Kerro se minulle kahden. Kerro se pieninä paloina ja anna minun kysyä jos haluan. Avaa sydäntäsi sen verran kuin uskallat. Saat sen tuplana aina takaisin.
Katso minua silmiin kun kerrot näitä. Katson takaisin kaikella lämmöllä joka sisälläni sykkii. Anna kätesi käteeni, niin pidän siitä hellästi siirtäen energiani sinuun.
Usko tai älä, teen kaiken vain koska en saa sinua mielestäni. Olet jotain selittämätöntä minulle.
Pohjan naiselle.
Katso minua silmiin kun kerrot näitä. Katson takaisin kaikella lämmöllä joka sisälläni sykkii. Anna kätesi käteeni, niin pidän siitä hellästi siirtäen energiani sinuun.
Usko tai älä, teen kaiken vain koska en saa sinua mielestäni. Olet jotain selittämätöntä minulle.
Pohjan naiselle.
Vastaukset 66
Vanhimmat
Jaa, missäs pohjalla nainen on?
Ei pohjalla vaan Pohjan nainen. Ei Raaseporin Pohjasta, vaan vanhasta Pohjasta. Pohjanmaan yläosista.
Hmmm...
No? Lämpeneekö?
Meneekö terveisesi Lappiin asti?
Olipa kauniita sanoja pohjan naiselle. Onnea teille!
Onko hän Rakkaus, elämän Tuuli, elämän rakentava Perusta, sortumaton Kallio, tulviva sortumaton Virta..,?
Perusta perustettu Kallioon, sellaisena hänet näen.
Aika massiivinen kuvaus. Kallio on kaukana Pohjan mailta, ainakin syvällä nousevan maan alla.
Aloituksessa kerrotaan halusta selvittää kuka hän oikeasti on. Perustaa ei voi valaa ilman pohjatutkimusta. Ei vaikka kuinka sydän leimuaisi.
Miksi et saa mielestä? Jollain kierolla tavalla pohjan nainen osui.. mutta vain kierolla.
Koska hän upposi sinne kerrasta, täyttäen hiljalleen ajatukseni. Koettelin tunteitani, yrittäen unohtaa niitä. Silti hän nousi jostain sydämen uumenista jälleen mieleeni. En voi kieltää tai unohtaa häntä, pakko siis myöntää että haluan tietää hänestä kaiken.
Kiero tapa on sekin tapa. Ja kierous voi olla hyväksi, kun ei sentään liian kieroksi heittäydy...
Kauanko ajatuksiasi täyttänyt? Kasvotusten asiat se selviää, onko tunteet samanlaiset. Löytyisi vaan sitä aikaa ja rauhaa tutustua.
Yhtä kiero kuin korkkiruuvi, ikävä kyllä.
On ollut ajatuksissani jo kolme- neljä vuotta, josta isommin pari vuotta. Kasvotusten nämä pitää selvittää aina, se sopiva aika ja rauha vain on kortilla.
Nytkin heräsin yöllä yllättäen, mielessä monia muuttuvia asioita. Tapahtumahorisontin muutokset vaikuttavat meihin molempiin, saanko vielä tilaisuuden tutustua häneen?
Missä tapasitte ensimmäisen kerran ja mikä muuttui pari vuotta sitten? Se on vaan otettava se hetki kun näette tutustumiseen, vähän kerrallaan. Tapahtumahorisontin muutokset.. jos tilannetta ei tule se on varmaan järjestettävä.
Tapasimme aikanaan yhteisellä työpaikalla. Pari vuotta sitten ymmärsin kuinka paljon hän vaikuttaa minuun. Magneettisella lukituksella ja vahvalla tunteella.
Tapahtumahorisontti muuttui täysin meistä riippumattomista syistä. Se voi palautua tietyllä tasolla, mutta täysin samaksi se ei muutu. Kunhan olisimme edes samalla aikajanalla, silloin voisin hakeutua tilanteisiin hänen kanssaan. Muuten kaikki täytyy järjestää työläämmin.
