Masentaa vaikka kaikki on hyvin.

Kyllä oireesi viittaavat masennukseen.

Sehän on hyvä, että osaat itse auttaa itseäsi ja helpottaa surullisuuttasi. Jokaista masentaa joskus, minua masentaa joka vuosi marraskuussa. Mutta kyllä se siitä taas valkenee, kun päästään joulun yli.

oletko yrittänyt tehdä syille mitään jotka masentaa?

Ei negatiiviseksi koettuja tuntemuksia tarvitse paeta. Suru tai ahdistus voi tuntua hetkittäin sietämättömältä mutta sietämättömänkin tuntuista surua voi esim. vain tarkkailla kunnes se helpottuu itsestään.

Meditointi ja pysähtyminen negatiivisten tunteiden äärelle auttaa ymmärtämään etteivät ne ole mitään vakavaa.

Hei,

Hyvä, että kirjoitit tänne! Et maininnut viestissäsi, että oletko kertonut tuntemuksistasi vanhemmillesi tai muille turvallisille aikuisille esim. koulussa. Jos et vielä ole, niin kerro niistä.

Tässä tiedoksesi lisäksi pari paikkaa, jos haluat jutella tilanteestasi ulkopuolisen tahon kanssa. Näistä voit saada tukea myös muuhun avun hakemiseen.

- Sekasin-chat nuorille, https://sekasin247.fi/

Sekasin-chat on auki vuoden jokaisena päivänä, maanantaista perjantaihin klo 9-24 sekä lauantaisin ja sunnuntaisin 15-24. Chatissa päivystävät mielenterveyden ammattilaiset sekä koulutetut vapaaehtoiset.

- Tukinet -tukipisteesi netissä, https://tukinet.net/

Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilön löydät kohdasta Mieli Tukisuhde. https://tukinet.net/teemat/mieli-tukisuhde/tukisuhteet/

Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja ryhmächattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja. Tukinet on avoinna kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä.

Lämpimin terveisin
SOS-kriisikeskus/Kata

Näin se masennus ilmenee.

Itse olen ollut enemmän ja vähemmän masentunut 30 vuotta. Olen käyttänyt lääkkeitä, ollut terapiassa kolme vuotta, vuoden lyhytterapiassa, lääkekokeilussa yms yms.

Sitten minulle on sanottu, että ole armollinen itsellesi. Mitä hiivattia se edes tarkoittaa? Kun mieleeni nousi ahdistavia ajatuksia, niin koitin olla "armollinen" itselleni. Toistin itselleni, että on ok kokea näitä masentavia ajatuksia, on ok olla vihainen. Nämä ovat vain luuppiin joutuneita ajatuksia ja tuntemuksia. Tällaista "armollista" roskaa hoin itselleni varmaan kaksi vuotta eikä se mitään auttanut. Ei yksikään terapeutti osannut selittää mitä se armollisuus tai anteeksianto itselleen konkreettisesti tarkoittaa. Kuulin kyllä erilaisia teorioita.

Mietin kovasti noita asioita ja tuntui, ettei kaikki voi olla lööperiä ja new age- hörhöilyä.

Vasta 58 vuotiaana ymmärsin tavallaan vahingossa mitä se armollisuus on tai ainakin on minulle. Sehän oli yksinkertaisesti vain sitä, että ensin tunnistin ahdistavan ajatuksen taustalla olleen tunteen ja sen jälkeen keskityin miksi tunsin tuota tunnetta (vaikkapa häpeää) ja pysyin siinä tapahtumassa/muistossa ja koitin tuntea tuon iljettävän kauhistuttavan tunteen. Sitten sanoin itselleni: Niin, minä todellakin häpesin tuota tilannetta. Teinhän minä siinä väärin toista kohtaan, mutta olen nyt jo eri ihminen, kuin tuolloin, joten on aika antaa anteeksi itselleni tuo tapahtuma.

Mutta näitä ajatuksia on satoja. Yhden masentavan/ahdistavan ajatuksen, kun saa hiljennettyä, niin johan sieltä tulee joukko uusia. Eikä koko aikaa jaksa. Hidasta edistymistä minulla ja omin päin.

Tämän jutun idea on, että jos koet olevasi masentunut todennäköisesti olet masentunut. Hae apua. Soita vaikka nuorten auttavaan puhelimeen, käy juttelemassa terveydenhoitajan kanssa. Saat kyllä apua ja toivottavasti paranet nopeammin, kuin minä 🙂.