Haluaisin kuulla, miten te teiniäidit/-isät olette kertoneet raskaudesta omille vanhemmillenne? Missä vaiheessa raskautta otitte asian puheeksi ja miten, entä millä tavoin vanhempanne reagoivat kuultuaan? Toivottavasti jaksatte kertoa kokemuksistanne, kiitokset jo etukäteen :)
Miten olette kertoneet raskaudesta?
Tua
132903
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kerroin äidilleni raskaudesta viestillä (tiedän,hieno tapa)joka sitten ilmoitti isälleni:)
Äiti oli huolissaan ainoastaan,koska en voi mennä heti yläasteen jälkeen kouluun(olen nyt siis ysillä)ja isällä sama juttu.Muuten olivat/ovat aivan innoissaan,heille nimittäin toinen lapsenlapsi:D Ovat järjestelleet meille jo huonetta,ja tulevat aina kokeilemaan kun vauva potkii:)
Mukava kuulla, että vanhempasi suhtautuvat asiaan positiivisesti. Itse en ole raskaana, ja ikääkin on jo sen verran, etten teiniäidiksi lukeutuisi, mutta asia kiinnosti/kiinnostaa minua siksi, että eräs tuntemani nuori nainen on raskaana ja mietti miten kertoa tapahtuneesta vanhemmilleen. Ajattelinkin kysäistä vinkkiä täältä ja ihan mukavastihan noita kokemuksia on tullutkin :) Suurimmalla osalla näyttää vanhemmat suhtautuneen ihan myönteisesti ensijärkytyksestä toivuttuaan, ihan kuten arvelinkin.
Ihanaa odotusaikaa sinulle RaLLe-Neiti ja samoin myös kaikille muille vastanneille, ja tsemppiä vauvan kanssa jahka hän tänne maailmaan putkahtaa :)
Oma äitini oli paikalla kun raskaus testin tein ja aluksi ne olivat innoissaan mutta nyt asun yksin vuokrakämpässä ja odotan lasta yksin...eli en isän kanssa oikeen tekemisissä...silti onnellinen tuleva äipää..aina pärjää jos vain haluaa..rv28 takana ja hyvin voiden.. :) ja ikää on tiistaina 18w...
Menin vanhempieni luokse.. en ottanut miestäni mukaan, jotta äitini saisi aivan vapaasti reagoida uutiseen.. Äiti oli juuri herännyt ja sanoin hänelle, että vauva on tulossa.. siinä oli sitten sellainen tovin hiljaisuus ja hän tokaisi että "onneksi olkoon nyt vaan sitten.." Eli jonkinmoinen alkushokki hänelle tuli.. Nyt rv 39 ja äippä häärii ja höslää ympärillä kokoajan, ja isovanhemmat odottavat uutta tulokasta lähes yhtä innokkaasti kuin minä ja mieheni.. :):) Onse vaan niin jännää kun tuleva pappakin kertoilee kaikille "puolitutuillekkin" että, minä saan vauvan.. ihania nuo vanhemmat.. raskauden myötä äidistäni on kaiken lisäksi tullut vielä paras ystävänikin :)
Kerroin todella myöhäisessä vaiheessa, raskaus kun alkoi näkyä vasta myöhään, äitini ilmoitti että häntä ei sitten saa mummuksi sanoa (nelikymppisenä ei välttämättä tunnekkaan itseään vielä "mummuikäiseski") ja isä ei puhunut kahteen päivään minulle mitään. Mutta kyllä se mummukin on nyt mielellään mummu ja pappakin oli ensimmäisestä lapsenlapsestaan todella ylpeä... Itselläni oli tuolloin ikää 18 vuotta.
omalle äidilleni heti kun testi näytti positiivista. Sovimme, että kerron itse isälle ja muille sukulaisille sitten kun haluan. Mutta siinä kävikin niin, että äitini sekosi päästään ja toitotti asian samantien kaikille sukulaisille, naapureilleen, minun kavereilleni ja jokaiselle tuntemattomalle tai puolitutulle, joiden kanssa hän jutteli. Kun sitten aloin ilmoitella kavereilleni, he yksi toisensa jälkeen sanoivat jo kuulleensa "juorun" muualta.
Toisen lapsen odotuksen salasin sitten 7: nnelle kuulle asti äidiltäni. Muut saivat kuulla jo vähän aikaisemmin.
Meidän piti kertoa vanhemmille vasta isänpäivänä, mutta äitini arvasi pari viikkoa aikaisemmin, kun koetin vanhojentanssipukua. Ei siinä viitsinyt enää kiistääkään, kun maha oli tosiaan jo vähän pyöristynyt. Viikkoja oli silloin 12.
Minä kerroin kun olin toisella kuukaudella. Pyysin äitiäni ja isääni istumaan ja sanoin että minä......olen raskaana. Ensin he kauhistuivat ja minä oelkäsin että he raivoavat mutta he hyppäsivät hetken kuluttua ylös ja kiljaisivat (tai oikeestaan vaan äiti kiljas) sitte ne halas mua ja kysy et onko sen lapsen isä se mun pitkä aikainen poikakaveri? Sanoin että on ja puhuin totta. He sanoivat että ovat onnesta sokeana.
Hassua että tuollaista pitää kysyä. Tai että kehtaa kysyä. Jos minun äitini moista utelisi niin loukkaantuisin kyllä. Mutta hyvä että asiat oli "niin kuin pitikin".
Itse sain tietää 17vuotiaana raskaudestani, joka oli itsellenikin aikamoinen shokki. Mietin hetken tilannetta ja sitä, miten vanhempani tähän mahdollisesti suhtautuisivat.
Istutin heidät pienen pohdiskelun jälkeen keittiön pöydälle ja kerroin kaiken. Ensin oli pieni järkytys mutta pikkuhiljaa he alkoivat kyselemään, että mitä jatkossa. Suhteellisen hyvät reaktiot, ettei mitään painostusta tms.
joo oon ite 16 ja viikkoja on 23..
en uskaltanu kertoo äitille..
jotenkin hän sen vaan arvas..
monet kerrat kysy ja aina kielsin ja eräs aamu hän kysyi että vastaa nyt rehellisesti ootko sä tyttö raskaana,olin lähössä kouluun avasin oven ja sanoin oon...ja lähin..
sit mentii korvista kii pidellen kotiin,mutta hän jutteli rauhallisesti..ehkä tottui jo..sisko oli 17 kun sai esikoisensa!
ootko vm89 vai88??? kelpaisko sulle keveri toisest tulevast "teiniäidist"?? jos kelpaa ni vastaile.. millon sul la? mul itel ny viikkoi32 1 :) joo mut kirjotteleppa takas päi jos kiinnostaa
Äidille kerroin asiasta tekstiviestillä. Ensin hän oli melko "järkyttynyt", lopulta mietittyään asiaa tarkemmin hän oli onnellinen mummoksi tulosta.
Isälle kerroin asiasta isänpäivänä. Laitoin vauvan ultraäänikuvan isänpäiväkortin väliin. Juteltuamme asiasta, isäni oli jo huomannut raskauteni ennen isänpäivää. Nykyään hänkin on onnellinen tulostaan ukiksi.