Työpaikka ihastus siis kyseessä. On hän sinuun ainakin melkoisen vaikutuksen tehnyt. Tapahtumahorisontti, valo pakenee ja mikään ei pääse tarkkailijan nähtäväksi.. Sulkeneet toisenne ulos elämistänne?
Jos aikajanat kulkee eri reittiä ja eri nopeuksia saattaa olla haastavaa löytää yhteistä aikaa, mahdotonta. Tämä kuulostaa enemmän selittelyltä kuin miltään muulta. Joskus asioiden eteen joutuu vaan tehdä töitä.
Teoriassa on mahdollista, että yhdellä tavalla suljemme toisemme ulos, vaikka tiedän että toisaalta meillä on välitön ja avoin yhteys. Tietty side, josta ainakin minä haluan pitää kiinni.
Töitä tämä vaatii, se on selvä. Toivottavasti hänkin on halukas ottamaan selvää minusta. Kerron kyllä, sen minkä itsestäni tiedän.
Joskus vaan joidenkin kanssa on yhteys, sellainen jota ei osaa selittää. Kannattaa vaan valita tarkoin miten etenee. Se side säilyy ja on aina mutta ei estä välirikkoa. Sinä onneksi tiedät mitä tällä hetkellä haluat. Tee asian eteen töitä ja tutustukaa.
Onko tämä se SiniSabotage
💋✨
Ehkä puoliksi. SS:n uusimman albumin eräs biisi linkittyy häneen. 🔥❣
Illuusioo biisi?
Maria Magdaleena
Tämä on kiinnostavaa, millä lailla tämä kappale liittyy häneen?
Kappaleen sanoma istuu suoraan häneen.
Ja nimessäkin on tietty juttu.. ..
Erääseen mieheen liittyen tuli kirjoitettua samanmoinen kysymys.
Ehkä sydämen avautumiseen tarvitaan se, että myös toinen sydän avautuu. Mielestäni sinun sydän on ollut näiden vuosien aikana tiukemmin kiinni.
Sanoisin.
Kosketa kättäni kädelläsi, niin voimme kokea mitä energiamme ovat yhdessä.
En kyllä muista olenko koskaan pitänyt häntä kädestä. Monta kertaa olen kyllä katsellut niitä ja mielessäni lomittanut omat sormeni hänen sormiensa väliin. Sormet lomitettuna ja tiivis katse silmiin, siinä energioiden liitto löytyy. Ja se käsien lämpö kertoo aina jotain.
Sydämeni on ollut hänelle reilusti auki. Ehkä sen esilletuonti olisi voitu tehdä paremmin. Tilanteet olleet huonoja, siksi kai. Taisit tosin kirjoittaa kommentin sille eräälle miehelle, et aloittajalle.
Sarja- aloittaja
Noh oli niin puhutteleva aloitus ja joitakin tutun kuuloisia sanamuotoja, että oli hetken aikaa mukava antaa itsensä luulla, että olet hän ja tuli kirjoitettua tuo, että kosketa kädelläsi kättäni.😏
Voin ollakin hän. Tai sitten en.
Se on tällaisen anonyymipalstan hyvä ja huono puoli. Jokainen toivoo kuitenkin, että se toinen tunnistaisi täällä.
Oisit voinut olla tuon aloituksen sävyn perusteella mutta nyt koen ettet ole.
Toivooko jokainen, joku, sinä, että toinen tunnistaisi täällä?
Itse en toivo. Ideahan on nimenomaan anonyyminä puhaltaa sanottavansa ulos aloitusten ja vastausten virtaan.
Ei kaikki välttämättä toivo, mutta siellä ulospuhaltamisen taustalla voi olla pieni toive toisen tunnistuksesta.
Itse puhallan painetta tänne, koska muuten en näitä ajatuksia voi purkaa. Hänelle kyllä, jos tilanne sellaiseksi joskus muotoutuu.
Eli sydän ei ole ollut niin avoin kuin olisi voinut olla? Palstaan suunnattu puhe palvelee sydämen tarvetta kertoa.
