Tuntuuko että tämä korona-aika on vieraannuttanut sinut elämästä? Miten se ilmenee?
Minua ei haittaa, en muutenkaan kulje paljon missään enkä tapaa paljon ketään.
Minua ei haittaa, en muutenkaan kulje paljon missään enkä tapaa paljon ketään.
Elämästä vieraantuminen
Anonyymi
4972
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 49
Vanhimmat
Muista nyt kuitenkin, että Corona on sitä ihan oikeata elämää.
Se ei ole päivä-unelmaa.
Saati luulottelun kuvitelmaa.
H.
Kyllähän tää korona vieraannuttaa.
Sitä tarpoo eteenpäin. Päivä menee, ja sitten toinen.
Se kiinnekohta tuntuu joskus hataralta.
Ihan pysähdyin tässä miettimään itsekin että miten vieraannuttaa.
Kun sinua ei haittaa, niin taidat olla tottunut olemaan vahva yksinäsi.
Sama on minulla. 40 vuotta tein yksin työtä, ei työkavereita. Joskus yksinäisyys iski päälle kipeästi, useinkin.
Ehkä siksi totuin siihen että pärjään yksin, ja teen työni yksin, - ja siksi itelleni on ollut helpompaa tottua vielä tähänkin korona-yksinäisyyteen.
Monelle on ollut vaikeampaa.
Toisaalta kehittäähän se jokaista, että joutuu sietämään yksin ja eristäytymään.
"Anonyymi"
Corona ei vaivaa minua.
Minä menen, elän, kuljen kuin ennenkin.
Jos joku toinen saa Coronan.
Ei se minulle mitään merkitse.
Tee siis kuten minä.
Lähde aamulla isoon kauppaan etsimään uutta hiiri-alustaa ranne-tuella.
Hyräile kaupassakin ja yski hihaasi.
Yksinäisyys on Aivossa, ei maailmassa.
H.
Minulla on todettu etävastaanotolla reikiä päässä ja matoja kulkevan niissä eestaas ristiin rastiin.
Minulla sama pedakogiikan tohtori totesi elämästä vieraantumisen, koska ei ole liehuletti kumppania rinnalla laittamassa jouluvaloja ulos.
Minulla todettiin neliskanttiset silmät.
Ilmanmuuta varsinki me vanhat erakoidumme entisestään,
aina olen ollu kai erakko-luonne,
työelämän aikana lapsiperheen huoltajana en koskaan ehtiny juurikaan johlimaan, työ ja perhe vai kaiken ajan keskimäöärin nelkyt vuotta,
no sitte ku jäi eläkkeelle, ei ollu tottunu lähtemään minnekkään joten oli aivan luontaista alkaa elää pikku-ympyöissään omaa elämäänsä
kuntoilu harrastuksineen,
ainoastaan puolison kanssa mitä ny lomareissuja tehtiin,
ja ny ku puoliso muutti taivaan kotiin, yksin erakkona mökötän neljänseinän sisällä vain pakolliset kauppareissut kodin ulkopuolella teen,
juu kohta on vain mökkihöperö rakko tulevaisuutta ei ole vanhalle ,
elämä on eletty,
Se riippuu ihmisestä itsestään, mihin on elämässään tottunut.
Jos koko ajan pitää olla menossa, matkustella, shoppailla, käydä ravintoloissa, bilettää ym. niin varmaan tuntuu oudolta, kun tekemisiä rajoitetaan.
Minua ei korona ole vieraannuttanut elämästä, elämä jatkuu pienin muutoksin.
Kuules Huru,
Ketään ei enää kiinnosta sinun iänikuiset jahkaukset!
Ollaan vaan niin s- tympääntyneitä sinun iänikuisiin jankutuksiin!
Oppisit joskus pitämään sen sinun ison leukaluukun kiinni.
Pidä omaa palstaasi, mutta elä koko ajan änkeä muitten juttuihin!
Oletkohan jonkinlaista n- tyyppiä, kun oot niin itsekeskeinen?
En ole Huru.
Joo et sinä vaan tuu hurukzes tuolla ylempänä, sorry jos käsitit väärin.
Olen samaa mieltä kanssasi, että elämä jatkuu pienin muutoksin.
