Vauvan saannin vaikeus

Karu tosiasia on, että jo lieväkin ylipaino voi olla esteenä raskaaksi tulemiselle. Samoin lievä alipaino. Siispä pudota painoasi ensin alas niin paljon, että olet neuvolan mukaan "normaalipainoinen". Tsemppaa itseäsi miettimällä laihiksen aikana, että yritätte saada vauvaa aikaiseksi. Ja pyydä miehesi tueksesi, se on teidän yhteinen projekti ei vain sinun.

Kärsin itse aikoinani myöskin lohtumässäilystä, mutta kun mieheni kanssa aloitettiin säännöllinen liikunta 3 krt / vko, mässäilynhimo loppui kuin itsestään ja samalla paino putosi alaspäin.

Toinen varsinkin makean himoon helpotusta tuova asia on kromi. Siis kromia purkillinen apteekista / luontaistuotekaupasta ja syöt purkin ohjeen mukaan sitä. Huomaa, että sekään ei ole oikotie onneen ja se ei tehoa välttämättä edes vielä viikossa. Mutta älä lannistu vaan jatka kromin syömistä.

Äläkä pidä itseäsi painonpudotuksen aikana nälässä. Tee pieniä muutoksia joka päivä ruokailuusi. Esimerkkejä: Valitse kaupasta tuote, jossa on vähiten hiilihydraattia ja rasvaa (vaihda jugurtti viiliin), ota ennemmin ruisleipää kuin vaaleaa sillä rukiinen pitää nälän pidempään pois kuin vaalealeipä. Ota iltapäiväkahvin kanssa ennemmin sämpylä kuin pulla, jätä kahvista / teestä sokeri pois, vaikka vain lusikallinen viikossa, jne. jne.

Olette yrittäneet jo kauan saada lasta. Toivon teille kaikkea hyvää ja tsemppiä yritykseen.

Yritä saada painoasi alas päin ja yrittäkää vielä puoli vuotta. Jos ei mitään tapahdu niin pistä kova kovaa vastaan ja vaadi päästä tutkimuksiin. Meillä tilanne laukesi siihen, kun saimme ajan tutkimuksiin, stressi poistui ja tulin raskaaksi. Joten älä stressaa vaan koeta unohtaa koko lapsen hankkiminen niin se voi vaikka natsata jo huomenna.

Laittoi miettimään tuo kun kirjoitit, että miehesi on sairastanut pienenä sikotaudin. Tiedätkö, tuliko hänellä jälkitautina em. kivestulehdus?
Kummipariskuntani ei koskaan saanut lasta miehen sairastaman sikotaudin takia.
Pyydä miestäsi tutkimuksiin, tiedättepä ainakin onko kaikki ok...
Tsemppiä

Moikka!!
Ikävää että ei ole vielä tärpännyt.. mutta lopeta ihmeessä stressaaminen ja aloita painonpudotus vähitellen ja yhdessä miehesi kanssa esim ulkoilemalla säännöllisesti. Jo pelkästään paineet ja stressi raskaaksi tulemisesta voi vaikuttaa siihen ettei sitten kuitenkaan tärppää. Meillä yritettiin n. 8kk ja kun lopulta ajateltiin että tulee se vauva sieltä kun aika on oikea niin heti tärppäsi.. siis vähemmän stressiä ja enemmän hyvää mieltä! Lisäksi toivoa ei vielä ole menetetty, jos kerran jo olet yhdesti ollut raskaana keskenmenosta huolimatta niin sehän on merkki siitä että voitte kuitenkin tulla raskaaksi!!

Hakeuduimme tutkimuksiin kun lapsettomuutta takana 2,5 v. Tuona aikana yritystä oli välillä kovemmin (rakastelua joka toinen päivä), välillä vähemmän (vain kerta kierrossa). Lapsettomuustutkimuksiin hakeuduttaessa yhdyntätiheydestä ei kysytty mitään.

MUTTA aivan ensimmäiseksi tutkittiin miehen simpat! Meille sanottiin että mitään tutkimuksia ei aloiteta (naiselle) ennen kuin miehen osuus asiassa on suljettu pois. Koska mies on niin paljon helpompi tutkia ja syy löytyy helpommin. Naisen osuus on usein paljon monisyisempi ja tutkimukset monimutkaisempia.

Mieheni simpat todettiin hienoiksi. Minulta tutkittiin ensin hormonitasot kierron eri vaiheissa (verestä). Ultralla katsottiin onko munasarjat ok, kypsyykö munasolu ja irtoaako se. Seuraavaksi tutkittiin munanjohtimien aukiolo (ettei tukoksia).

Lopputulokseksi annettiin että olemme terveitä nuoria ihmisiä ja voisimme tulla raskaaksi vaikka heti!

Siihen meni vielä yksi vuosi lisää...