Se piirre sinulla ja hänellä on samaa, että sydän ei ole ollut avoin, vaan varuillaan.
Varuillaan oleva sydän lähettää mykkiä epämääräisiä sanattomia viestejä toisen sydämelle. Kauneinta kuitenkin olisi sen sanattoman sydämen puheiden saada toteutua mutta jos sydän on varuillaan, toisen sydän ei saa mitään viestiä, mutta palsta saa.
Sanojakin tarvitaan. Toivon että hän puhuisi rehellisesti, suoraan, totuudellisesti. Eikä odottaisi.
Sydän ei ehkä ole ollut niin avoin kuin olisin halunnut. Syyt siihen itsessäni ja osin myös hänessä. Jotain on muodostunut aidoiksi sanoiksi, mutta liian paljon on jäänyt sisääni sanomattomiksi aikeiksi. Turhaumat niiden vuoksi voi purkaa tänne palstalle.
Ymmärrän. Sanomattomat aikeet. Tässä on myös jotain kaunista. Sanomattomissa aikeissa. Jotka ovat kuin tuuli ja hengitys, ivat olemassa mutta eivät sanottuina ja sitten jää vain arvoitus, kaipaus. Milloin olet ajatellut sanoa sanomattoman. Suoraan. Täällä tai hänelle?
Siis ovat olemassa, ei ivat.
Hänelle. Sopivan tilaisuuden tullen. Ellei sitä kohtapuolin löydy, kirjoitan ne hänelle henkilökohtaisesti. Tänne olen kirjoittanut ihan riittävästi, se ei johda varsinaisesti mihinkään.
Kirjoittaminen kuullostaa hyvältä ajatukselta. Sanoa vihdoinkin sanomaton. Sopivan tilaisuuden tullen - kuullostaa hankalalta. Tuleeko sopivaa tilaisuutta koskaan. Jännittynyt mieli luo sopimattomuutta. Sydän kiertyy kiinni. Kirjoittaminen antaa mahdollisuuden rauhaan ja avoimuuteen.
Kirjoittaminen sujuu kyllä sujuvasti. Yksi kirjoitelma on jo valmiina, pitää vielä hiukan hioa sanamuotoja, jotta viesti tulee ymmärretyksi juuri oikealla tavalla. Ei liian hyökkäävällä vyörytyksellä, eikä liian varovaisestikaan. Silleen hellän karheasti, miehekkään tunteikkaasti. Tiedät kyllä.
Hellän karheasti, miehekkäästi. Kuullostaa erinomaiselta. Miehekästä myös tuo sanamuotojen hiominen. Kuin puuseppä. Puu kuten sanat ovat ainutlaatuinen materiaali.
Toivottavasti hän huomaa hiotut sanat. Hänessä on nimittäin kaksijakoinen piirre: Välillä huomaan herkän puolen, välillä taas näen sen suoremman ja maskuliinisemman puolen. Yritän osua sinne herkemmälle puolelle hienovaraisesti. Siinäpä onkin haasteellinen tehtävä...
Jos ja kun olet aito, sanoihin tarttunee juuri oleellinen herkkyys ja ehkä sopivaa rouheuttakin jää, ettei ole liian hiottua...
Voisi auttaa jos olisin ranskalainen baskeripäinen runoilija. Oikeastaan ihan sama mitä naiselle sanoo ranskaksi, se uppoaa heti.
Siinä kurkkuäänteessä on kai jotain erityistä. Miten siirtää se suomenkieliseen tekstiin?🤔
Pohojalaasittain kuin Lauri Tähkä:
Kapiat on tiet peltoihi nähäre,
soot nätti ja ihanaine.
Oon miettiny sua palijo,
ja tahtoisi sut nähärä.
Oisko saumoja mitiä,
tällaasel miehel arkisel?
Soot aina oikias,
moon vaan kyselemäs:
Josko mut kelepuutat,
vierelles polkua pätkän
kulkemahan,
yhressä elon kiviä väistelemähän?
Tähän vielä lisäyksenä hänelle naiselle:
Sull on synttärit likellä,
pyöreihiä vuosia,
aikuusuuren rajapyykkejä.
