Niin pysyvät nyt nämä kolme: usko. toivo ja rakkaus,

Äiti ainakin rakastaa, sen tiedän itsestäni. Äitini rakasti minua.
Minä taas olen tuonut lapseni läpi mahdottomien paikkojen hiellä ja vaivalla, olin aluksi sairaanakin ja loppuun palaneena, sillä oli saanut mahdottomissa olosuhteissa neljässä vuodessa kolme lasta. Miehelläni ja minulla oli syvä rakkaus koko ajan.
Paikka, jonne työmme takia jouduimme näkemättä paikkaa ennakolta, oli täysin mahdoton.
Pääsimme sieltä minun aloitteestani ja minun voimallani, sillä miehelläni oli sairaus rasitteenaan, pääsimme 'ihmisten ilmoille', mahdottomasta mahdolliseen,
saimme asunnon, mutta: jouduin pelkäämään, että mieheni uusi työpaikka ei sopisikaan hänelle, mutta kuten ( alkaessani tämän uskaliaan projektin)
mietinkin, - hän alkoi sopeutua, hän alkoikin kannustukseni mukaan menestyäkin, nousi esimieheksi it-tehtävässään.
Mutta vanhin poikani ei pärjännytkään alakoulussa, sillä siellä alkoi kovis-jengi häntä kiusaamaan, ja seitsemän vuoden aikana siitä tuli elämäni suurin suru.
Mutta muut onneksi selviytyivät, jopa todella hyvin! ja sain itsekin työpaikkani takaisin.

Nii-ih, mutku Raamatussa puhutaankin siitä rakkaudesta, josta tässä maailmassa ja elämässä juuri kukaan ei tiedä mitään. - Nm. Eri asiat

Niin pysyvät; Asko, Isku ja Jysky.

Vielä varmemmin pysyvät: USKO, TOIVO, sekä PEKKA.

Eikös se mennytkään Usko, Toivo ja lapamato?

Raamatun satukokoelman saa työntää sinne minne aurinko ei paista.

Lapset eivät 2-4-vuotiana tietenkään voi muistaa eivätkä ole käsittäneetkään silloin kaikkea, mitä äitinsä on kokenut silloin.

Niin, se on varmaa: ei niin pienet ymmärrä vielä, mihin äiti joutui naimisiin mentyään.

Kun ylläpito ei poista ilmiannettuja viestejä, niin jätän palstan. Hyvästi!

!