Ei mitään vahinkoa käynyt, mutta vastasit minun viestiini.
"Muitten juttuihin"?
Eikö siis hänkään ole pyrkinyt tämän "yhteisön" jäseneksi ja siihen "yhteisön" jäsenten yhteisellä suostumuksella hyväksytty?
"vastasit minun viestiini"
Nämä kommentit saattavat näköjään sijoittua paljonkin kommentoitavan kommentin alapuolelle, nähtävästi kyseisen kommentin kommentointiin viimeiseksi.
Yleensä kai alussa tulee lainauksena alkuperäinen kommentoitava kommentti, mutta jostain ainakin vielä minulle ymmärtämättömästä syystä ei aina, mikä voi johtaa epätietoisuuteen siitä mitä kommentoidaan, ja siksi toisinaan varmuuden vuoksi itse pistän toisinaan alkuun jotakin osviittaa.
Niin tekee. Joskus joku on lievästi sanottuna suuttunut, kun on luullut hänelle tulleen epämieluisan kommentin.
Mistä lie johtuu, en tiedä.
Tämänkin Tellukan kommentteja joskus ihmettelen.
Miten niin "yhteisellä suostumuksella" hyväksytty?
Luin vain tuolta Wikipediasta mitä yhteisöllä tarkoitetaan, kun erään mielestä tämä palsta on yhteisö.
60 palstalta(?) vierailevana et tainnut ymmärtää mistä oli kysymys.
Miten täällä voi sanoa kenenkään puuttuvan "muitten juttuihin", kun palsta on avoin yleinen keskustelupalsta. Eiköhän silloin saa söhäistä kuka vain kommenttinsa mihin vain keskustelun väliin haluaa ilman kenenkään lupaa erityisesti. Niin minä ymmärrän avoimen yleisen keskustelun.
Kyllähän sitä saa söhäistä, mutta eikö oo sillä söhäisijällä ja sinulla jonkinlaista perspektiiviä, että koko ajan on oltava joka ainoaa asiaa kertomassa ja itseään esille tuomassa?
Vois ajatella että on mautonta koko ajan tyrkyttää ihteään esille.
No etpä sinä ja tää joku muu tälläistä ymmärrä.
Voisihan sitä olla hienotunteinen ja ei koko ajan tuoda ihteään esille.
Olisit sinäkin ja tuo toinen kiitollinen, että teille tulee terveitä mielipiteitä, ja että ottaisitte opiksenne, ettekä koko ajan nokkiinne.
Mistäs minä nyt olisin nokkiini ottanut? En huomannutkaan.
Minusta ja hienotunteisuudesta nyt on turha samaan aikaan puhuakaan. Sen tulet itse katkerasti huomaamaan jatkossakin ja minun opettamisessasi tulet vain turhautumaan. Se on kylmä totuus se.
En pitänyt ollenkaan terveenä mielipiteenä tuota: """Pidä omaa palstaasi, mutta elä koko ajan änkeä muitten juttuihin!"""
Onko tämä siis sinun ikioma palstasi, vai? Kovasti ainakin tuolla samalla nimimerkillä tänne kommentteja sataa.
Joopa joo.
Samaa rataa ja samaa tyyliä.
Hellittäisit jo ja katsoisit otsikot.
Vai että "katkerasti", no joo. Vähän suolaa lisää, kuten siellä Ruottissa tavataan sanoa.
Hyvää viikonloppua!
Elämästä vieraantuminen voi tulkita kun kuolema kolkuttaa " nyt olis aika lähteä "
Elävässä elämässä kaipaan ykisityisyyttä, tytär tulee viikonlopuksi kyläilemään, en kehdannu sanoa elä tuu.
Naimisissa olo aikana oli mukava häipyä mökille omaan rauhaan, mukava oli tulla kotiinkin.
Nykyään korona-aika on kotoisaa, ihmeen paljon tekemistä vaikka ei tee just mitään, niin kiirettä ettei kerkiä lukemaan kirjaa jota en oo löytäny.
No, en tunne olevani elämästä erkaantunut. Joka päivälle tälläkin viikkolla on ollut erilaisia haasteita, jotka pitävät niin fyysisesti kuin ajatusmaailmankin liikkeellä.