Oot naine parhaas iäs ny,
Et enöö teini etkä vanaha viel.
Makias kunnoski, sen oon nähäny.
Ja muutoonki oikei vetäväs rovis.
Kamalaasti onnia toivotan,
kumpa voisin seuraas sua juhlia.
Jos omanain olla rohkenisit,
sulle kultaa ja timanttia ostoosin.
Ja hyvänä muutoonki pitääsin.
Pohojalaaset älköö hermoostuko,
kun tällaanen varttipohajalaanen,
vaan kokeeloo komiaa kirjoottaa.
-aloottaja
Miunn+on+vaikiiää+puhua+kuin+olen+tälläinen+lady+in+black.+
Haluaisin omia tämän mutten voi, liian paljon.. kaikkea.
Yhden miehen kanssa ollaan erillaisia, eri elämäntilanteissa mutta aina kun ollaan lähellä, sanotaan 3 metrin säteellä niin minut vallitsee/vangitsee sellainen jännä, lämmin, kotoisa pysäyttävä tunne.
Voi olla että tilanne on vaan oman pään sisällä (lue. Ihastus) mutta toivoisin että hän tulisi eteeni, ottaisi käsistä kiinni ja vaan saisin uppoutua niihin silmiin. Sulkea muun maailman pois ja vaan tuntea, kysellä, vastailla, tutustua.. ihan rauhassa. Olla edes sen pienen hetken me.
Taidat kaivata sitä vanhempaa charmanttia ja siniharmaasilmäistä miestä? En ole hän, vaikka silmäni aika samansävyiset ovatkin.
Tuollaista vastaanottoa olen toivonut häneltä naiselta kaiken tämän ajan. Että voisin tuntea hänet käsilläni, tutustua toisiimme kunnolla ja keskustella kaikesta. Tuntea edes hetken etten ole yksin pääni sisällä, vaan yhdessä siinä hetkessä.
En kyllä kaipaile vanhempaa miestä.. nuorempi on hän ja silmien värikin pielessä. Yhteys on aina yhteys ja parhaat on ne hetket kun muu maailma katoaa ympäriltä.
Väri ei ole siis pielessä mutta ei ole siniharmaat.
Kirjoitin tänne ensimmäisiä kertoja muutamia vuosia sitten. Yhteytemme oli päättynyt ja jäin niin hajalle kaikesta...vielä terapian jälkeenkin..Tuli tunne, että pitäisi etsiä sinua.
Kai minä vain kiinnyin ja ihastuin sinuun. Muutoin en osaa tätä kaikkea selittää. Välillä olemme olleet enemmän yhteyksissä, mutta aina kaikki on jostain syystä hajonnut. Se kaikki on hajottanut entisestään...
En tiedä mistä syystä sinut johdatettiin luokseni. Oliko se sattumaa vai johdatusta? Olisi ollut hienoa jos olisimme voineet jutella kaikki vaiheet yhdessä kuin käsi kädessä. Emme koskaan tehneet sitä. Välillämme ei ole riittävää luottamusta.
Edelleen oon yhtä yksinäinen kuin kohdatessammekin. Se on minun elämääni. Välillä iltaisin kirjoittelen tänne, tosin entistä harvemmin. Jossain vaiheessa tämä jää kokonaan pois. Olen jo palannut kirjojen ja kirjoittamisen pariin muualla. Se lohduttaa ja hoitaa minua.
Jostain syystä kun muistelen sinua niin minua itkettää aina. Siitä syystä rajoitan täällä käyntiä. En halua unohtaa sinua, mutta en myöskään ruokkia muistamista.
Muistan sinua kuitenkin rakkaudella aina.
Kaikista selkkauksista ja hulluista jutuista huolimatta.
<3
Levollista toista adventtia ja hyvää yötä.🕯️🕯️
PS. En kuvittele olevani Pohjan nainen, mutta oma tekstini sopi tähän ja häneen. Pahoittelen jos se hämmentää aloitusta oikealle ihmiselle.
