Kuinkahan monella muulla on kokemusta siitä, että jää kaipaamaan kauan sitten tapaamaansa henkilöä, johon ihastui? Ei ole mahdollisuutta tavata ihastustaan eikä kertoa hänelle suoraan tunteistaan..odottelee vain, että jospa vielä joskus näkisimme. Ei vain voi unohtaa tätä suurta ihastustaan ja ei halua ketään muutakaan..aina vain ihastus tulee mieleen, kun tapaa jonkun toisen. Sitten ajattelee, että parempi vielä ootella, että jospa sen ihanan vielä omakseen saisi ja näin ollen ei edes halua tutustua kehenkään toiseen. Mitenköhän muilla ovat päättyneet tällaiset suuret kaipuut ihastuksensa luokse?
unohtumaton ihastus
Anonyymi
35882
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
On se noin kuin kirjoitat.
Mullakin.
Monella. Kuinka kauan aikaa sitten?
Varmaan aika monella on tällainen. Kyseessä on kuitenkin vahvasti mielikuvista. Kun ei ole koskaan päässyt suhteeseen kaipauksensa kohteen kanssa, niin ei ole tietoinen hänen vioistaan.
Eihän sellainen ihminen pääse mihinkään suhteeseen ikinä, joka ei hyväksy toisen vikoja. Mitään täydellistä ole olemassakaan.
sivusta joo
Taisi sanoa, että kun ei tiedä vioista, niin miten niitä pitäisi sinun mielestä vielä hyväksyä tietämättä.
sivusta
Korvaushoitoa niin siihen se jää.
Miksi et lähesty häntä ja ota selvää? Tietäisit ja voisit jatkaa eteenpäin suuntaan taikka toiseen.
On, aika ja etäisyys tekee tehtävänsä.
Minulla ei toimi hänen kanssaan noin. Ihastuksissa tunteet lähtee aika helpolla, oma päätöskin jo melkein sen tekee. Kun rakastuu ja tunteet on syviä, ei tunteet lähde päättämällä, ei järkeilemällä, ei odottamalla vuoden tai kaksi, eikä kuukausien eikä useiden satojen kilometrien etäisyydellä.
Aika ja etäisyys tekee tehtävänsä. Niinpä. Numerosi kadotin. Siinä syy. Soittaisitko? Mielessä olet alituiseen minun haaveissani.
Samoin. Surullista, kaivata salaa. Yrittää tukahduttaa tunteet häneen ketä vain yksin voi hiljaa rakastaa. Kaukana välimatkan päässä, silti niin liki, sydämessä.
Vaikea sanoa, kun tästä viimeisimmästä ei ole kauan ja yhteys olisi puhua, mutta en voi en en.
-sivust
Mikset voi puhua?
Sana viimeisimmästä kertoo jo paljon. Oot sarjaihastuja. En pidä teitä kovin aitoina.
Ei ole yksinkertaista, vaikka mahdollisuus olisi.
Sarja ihastuja, okkkk😂 nyt tais olla eka ihminen johon ihastuin kunnolla, yleensä kun ihastun nii ihastun ja se unohtuu jo seuraavana päivänä.
Todella söpöä lukea tämmöisiä kirjotuksia! Toivon puolestasi että uskaltaisit ottaa yhteyttä vielä häneen tai jossain törmäisitte! Ja Kyllä ihania ihmisiä maailma on pullollaan..tuskin tuokaan ihastus ainoaksi tulee jäämään.
Aika auttaa.
Samaistun ap! Olen yhä erään henkilön lumoissa, johon ihastuin täysillä tänä vuonna. En ole ikinä kokenut mitään ihan vastaavaa. Hänessä oli (ja yhä on) jotain selittämättömästi ylitse muiden. Hän kiehtoi valtavasti, ja ellei hän olisi ehtinyt kadota, kaikista ihmisistä vain ja ainoastaan hänestä olisin tahtonut ottaa selvää...
Tulee+kolmas+vuosi+täyteen+sitten+viimenäkemän+(100%+varmuudella).+Vielä+vaan+mielessä+pyörii+tämä+kaunistus.+😶+Ehkä+joku+päivä+vielä+kuulen+ne+sanat+uudelleen.
Kuin minun kirjoittama tämä aloitus. Mies ei lähde päästä pois sitten millään. Hetken oli "unohduksissa" mutta nyt taas velloo pääkopassa. Varmaan vielä kiikkustuolissa muistelen "the one who got away" lämmöllä selittäen jonninjoutavaa horinaa lapsenlapsille 😄
Kyllähän ne ihastukset mieleen jää pysyvästi, mutta en jää haikailemaan kenenkään perään loputtomasti. Elämä jatkuu, niin sen pitääkin jatkua.
Se on aina mahdollista, että ihastuu uudelleen.
Jotkut ihmiset jättävät jälkensä, eikä heitä täysin koskaan unohda. Menneet ovat kuitenkin menneitä ja taaksepäin ei voi elämässä enää palata.
Seliseli
Kyllä on.
Eipä ole kokemusta sellaisesta. Ihastuminen kestää jonkin aikaa ja sitten se loppuu. Minulle riittää pelkkä ihastuminen, ei ole tarvetta olla ihastuksen kanssa tekemisissä.
Minulla on saman tyylinen tilanne. Hän on ainoa ihastukseni, josta olen nähnyt unta vielä vuosikymmentenkin päästä. Olen nähnyt häntä nyt uudelleen, mutta elämäntilanne on ollut monimutkainen. Olen miettinyt että tuskinpa koskaan häntä voin unohtaa.. Se on varmaa. Muut ovat kalpeilta hänen rinnallaan. Enkä tiedä miten käy jos emme nyt pääse yhteen.. Tiedän että hän ei ole yksinkertainen ihminen, mutta silti haluan hänen kanssaan olla. Luotan itseeni. Luotan tunteisiini, sillä olen aina tuntenut häntä kohtaan näin vuosikymmenestä toiseen.
Oletko ollut koskaan missään yhteydessä hänen kanssaan? Nähnyt häntä kaupungilla tai sosiaalisessa mediassa? Vai oletko koko ajan vain joutunut turvautumaan muistikuviin?
Olisiko mahdollista kuitenkin edes yhden kerran tavata ja keskustella asiasta. Sitten voisi jatkaa helpommin eteen päin joko yhdessä tai erikseen?
Niinpä.
Yksinkertaisesti yhteydenotto,helppoa eikö vain?!?
Muista kuitenkin, että se täydellisen tuntuinen minuutti tai tunti kun kohtasit ihastuksesi, se oli vain hyvin pieni murunen siitä mitä toinen ihminen kokonaisuudessaan on. Kaivatessa ja unelmoidessa ihminen tapaa luoda kaipauksen kohteestaan sellaisen haavekuvan ettei edes kaipauksen kohde tunnistaisi siitä itseään.
Ei sellaista ihmistä kannata jäädä sen kummemmin miettimään. Uusia tulee ja menee.
sama...ihastuin aasialaiseen tyttöön mut sit vaihdoin koulua ja en oo sen koomin nähny häntä;(
Ihastus-kaipuuta ei kehenkään vaan jotain muuta mikä ei ole ihastus-kategoriassa laisinga .