Koin asioidessäni miesvaltaisilla aloilla, että keski-ikäiset mieshenkilöt työelämässä ovat ressaantuneita.
Tilasin kuukausi sitten varaosia autoni remppaan, joka pitäisi alkaa maanantaina. No, otin yhteyttä toimittajaan eilen ja tänään, aikoi soittaa kun voin hakea osat. Ei ole soittanut, mutta kun
otin yhteyttä autokorjaamoon kertoakseni toimitusongelmista sinne oltiinkin soitettu ja luvattu osat maanantaiksi. Kun kysyin tuovatko osat suoraan korjaamoon, vain pitääkö minun ne hakea, omistaja alkoi kiukuttelemaan. Rauhoittui lopuksi ja kertoi olevansa loppuun väsynyt. Pinna taitaa kiristyä muilla enemmän kuin meillä joutilailla.
Kaunis piirre tyttäressäsi, ja kaunis piirre sinussa, että et kehtaa kieltää.
Tyttäresi ajattelee että olet yksin, ja haluaa ilahduttaa sinua.
Sinä ajattelet, että tyttäresi huolehtii sinusta, ja et halua kieltää.
Tosi kaunista!
Saathan sinä silti lopun aikaa olla yksin.
Aivorappeuma pahenee.
On se kumma, ettei nykyisin saisi eristäytyä edes koronalta pakoon ilman, että tehdään poliisi-ilmoitus.
Ruotsissa eräs sairaseläkkeellä oleva nelikymppinen mies (peräkammarin poika) vietti hämärähyssyä kaikessa rauhassa, natusteli kalasäilykettä, juustonäkäriä ja sipsejä keittiön lattialla istuskellen. Ei kai sellainen voi rikollista olla? Poliisit hälyytettiin ja seitenkymppinen sairaalareissullaan oleva äitinsä pidätettiin. Ulkomaita myöten kirjoitettiin kauhujuttuja kuinka äiti on pitänyt vuosikymmenet poikaansa vangittuna lukkojen takana.
Mies itse sanoi sitten, ettei hän mitään lukkojen takana vangittuna ole ollut koskaan. Aina on ollut ovet auki mennä ja tulla, jos on halunnut. Oli vain sellaista eristäytyvää tyyppiä, joka harvoin halusi lähteä liikkeelle, vaikkakin joskus naapurit olivat nähneet häntä kaupalla ja perheen entinen lastenhoitaja tavannut häntä pelaamassa potkupalloa lähikentällä.
Alkoholi on kuulemma syönyt aivoni ja rappeuttanut moraalini, minulle kerrottiin
tältä palstalta.
Jonkun kristallipallo on rikki.
Tuohan on kunnianloukkaus, ota yhteyttä nettipoliisiin!
Se yrittää jo selvittää IP-osoitetta.
Olen lisäksi palkannut tutkintaan Salaisen Poliisin, Säpon, Gestapon, Stasin, Mossadin
ja KGB:n agentteja tai niitten jälkeläiset.
Samoja mitä loukkaajakin ilmeisesti käyttää asioitten tonkimiseen.
Joopa joo, Tellukka.
Samaa rataa ja samaa tyyliä.
Hellittäisit jo ja katsoisit otsikot.
Vai että "katkerasti", no joo. Vähän suolaa lisää, kuten siellä Ruottissa tavataan sanoa.
Hyvää viikonloppua!
Minua on syytetty palstalla perheväkivallasta.
Ylläpito kai selvittäisi IP-osoitetta ja saatan ottaa yhteyttä myös CIA:han.
Kunnianloukkaussyyte on harkinnassa.
Opettele vastaamaan siihen kommenttiin mihin viestisi tarkoitat. En minä ole Tellukka.
Nää perjantai-illat on joskus hankalia.
Kokemuksesta voi kuitenkin kertoa, että huomenna on lauantai ja koko uusi päivä uutta hommaamista.
Tunnen itseni hyvin usein vieraantuneeksi.
Kun sitten aattelen, että näin on muillakin, niin sitä vaan jaksaa.
Rankkaa joskus.
Liikuntarajoitteisena olen ollut melko "eristettynä" jo alk. 65-vuotiaasta.
Kymmenisen vuotta.