Kaipaus on kaihossaan kaunis ja tuskaisa. Vaikeat kuviot joko saa unohtamaan tai polttavat kaiken muistiin pysyvästi. Ei sille muutakaan voi tehdä.
Kirjoita kipusi pois. Se auttaa, hitaasti mutta varmasti.
Et sekoittanut aloittajaa, olen jo parkkiintunut palstailija. Hyvää adventtia sinullekin!
Ihan ****a vain..
Miksi noin? Ei kukaan ole ****a vain.
Tuohon mahtuu muuten monta sanaa, useimmat mieleentulevat ikävä kyllä negatiivisen sävyisiä.. ..
Aika negatiivisia sanoja tuohon kyllä saa sovitettua kun palstan asenteella tuon lukee.. jollekin olen vain, jollekin olen joskus paljon enemmän. Ollutkin. Hänelle en taida olla edes se vain.. vastasin silti, hulluuttako?
Ei asiallisesti vastaaminen ole hulluutta. Käy siihen ****a kohtaan myös pari- kolme naisen nimeäkin. S, M ja T- alkuiset ainakin.
Palstan kielenkäyttöön tuolla negatiivisella täydennysajatuksella viittasinkin. Puskista anonyyminä nimittely on täällä liian yleistä.
Aloittaja S-mies?
Ei, vaan M- mies.
Medium ja muutenkin M.
Mistäpäin on Mmies?
Sieltä Pohjan mailta, kuten hänkin.
Työkaverit tekee täällä pilaa.
Kuka tietää ketä joku tarkoittaa?
Tarkoituksella nämä pidetään riittävän epämääräisenä ettei voi tunnistaa kunnolla. Ainakaan sivulliset, eli ne työkaverit. (kiusankappaleet🤫)
Hän voi tunnistaessaan ottaa yhteyttä, kaikki tiedot pitäisi häneltä kyllä löytyä😉.
Odotan sinua vieläkin. Sisälläni muilta piilossa, etten tekisi niin suurta numeroa. Odotan hetkeä milloin näen sinut jälleen. Jotta kokisin taas kevään sydämessäni ja auringon lämmön mielessäni keskellä pimeää kaamosta. Sen sinä saat aikaan. Vain olemalla siinä edessäni.
Avaamalla edes hiukan sydäntäsi teet minusta onnellisen. Olemalla minulle rehellinen lupaan toimia tahtosi mukaan. Tämä olkoon pyyntöni sinulle. Pieniä paloja aidosti, pieniä kimpaleita sinuutta. Vastavuoroisesti silmästä silmään.
Monta kommentoijaa,
monta kyselijää.
Kukaan heistä ei se oikea,
hän jota kaipaan.
Sehän on palstaa,
virtuaalista elämää,
ilman kosketusta todellisuuteen,
ilman ihmisen läsnäoloa.
Tämä on aidon elämän korviketta,
aitojen tunteiden kiiltokuvia.
Mutta en muuta odottanut,
häntä täältä en etsinyt.
Jos löytäisi minut täältä,
vain katselisi päältä,
hullua joka ei käsitä,
yksin koettaa pähkäillä,
kai olematonta yhteyttä,
vailla aitoa järkeä.
Hanskoja lopulta naulaan ripustava aloittaja,
ilman tunkkia sentään eteenpäin pyrkivä
Hei mies, riittää kun annat vain puolet siitä mulle!
Puolet on aika vähän. Mulla riittää kyllä enempääkin, aika täynnä on takki jo. Haluutko koko patoaltaan täydeltä?
Mun mielestä ajatusten ja asioiden jakaminen on rakkauden osoittamista. Kun toinen puhuu kipeitäkin asioita niin näen, että omia kipeitäkin juttuja voi puhua, se on luottamusta. Vastavuoroisuus on tärkeää, tietty väliin ihan toisen auttaminen.
Just tätä haluan tuoda esiin. Vastavuoroista luottamusta ja toisen kuuntelemista. Siinä on kaiken lähtökohta. Loput tulee itsestään, jos on tullakseen.