa. Olo on tyhjä ja voimaton. Kuljettaako elämä mihinkään?
Istun sohvalla ja tuijotan seinää
Anonyymi
26133
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Aikuinen ihminen järjestää elämänsä itse sellaiseksi kuin haluaa. Ei kukaan tule keksimään sinulle viihdykettä sinne kotiisi, vaikka miten valitat täällä palstalla.
a
Aikuinen ihminen ei myöskään tule ketään neuvomaan, jos ei tiedä asioista mitään.
Aikuinen myös tietää, ettei elämää voi saada sellaiseksi kuin haluaa.
Aikuinen ihminen ei ole sitä viihdykettä ulkopuolelta haluamassa.
Aikuinen ihminen voi kirjoittaa juuri noin, pohtivasti, omasta tunnelmastaan ketään osoittamatta.
Valoa on tunnelin päässä. Terveisiä aloittajalle.
Voihan sitä päiväkaupalla sisällä pohtia kuljetaako elämä mihinkään jos kerran on olevinaan oikeassa.
Täällä nyt kovasti toivotaan sinun olevan oikeassa. Päiväkaupalla kun tääl vastailet vaikka voisit tehdä jotain aikuismaista. Muuta kuin tätä lapsellista märehtimistä ja tarttumista joka asiaan.
Ketkä toivoo tuon epätoivon olevan oikeassa ja missä asiassa?
Edellinen kirjoittaja on vakaasti sitä mieltä aina, että koko palsta on hänen kanssaan samaa mieltä. Tyypillinen patleri eli palstahitleri,
Ihan normi olohan tuo on kun on jo tottunut paskaan
Tämä! Paras vastaus.
Niinpä, elämä menee nopeammin turhanaikaisessa puuhailussa.
https://youtu.be/Z42dCUEJ2Dw
Ei josset voota lotos, peti tai ole koulussa hybä ja saa rahakasta ammattia.
Noinhan se on. Ei sitä aina vaan tuosta noin tehdä elämää itselle sopivaksi.
Katotaan yhdessä sitä seinää! 😃😁
Ei marraskuussa muuta voi tehdä, ja kyllä, elämä kuljettaa kevääseen :))
Luulen, että kaikki suomalaiset tekevät juuri sitä samaa nyt 😊
Rikkaat pystyy rahalla saamaan viihdykettä. Voi matkustella ja nähdä maailmaa, kokeilla erilaisia harrastuksia, palkata vaikka esiintyjän itselleen. Järjestää juhlia ja shoppailla, kun alkaa elämä olemaan liian samanlaista.
Käännäpä sohva nyt niin, että siitä näkee mahdollisimman paljon ulos, pese ikkunat tarvittaessa, poista turhat verhot, hanki kivat jouluvalot siihen. Ja sitten avaat silmäsi. Miten ihana päivä kun sait olla ja elää ja unelmoida. Elämä on parhaimmillaan sitä, että sinun ei tarvitse nousta siitä, sinä saat istua ja ajatella rauhassa.
Ja muista:
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus
Mielen vapaus tosiaan. Voiko sellaisen lapsenomaisen mielenvapauden säilyttää aikuisiälle asti? Se on kultaakin kalliimpi ominaisuus harvoilla valituilla.
Juuri noinhan se menee! Rikas mielenmaisema on enemmän, kuin paljon rahaa tms, minkä puutteesta täällä ruikutetaan. Joka päivä on täynnä valintoja. <3
Ei lapsena ole mitään käsitystä siitä millaisen mielenvapauden aikuinen voi saavuttaa kun päästää irti omasta turhan tärkeydestään ja pätemisestä. Alkaa elää omaa elämää eikä välitä kuka on toista parempi. Lapset ei ole vapaita mieleltään, täysin riippuvaisia aikuisista, usein sellaisista, jotka ei ansaitse lapsen kunnioitusta millään tapaa. Lapsihan uskoo vanhempiensa olevan aina oikeassa - tiettyyn ikään asti.
Samaa mieltä. <3
Kiitos!
Perustyöttömän elämää, tuollaista se on. Aikaa olis vaikka miten mutta rahaa mennä minnekään tai tehdä mitään ei. Vuoden jaksoin, sit oli pakko lähteä edes opiskelemaan.
Itsellä samoja fiiliksiä. Olen olemassa, mutt tuntuu etten ole olemassa. Taas yks henkisesti rankka vuosi takana. Tullut takkiin kunnolla ja lisäks yks läheisistä poisnukkunut. Pitäisi löytää jaksamista selvitä arjesta ja elämästä. Aloitettava taas kaikki alusta, kun yks koulutus ei johtanut mihinkään, epäonnistuin täysin ja nyt olisi löydettävä uusi suunta tästä umpikujasta. Väsynyt kaikkeen, ei saa otetta mistään. Eikä innosta mennä ilmaiseksi työkokeiluun, kun tietää jo etten tule töihin otetuksi, ei mua otettu edes harjoittelun kautta, niin miks sitten tuostakaan ura urkenisi. Ei hyödyttänyt koulutus, taas yks turha paperi muiden turhien paperien joukossa. Yhtä turhia kuin mä itsekin. Ehkä olen epäonnisten tähtien alla syntynyt, kun ei ole onnea elämässä ollut. Ei onnea rakkaudessa, ei ystävyydessä, ei työssä, eikä rahassakaan. Ennen jaksoin uskoa ett kyllä jotain hyvääkin vielä mun elämään tulee, ripaus onnea...juu ei tullut onnea vaan rutkasti epäonnea, surua ja murhetta ja yksinäisyyttä ja kyyneleitä.
Kun valtion toimintamalli on tämä työttömien työnhakijoiden työllistämisessä niin tee sitten niin kuin halutaan eli käy ne vaaditut jaksot ja pikakoulutukset ja pysy mukana oravan pyörässä. Se on tärkeää siksi että sulla pysyy päivärytmi ja on paikka minne mennä ja nähdä muita ihmisiä. Älä jää kotiin.
elämän sekunnit ovat oikein tärkeitä
iloista on laskea kuinka paljon niitä onkaan!!!
itse muistan parhaiten juuri noita tyhjyyden hetkiä
noiden hetkien jälkeen, voin sanoa, että elin ihan hyvän elämän
en muista hirveästi rikkaita tapahtumia....
mutta tyhjyyteni, yksinäisyyteni koska olen onnellisimmillani jotenkin silloin