Ei tämä pätkä ole mitään.
Lämpimässä saa kotona olla, katsella telkkaria ja jotain pientä tehdä ajankulukseen.
Yksi vaihtoehto olisi olla sairaalassa tehohoidossa kuolemankielissä.
Klo 21.05 alkaa TV1:ssä ohjelma nimeltä Perjantai.
Kaksi koronasairauden läpikäynyttä näyttelijää kertoo.
Siitä saa ehkä kuvaa vaihtoehdosta.
Onkohan se toinen sairauden kokenut näyttelijä Salkkareitten "Seppo Taalasmaa" ?
Koronasta huolimatta voi olla rankkaa ja tuntea vieraantumisen tunnetta,
mutta korona raskas "lisä" monille.
Vaikka tämä on "keskustelupalsta", täällä ei paljon keskustella.
Jokainen kirjoittaa kirjoitettavansa, mahtaako kukaan edes lukea muitten kirjoituksia ?
Teenkin kysymyksen:
Oletteko keksineet mitään uutta tekemistä kotona, että aikanne kuluisi paremmin
ettekä ajattelisi niin paljon koronaa ?
Oma pieni uusi, vaatimaton "harrastukseni" on kirjoittaa usein postikortteja
eli pieniä tervehdyksiä
kaikille joiden tiedän olevan yksin ja muillekin, kaikkihan me tarvitsemme joskus kannustusta.
Soittelemme tietysti myös,
mutta ylläritervehdys postiluukusta tuntuu ilahduttavan ihmisiä.
Toivon ainakin niin.
Varsinkin heitä ilahduttaa, jotka tuntevat, että heidät on täysin unohdettu
karanteeninomaisiin olosuhteisiin.
Tsemppiä kaikille ! Kyllä tämäkin tästä paremmaksi kääntyy !
Koronalla on ollut minuun raitistava vaikutus.
Tämä vuosi on pisin yhtäjaksoinen täysin alkoholiton kausi yli 60:een vuoteen.
Kun jättää tuon pois niin muuten elämäni on mennyt täysin normaalisti.
Harrastukseni ja sen piirissä äheltävät kaverini jatkuvat häiriöttä.
Vähäiset tuttaviemme vierailut tapahtuvat tavanomaisesti.
Monet harrastukset ovat jääneet tai nyhrään niitä vain itekseni omissa nurkissa.
Olen koti-ihminen ja viihdyn mainiosti kotona,
mutta tykkäisin myös seikkailla, olen mielessäni ajatellut, että haluaisin liikkua ja lähteä kodin ulkopuolelle niin kauan kun jalka nousee ja ratti kääntyy ja osaan retkiltäni takaisin kotiin.
En haluaisi jämähtää, nyt korona on vähentänyt lähtemistä ja lisännyt myös laiskuutta, enää ei niin kehtoo .
Korona on kiva tekosyykin jämähtämiseen ja kehtoomiseen.
Täällä sama, eli raitistumisen kehitys.
Ei viitsi mennä kauppaan ostoksille, on mieluummin ilman.
Komppaan myös maissiita.
Kunhan tää on ohi, niin lähden reissuun muualle maailmaan.
On ollut monta kertaa kade, kun lukee missä kaikkialla immeiset reissaa.
No, se aika tulee minullekin! Oottelen.
Ei niinkään koronan takia vaan eripuolilla kehoa olevien fysikaalisten kremppojen takia.
Yhtään ( viidestä) raajastani ei toimi. Kävellä köpöttelin tänäänkin enemmän kuin tuhat askelta.
Rekisterissä oleva auto on, mutta väsyminen ratissa rajoittaa ajamisen mieluimmin alle tunnin matkoihin.
Pikkusiskoani perheineen Keiteleellä haluaisin pitkästä tavata.
Kun tänään olin lukinnut itseni ulos jo toista kertaa, murisin harmissani; vanhus mikä vanhus, höperövanhus.
Luottoihmiseni, naapurin rouva tuli päästämään minut palelevana sisään, uunia lämmittämään.
- ikä se on mikä ukkelin kaataa -
Samassa venheessä ollaan.
Ei noinkaan paljon köpöttelemisiä kuin sinulla tosin.
