Usko ei perustu taruihin

Use­at ovat elä­mäs­sään jos­kus epäil­leet Ju­ma­lan ole­mas­sa­o­loa ja Jee­suk­sen ylös­nou­se­mus­ta.

Epäi­lyk­sen kes­kel­lä ih­mi­nen saat­taa ky­syä, on­ko muil­la täl­lai­sia aja­tuk­sia. Sa­man­lai­sia epäi­lyk­siä on ol­lut myös Raa­ma­tun ajan ih­mi­sil­lä.

Tun­ne­tuin ku­vaus täl­lai­ses­ta ti­lan­tees­ta lie­nee ope­tus­lap­si Tuo­mas, joka ei ol­lut mui­den ope­tus­las­ten jou­kos­sa Jee­suk­sen il­mes­tyt­tyä ylös­nou­se­muk­sen jäl­keen. Hän ei us­ko­nut Jee­suk­sen ol­leen omien­sa kes­kel­lä. Jee­sus il­mes­tyi myö­hem­min, ja Tuo­mas sai omin kä­sin kos­ket­taa Jee­suk­sen kä­siä ja kyl­keä. Jee­sus ylis­ti au­tu­aik­si nii­tä, jot­ka ei­vät näe ja kui­ten­kin us­ko­vat.

Mi­hin tie­tom­me Ju­ma­las­ta pe­rus­tuu? Meil­lä on Ju­ma­las­ta ja hä­nen ole­muk­ses­taan kol­men­lai­nen to­dis­tus: Raa­ma­tun sil­min­nä­ki­jöi­den ker­to­muk­set, Py­hän Hen­gen il­moi­tus Raa­ma­tun kir­joi­tuk­sis­sa ja Ju­ma­lan työ Py­hän Hen­gen työ­nä seu­ra­kun­nas­sa.

Raa­ma­tun ku­vauk­sis­sa eri ta­pah­tu­mis­ta on lu­kui­sia sil­min­nä­ki­jöi­den ker­to­muk­sia. Pie­ta­ri to­te­aa kir­jees­sään seu­ra­kun­nal­le, jon­ka kes­kuu­teen oli tul­lut Jee­suk­sen kiel­tä­viä opet­ta­jia: ”Em­me­hän me – – ol­leet läh­te­neet seu­raa­maan mi­tään ove­las­ti se­pi­tet­ty­jä ta­ru­ja, vaan olim­me omin sil­min saa­neet näh­dä hä­nen ju­ma­lal­li­sen suu­ruu­ten­sa” (2. Piet. 1:16).

Pie­ta­ri oli saa­nut ol­la Jee­suk­sen seu­ras­sa ja to­dis­ti nä­ke­mis­tään ja ko­ke­mis­taan ta­pah­tu­mis­ta. Raa­ma­tus­sa on ku­vauk­sia myös toi­sen­lai­sis­ta to­dis­ta­jis­ta. Jee­suk­sen ylös­nou­se­mus­ta to­dis­ta­neet var­ti­jat sai­vat yli­pa­peil­ta var­ti­oin­ti­rik­ko­muk­ses­ta seu­raa­van ran­gais­tuk­sen si­jaan suu­ren sum­man ra­haa sii­tä, et­tä to­dis­ti­vat val­heel­li­ses­ti ope­tus­las­ten va­ras­ta­neen Jee­suk­sen ruu­miin. Pa­ra­tii­sis­ta al­ka­nut­ta Ju­ma­lan ja sie­lun­vi­hol­li­sen, us­kon ja epä­us­kon, tais­te­lua käy­dään maa­il­man lop­puun saak­ka.

Use­at Raa­ma­tun ta­pah­tu­mat ja ti­lan­teet ovat ol­leet ai­ka­na, jol­loin kir­joi­tus­ta ei ol­lut käy­tet­tä­vis­sä. Näi­tä ovat esi­mer­kik­si ker­to­muk­set pa­ra­tii­sis­ta ja Noo­an ar­kis­ta. Ku­vauk­set ta­pah­tu­mis­ta siir­tyi­vät suul­li­ses­ti su­ku­pol­vel­ta toi­sel­le, kun­nes ne kir­joi­tet­tiin lu­et­ta­vaan muo­toon.

Maa­il­man luo­mi­ses­sa ei ol­lut ih­mis­tä to­dis­ta­mas­sa luo­mis­ta­pah­tu­mia. Saam­me luot­taa, et­tä Ju­ma­la an­toi näis­tä­kin ta­pah­tu­mis­ta il­moi­tuk­sen omil­leen Py­hän Hen­gen vai­ku­tuk­ses­ta. Tämä il­moi­tus ei ole luon­non­tie­teel­li­nen ku­vaus ta­pah­tu­mien ku­lus­ta vaan ju­ma­lal­li­nen il­moi­tus kaik­ki­val­ti­aan Luo­jan luo­mis­työs­tä, joka jat­kuu edel­leen maa­il­mas­sa.

Kol­mas ja us­kon kan­nal­ta mer­kit­tä­vin to­dis­tus Ju­ma­lan ole­muk­ses­ta on Ju­ma­lan työ Py­hän Hen­gen työ­nä seu­ra­kun­nan kes­kel­lä. Us­kom­me poh­jau­tuu en­nen kir­joi­tet­tuun Ju­ma­lan sa­naan, ja sitä ele­tään to­dek­si Ju­ma­lan seu­ra­kun­nas­sa. Pyhä Hen­ki oh­jaa yk­sit­täi­sen us­ko­vai­sen ja koko seu­ra­kun­nan elä­mää. Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa ja jo­kai­sen us­ko­vai­sen sy­dä­mes­sä vai­kut­taa yk­si Hen­ki. ”Hen­ki it­se to­dis­taa yh­des­sä mei­dän hen­kem­me kans­sa, et­tä olem­me Ju­ma­lan lap­sia” (Room. 8:16).

Hen­gen il­moi­tus on sama läpi Raa­ma­tun ja kai­kuu edel­leen evan­ke­liu­mis­sa. Tä­män olem­me saa­neet ko­kea suu­ris­sa seu­rois­sa tänä ke­sä­nä. Ju­ma­lan seu­ra­kun­nan kes­kel­lä vir­taa elä­män vesi, joka tuo Ju­ma­las­ta eroon jou­tu­neen ta­kai­sin elä­mään sekä loh­dut­taa ja roh­kai­see tais­te­lus­sa vä­sy­nyt­tä Ju­ma­lan las­ta.

Teks­ti: Sam­po San­dell