Ootko kokeillut whatsappivideota?
Ensi kertaa luen, kuulen whatsappvideosta. Pitää googlettaa.
Sanon itellein, etten seuraavaa joulukuuta enää tule näkemään; ainakaan omilla eläjänä. Niin vahvana on muistihäröt.
Elämästä vieraantuminen, hmmm.
Pisti mietityttämään mitä se olisi se vieraantuminen. Olisiko se sitä, että olosuhteet ovat muuttuneet ja elämäntavat sen myötä.
En minä vieraantunut ole. Minulla on uudistunut elämä. Ei se kaikilta osin ole parempi muttei kaikilta osin huonompikaan. Ulkoilu on lisääntynyt, samoin ulkona syöminen, kirjaimellisesti. Tiedä sitten onko tuo fyysinen kunto.
Hengenravintoa kirjoista, radiosta ja teeveestä, suoratoistonakin. Luenhan minä näitä palstojakin. Neulonkin ja piirrän. Pelaan pelejä. Höpötän itsekseni, se onnlisääntynyt.
Jos se entinen elämä palaa, niin teatteriin, elokuviin ja kahvilaan menen.
"Elämä on uusi musta"
Se whats up on sellainen, että sen voi asentaa omaan kännykkään. Pyydä jotain laittamaan sellainen asetus.
Tai voisko joku täällä palstalla olevista neuvoa?
Tyttäreni asensi sen minulle.
Sillä kun soittaa ja toisella osapuolella on myös asennettuna, niin se puhelu ei maksa mitään.
Voi soittaa ilmaiseksi ulkomaillekin.
Sitten siinä on myös video. Eli kun videosoittaa, niin näkee sen toisen ihmisen, ja näkee myös huoneen ja muuta mitä toinen näyttää. Eikä sekään maksa mitään.
On ollut hyvä, kun on nähnyt lapsenlapsia ja voinut jutella.
Mutta jos joku sattuu soittamaan sinulle tavallisella puhelimella samanaikaisesti, niin se whats up-puhelu katkeaa. Ei tartte pelästyä. Jatkaa sitten juttua uudelleen sen toisen puhelun jälkeen.
Oikein kätevä!
On muitakin mahdollisuuksia.
On skype.
Sen voi pyytää asentamaan tietokoneeseen.
Silläkin näkee toisen ja ei sekään maksa mitään.
On muitakin, mutta en tiedä sen enempää niistä.
Se kirjoitetaan näin, jos googlailet:
WhatsApp
On ohjeet googelilla.
Ja voithan soittaa jonnekin ja kysyä lisää.
Kun tähän istahdin, niin jaanpa tässä samalla toisen kätevän neuvon yksineläjäjille.
Kaikkihan tietää miten kaurapuuro keitetään.
Yksinkertaisinta ja ilman keittämistä hellalla ja vahtimista on, että
laittaa kippoon desin kauraryynejä, sen päälle vähän suolaa, ja kaksi desiä kiehuvaa vettä, hämmentää, sitten lautanen päälle ja antaa olla siellä jonkin aikaa.
Valmista tuli, helpolla.
COVID-19 tappava virus, virus joka seuraa jo aiemmin esiintyneitä pandemioita, joista meidänkin kansalaisemme ovat selvinneet elävinä.
Onko tämä vaarallisempi? onko tämä tauti muuntunut pahemmaksi, kuin ne edelliset, joihin meidän tavallinen influessammekin kuuluu.
Kuinka monta vanhusta, tai nuorempaa, on tämän vuoden aikana kuollut muuhun kun tähän pandemiaan? Melkoisen monta! Tilastoja ei julkisteta, ihmisiä kuolee joka vuosi tuhansia, ei niistä suurta huutoa nosteta, eikä ihmisille aseteta rajoja.
Niin se vain on!
Parempi olla aina varovainen kaikessa kanssakäymisessään, kun jokin kulkutauti on liikkeellä. Eikä siihen tarvita hallituksen päätöksiä, se on kai itsesuojeluvaistoa. Itse olen onnekseni selvinnyt pandemioista, olisikohan siihen muutakin syytä kuin annetut rajoitukset, ehkä lapsena sairastetut punataudit ja muut viattomammat sairaudet ovat antaneet vasta-aineita ja niiden avulla olen kaikista nuhaa vakavammista kulutaudeista säästynyt?
Elämäni ei ole muuttunut niin, että kannataisi sanoa taudin vaikuttavan elämääni rajoittavasti, lähipiirissä ei tartuntoja onneksi ole ilmaantunut ja noudatan varovaisuutta, kuten aina nnenkin, pesen usein käsiäni ja vältän suuria joukkoja, mutta etäämmälläkin on elämää, siitä en ole vieraantunut. Olen halannut sukulaisia ja tuttavia, syönyt ja nukkunut samoissa tiloissa outojenkin ihmisten kanssa, majoittunut hotelleissa ja retkeilytiloissa, mutta kaikki tapaamani ihmiset ovat olleet hekin terveitä.
Yhden yskivän ihmisen olen tavannut, en lähikontaktissa. Pelkotiloja ei ole, ihmisiä en pelkää, toimin kuten aina ennenkin, mutta en kaulaile tuntemattomia.
Hengityssuojain, tahtoopi unohtua kotiin kun menen kauppaan.
Päinvastoin, elämästä vieraantuu jos saa koronan.
Elämästä vieraantuminen lienee jotain syvempää ja kokonaisvaltaisempaa kuin tämä koronan aiheuttama tapaamisten ja kokoontumisten rajoitus. Näin digiaikana seuraukset eivät ilmeisesti ole kovin tuhoisia, kun yhteyttä voi ylläpitää niin monin keinoin, voidaan kuitenkin ulkoilla ja hoitaa asioita. Pahalta tuntuu, että vakavasti sairaita ja viimeisiä vuosiaan eläviä vanhuksia ei ole voinut tavata, ja nyt on taas surullisia esimerkkejä siitä, miten hoivakodeissa tauti ja kuolema vierailee.
Vieraantumista on Suomessa tapahtunut muutenkin, esimerkiksi sukupolvien välillä, jopa politiikan seurauksena, jos asetetaan eri-ikäisten edut toisiaan vastaan. Asiat nähdään niin, että jos joku saa, se on joltain toiselta pois eikä ajatella kokonaisuutta, miten kaikkien hyvinvoinnista huolehtiminen on yhteinen etu.
Korona-aikana muutenkin toisilleen läheiset ihmiset ovat keksineet tapoja pitää yhteyttä, vaikka halit onkin pitänyt jättää. Onneksi oli vapaa kesä, jolloin saattoi D-vitamiinin lisäksi tankata yhdessäoloa ja juhlahetkiä.
Elämänmakuinen on muotisana, joka merkitsee eri asioita eri ihmisille. Minusta siinä on maanläheisyyttä ja luonnonläheisyyttä avarakatseisuuden lisäksi. Tietyt rutiinit ovat tärkeitä, vaikka irtiottojakin kaipaa, lomia arjesta. Vaikka aikataulut eivät sido ja se on eläkeläisten ylellisyyttä, mielestäni kannattaa pitää kiinni riittävästä unesta, terveellisestä säännöllisestä ruokailusta , liikunnasta ja sosiaalisista kontakteista. Suomalaisten luonnonläheisyyttä yleensä kehutaan, siihen on ainakin hyvät mahdollisuudet. Luonnosta vieraantuminen on kuitenkin nähtävissä myös, vaikka luonnonsuojelualueet ovatkin kokeneet ryntäyksen korona-aikana. Luonnonsuojeluväelläkään ei välttämättä ole luonnon kokemusta siellä sammal- ja varputasolla..
Aloituksen suoriin kysymyksiin vastaan, etten tunne itseäni vieraantuneeksi elämästä tänä korona-aikanakaan, en myöskään läheisistä enkä ystävistä vieraantumista. Muutama harrastus on katkolla, ehkä ryhmät eivät sellaisinaan kokoonnu enää. Kaipaan kyllä normaalielämää, mutta eiköhän tämäkin ole vain väliaikaista. Ei tämä koko maapalloa koskeva koettelemus mene jälkiä jättämättä, mutta ehkä jotain opimme.
Ei mitään vaikutusta elämääni, no hengitys suojainta käytän nykyään suositusten mukaan, ei muuta.
Pirre